"Voi pojat nyt me vasta liemessä ollaan". Team 1Lifen laskettu aika oli vuonna 2010 Oulussa, kun kolme selkärangatonta, kädetöntä, ihralla kuorrutettua ja elämäänsä kyllästynyttä pullapoikaa päätti "tappaa" toisensa toripolliisin silmien edessä: "Tartteis kai tehä jotain?" Syntyi veret seisauttava ja pelkoa viljelevä kommandojoukko, joka on erikoistunut suorittamaan vaarallisia ja mahdottomia tehtäviä vaativissakin olosuhteissa ympäri maailmaa. Tässä joukossa ylisuuri ego yhdistyy luontevalla tavalla kroonisesti alisuorittavaan ja kuolonkankeaan ruhoon ja tyhmyys ja hulluus tiivistyvät muodostaen epäuskottavia, tärähtäneitä ja sensuroimattomia stooreja, joiden lukemiseen kannattaa ottaa vakuutus. Kun mausteiksi lisätään vielä erilaiset fobiat, tunteettomuus, traumaattinen ja turvaton lapsuus sekä loputon vastuunpakoilu, sitä soppaa ei syö nälkää näkevä Erkkikään. Tuska avartaa mieltä ja epäonnistumisillekin löytyy aina toinen toistaan parempia selityksiä. Ja niitä tilityksiä ei kuuntele kuurokaan. Kaikki ei suju aina käsikirjoituksen mukaan, mutta ainakin on jotain mitä ilman hampaita, karvoja ja koipi amputoituna muistella. Yksi elämä, kerranhan täällä vain ollaan....

Alisuorittava kroppa tarvitsee seurakseen ylisuorittavat varusteet. Joukkueen vaatetuksesta huolehtii HAGLÖFS, pyöristä CANYON, kengistä INOV, kanooteista BEAR & WATER ja lisäravinteista POWERBAR. Jotta voimme menestyä, varusteista ei voi tinkiä. Kerromme totuudenmukaisesti kyseisistä tuotteista blogissamme...


perjantai 28. syyskuuta 2018

Team 1Life seikkaili taikametsien ja jylhien maisemien värittämässä kisassa Hossassa


Tänä vuonna Lost in Kainuu pidettiin upeassa Hossassa. Hossa on saanut kansallispuistostatuksen vasta 17.6.2017, mutta on jo vuosien ajan hienoilla ulkoilureiteillään ja maastoilla ilostuttanut tuhansia retkeilijöitä. Kun kisapaikka julkistettiin niin oli heti selvää, että jollakin kokoonpanolla pitäisi kisaamaan päästä. Loppujen lopuksi saatiin kaksi joukkuetta tiimistä viivalle. Miesten Lost- sarjaan Matti ja Joni ja Ekstreme- sekasarjaan minä Ari-Pekka ja Janne.

Kisaa edeltävänä iltana majoituttiin Hossan luontokeskuksen, kisakeskuksen kupeeseen paritalopuolikkaaseen. Muutama tunti meni tutustuessa kisamateriaaliin ja seuraavan päivän kisareittiä suunnitellessa. Arto oli huoltomiehenä ja selänpesijänä mukana. Miehillä menikin tovi  saunassa selänpesu hommissa. Ehkäpä lauteilla tehtiin myös jonkinlaisia taktiikoita seuraavan päivän kisaan.;) Minä yritin laittaa ajoissa nukkumaan, mutta tiimin miehillä oli sen verran kierroksia keskeneräisten kisakamojen takia että mökki hiljeni vasta pitkälle puolenyön jälkeen.
Kuva Vaarojen valokuvaajat
Kisa-aamuna herätys klo 7 jälkeen. Kisakamat huoltoalueelle. Olimme varanneet järjestäjältä puolijoukkueteltan minne veimme kisavarusteet. Aamupala ja lopulliset viilaukset varausteisiin. Aurinkoinen keli ja 10 asteen lämpötila tuntui sopivalta kisan aloitus keliltä. Lähtöviivalla oli runsaslukuinen osallistujamäärä. Klo 11 starttasi Ekstreme sarjan 44 joukkuetta ja Lost sarjan 78 Viivalla oli siis vajaa 300 suurta seikkailijaa. Harvinaista herkkua Suomessa.


Kuva vaarojen valokuvaajat.
Kisa alkoi säpäkäsri prologilla. Kartalla olevat rastit sai hakea vapaassa järjestyksessä ja rasteilta löytyi vihjeitä viimeisen rastin löytämiseksi. Pakollinen varustus oli uimapatja. Joukkueemme taktiikka oli edetä kahden patjan voimin. Minä ja Ap kannettiin uimapatjoja ja Janne luki karttaa. Viimeiselle rastille tehtiin tiimille tyypillinen taktikointi ja luovuttiin patjoista kilometri ennen viimeistä rastia. Kuinka ollakkaan patjoilla oli tarkoitus laskea kosken pätkä alas ja ei auttanu muu ku alkaa kahlaamaan. Sen minkä meidän joukkue teki edellä Matti ja Joni teki kohta perässä :) Muutama huonompi reitinvalinta mutta muutoin suoriuduttiin tehtävästä ihan kiitettävästi.



