Alkupamaus

Team 1Lifen alkupamaus tapahtui joskus keväällä 2010. Erikoisten tapahtumasarjojen ja linkitysten kautta teamin nestori päätti huudella metsään eli Oulun seikkailugenren Muddy-X mailijakelulistoille josko kukaan olisi niin hullu ja asettaisi itsensä ja maineensa kolhittavaksi kesän 2010 AC24 seikkailukisassa Pallaksella. Maineen kolaus ja itsensä kolaus sattuikin sitten lopulta itse teamin kasaan laittaneelle, mutta siitä myöhemmin...

Ööö AP, eiks siellä ollu sellasia karttoja missä on tekstit oikeinpäin?

Jo edeltävänä syksynä seikkailu-urheilua oli tullut maisteltua Oulun soilla ja hiekkateillä ja jotain kipinää siitä jäi, vaikka vähän ihmetytti mikä helv.. järki on lähteä pyörällä metsään jos 55% siitä on kantamista (vasta myöhemmin kuulin sellaisista asioista kuten kartanluku taito ja taktikointi)? AP omaan tuttuun tapaansa ei kyennyt sanomaan ei ja enään tarvittiin se kuuluisa kolmas pyörä. Vapaaehtoisia ilmoittautui kuin Idolsin esikarsintaan ja näistä joukkoon komeaan valittiin Masa.

AP testaa joukkueen edustusasua

Peräti kolme kertaa pärskittiin kanootilla kevään aikana Oulun joissa ja kerran maastopyörällä & rullaluistimilla. Ja sitten oltiinkin jo valmis seikkailujoukkue, ei muuta kuin kisaan pohojoiseen! Ensimmäinen lusikallinen tuli housuun kisan lähtö aamuna kun kartat lätkästiin eteen. Ei tuu ku kolmesataa kilsaa tota tetsaamista. No ei ku kartat laminaattiin ja reput täyteen kemiallista ravintoa. Ensimmäisillä rasteilla ohjeena oli, että joukkue saa hajaantua, mutta yhdessä pitää leimata rasti ennen seuraavaa melonta osuutta. Masa odotti tyytyväisenä meitä ja totes, että mä jätkät leimasin jo. Ei tullu kuin vartti takkiin ensimmäisen 40 minuutin aikana ja suurinpiirtein vimmosena lähdettiin läiskimään meloja. Kisamenestys oli samaa luokka jatkossa ja jo kuuden tunnin jälkeen kipparilla rupes niin kutsutut tekniset ravinteet tulemaan tavarahissillä ylös.

Menoa jatkettiin vielä maastopyöräilyosuutta rapiat kuusi tuntia, mutta sitten tuli grande finale suurella rummutuksella joukkueen kisaan kasanneelle kipparille. Vaikka tämä tarkoitti automaattista kisasuorituksen hylkäystä, AP ja Masa ei leikkiä jätä kesken tälläkään kertaa. Varsinkin kun tuli ennen kisaa shopattua Haaparannalta niin paljon kamoja, että olis hävettänyt mennä kotiin ilman koko matkan suoritusta.

Ei ees väsytä, mites sulla?

Nämä sissit pakersivat muutamalla cut-offilla lyhennetyn reissun loppuun saakka ja aamulla rullaluistelua (hoipertelua rullaluistimilla) vierestä kipparin autosta katsellessa takaraivoon läsähti ajatus, että toista kertaa ei keskeytetä.

Jotkut pääs maaliin, mites sä?

Sitä vitut... harmistuksen määrää mitä pitkän talven aikana tuon kisan jälkeen päässään pyöritteli ei voi kaksin käsin kuvata. Vaan ei ole parempaa motivaattoria reenamiseen kun kavereiden pottuilu ja niinpä rapian 600 tunnin vapaaehtois rääkin jälkeen kroppa oli unohtanut edellisvuoden vastoinkäymiset ja mieli kuvitteli taas uusia uljaita urheilusuorituksia. Ja niin, jälleen kerran tasan vuotta myöhemmin team 1Life astui 24 tunnin kisan lähtöviivalle, tällä kertaa vain paikka vaihtui Rokuaksi. Siitä seuraavassa osassa...