Varsinainen kisa alkoi n. 30km mittaisella juoksuosuudella, rastit 1-6, Hossan luontokeskukselta ulkoilureittiä mukaillen kohti Julma-Ölkkyä. Juoksu on mun juttu ja juoksin edellä Jannen ja Apn seuratessa. Ap:llä alkoi kramppaamaan jalat jo toisen rastivälin jälkeen. 1 questilla Ap tankkasi suolaa ja urkkajuomaa, vanha ja hyvä niksi kramppikinttuihin. Juoksu jatkui reippaasti eteenpäin kohti seuraavaa questia ja Ap:n jalat alkoivat taas toimimaan. 2 questilla päästiin vaijeriliukuun rotkon yli. Aivan huippu questi!! Vahdikas lasku toiselle puolelle rinteeseen ja perse eellä penkkaan..;) Jee, mie tehin varmaan enkat perseliussa!!

Juoksu jatkui kohti seuraavaa rastia 5. Rasti määrite oli jyrkänteen päällä, se olikin jäynä, etsimme rastia väärästä paikasta sillä rasti olikin jyrkänteen alla, mutta juuri siinä kohtaa mihin oli karttaan merkitty. Takana tuleva Maloja tiimi pääsi tässä rastilla n. 5minuutin päähän meistä. Jäljellä oli enään yksi rastiväli ennen saapumista melonnan alkuun. Jannella alkoivat vuorostaan jalkaongelmat. Jalat kramppasivat ja eteneminen hidastui. Suolaa sai nyt vuorostaan Janne. Saavuimme Maloja tiimin kanssa lähes yhtä aikaa rastille 6. Maloja suoriutui vaihdosta nopeammin ja starttasi melontaan muutaman minuutin etumatkalla.

Kuva vaarojen valokuvaajat.
Melonnan alkuun sai hakea rastit 7-11 vapaavalintaisessa järjestyksessä. Pojat jätti minut lähelle 7 rastia. Juoksin emitin kanssa rastille 7 ja siitä rastille 11, josta jatkoin matkaa rastin 8 läheisyyteen, matkaa kertyi reilut 10 km, mistä pojat jatkoivat matkaa meloen 8-10 rastille. Hyppäsin kyytiin ennen 12 rastia. Loppumatkan istuinkin kanootin pohjassa ja jalat koukussa. Vettä satoi, takapuoli kastui. Kaikki repussa olevat pakolliset varusteet olivat päällä ja jätesäkkikin vielä lisäksi, mutta siitä huolimatta oli jäätävän kylmä koko lopun melonnan.

Rastille 12 olimme vielä hyvässä vedossa, n. 12 minuuttia Malojaa perässä. Synkkä pimeä laskeutui, otsalamppujen valo typistyi muutamaan metriin. Pimeässä alkoi tulla virheitä ja eteneminen hidastui. Takimmaisilta 16-17 rasteilla tuli väsyneinä ja huonoilla valoilla haasteita kun AP ei nähnyt edes mihin ohjata. Välillä ranta joka oli äsken vasemmalla olikin kohta jo oikealla. Jumalauta me pyöritään paikallaan :) Rastilta 18 oli pakollinen kanootin veto koskien ohi. Liekkö koskien kuohu ja pimeä pelotti niin.;) että oikaistiin liian aikasten kanoottien kans läpi tiheän ja vaikeakulkuisen metsän. Jälkeenpäin selvisi, että oikeaa oikoreittiä kulkemalla olisimme säästäneet n. 20 minuuttia. Melonnan viimeisellä rastilla kuulimme olevamme kärkitiimiä jäljessä reilu tunnin,vuorokausi oli juuri vaihtumassa, olimme seikkailleet jo 13 tuntia.

Sotilassuunnistus
Edessä oli pakollinen puolentunnin huoltotauko. Vaihdoimme kuivaa vaatetta päälle, söimme järjestäjän tarjoamat keitot ja lisäsimme reppuihin lisää evästä ja juomaa. Tauko venyi 20 minuuttia yli tavoitteen ja lähdimme liikkeelle seuraavaa osuutta, Sotilassuunnistusta. Sotilassuunnistuksen, rastit 20-24, sai suorittaa vapaavalintaisessa järjestyksessä ja vapaa-valintaisella tyylillä. Meidän taktiikka oli lähestyä rasteja pyörällä mahdollisimman lähelle ja hakea jalan rasteja. Rastit olivat tosi haasteellisia ja eteneminen jalan vaikeakulkuisessa maastossa oli hidasta. Meidän tiimillä meni tuhottomasti aikaa harhailuun ja hakemiseen.  Rastien haku meni suoraan sanottuna reisille ja rastia 21 hakiessa iski epätoivo näyttääkö kompassikaan pohjoiseen. Ei meinattu löytää kävelyvauhdilla rastille, muttei kyllä takaisin pyörillekään :) Toista rastia etsiessä tajusimme että emme millään ehdi aikarajan puitteissa hakea kaikkia sotilassuunnistuksen rasteja. Rengasrikko vielä pehmeällä hiekkatiellä varmisti, että jouduimme siirtymään suoraan huoltoon. Jännitys momenttia lisäsi kun renkaan vaihdossa meni varmaan nyrkillinen hiekkaa mukana, mutta hyvin kesti lähtiä liikenteeseen.

Tässä vaiheessa tiimissä oli aika hiljaista, vastoinkäymiset näkyivät ilmapiirissä. Kaikilla harmitti kisan ratkeaminen jo tässä vaiheessa. Keskeytyksen uhka oli ilmassa. Menimme huoltoon ja jatkoimme hyvän tauon jälkeen seuraavalle maastopyöräilyosuudelle, rastit 27-37.  Etenimme reipasta vauhtia rastilta rastille. Aikarajan puitteissa meillä jäi hakematta rastit 34-35. Muutoin rastit löytyivät mukavasti pientä häröilyä lukuunottamatta. Pyöräily oli mukavaa, ajattavaa polkua, jonkin verran juurakkoa. Fiilikset tiiimissä paranivat.
                                          

Pienen huollon jälkeen jatkettiin vielä viimeiselle osuudelle maastopyörillä. Osuus oli enimmäkseen hiekkatietä ja questeja. Siinävaiheessa kello näytti jo pitkälle iltapäivää. Seikkailtu oli jo reippaasti yli vuorokauden. Olo oli ryytynyt, mutta muutoin energinen. Aamuyön pettymys alkoi haihtumaan. Ajoittain viljeltiin jopa huumoriakin..;) Jannen kommentoi mulle yhdellä kukkulalle kiivetessä, että käytsä usein täällä..:)..Mie siihen että melkein jokapäivä..:)

Maali häämötti enään muutaman rastin päässä..mulla ei ollut kelloa ja jotenkin me saatiin loppureitistä vielä ekstreme jännitys aikaiseksi kun rastilla 44 kyselin pojilta että paljonko aikaa maaliin? Huomattiin, että aikaa maaliin oli enään 20 minuuttia, aikomus oli vielä hakea viimeinen rasti 45, mutta se jäi kiireessä hakematta. Janne säntäili edessä pitkin harjannetta välillä kantaen pyörää ja väillä ajaen ohuita uria pitkin. Mie aloin panikoimaan, että jos me ei ehitäkkään maaliin ajoissa,verenmaku suussa yritin pysyä poikien perässä..tetsaus jatkui kauheella sykkeellä, ajettiin loppu lujempaa kuin koko kisassa, kunnes vihdoin löydettiin ajattavaa polunpätkää mikä johdatti meidät Hossan luontokeskuksen maaliin. Maali sulkeutui klo 18.30 ja me saavuimme maaliin klo 18.22. Olimme kisareitillä huikeat 31 tuntia 22 minuuttia.


Kisa oli rankka ja osuudet pitkiä. Lostissa ei aikaisemmin ole ollut näin pitkää melontaa, 40km, eikä yhtämittaista juoksua 40km. Minulle tuli lisääjuoksua vielä reilu 10km. Sotilassuunnistus oli haastavaa ja ratkaisi lopullisesti meidän tiimin taistelun ykkössijasta. Myös melonnan pimeäosuus oli meidän joukkueella reilusti hitaampaa kuin voittajajoukkueella. Kisa päättyi n.160km mittaiseen maastopyöräilyosuuteen.

Tällaisen kovan kisan voittoon tarvitaan onnistumista joka lajissa. Tärkeä osa onnistumista on myös hyvä suunnistustaito, etenkin pimeässä, sillä kisassa oli pilkkopimeää 22-06.

Tulimme kuitenkin kisassa sekasarjan 2 sijalle ja miesten kisassakin tällä tuloksella olisimme yltäneet 7 sijalle. Lost sarjassa Matti ja Joni sijoittuivat sijalle 4. Hieno saavutus, sillä sarjassa kisasi kaikkiaan 42 miestiimiä. 1Life tiimillä siis ihan mukiinmenevä viikonloppu!!

Pienen treenitauon jälkeen tiimissä tehdään jo suunnitelmia ensikesän kisoja ajatellen..Ensi vuonna Kainuun maastoissa jyllää vahvempi ja varmempi 1Life..:)

Ajattelimme AP:n kanssa jäädä lajista jo eläkkeelle..Olen nyt 2 viiikkoa syönyt, syönyt, nukkunut, käynyt töissä, nukkunut ja syönyt joka välissä. Kroppa alkaa pikkuhiljaa vaatimaan pientä lenkkiä ja mielikin alkanut muuttumaan..Kyllä mie varmasti vielä ensivuonna seikkailen..Mahtava laji, vaatii paljon omistautumista ja aikaa, mutta antaa paljon..Minun tähtäimessä on ensikevään Karhunkierroksen 160km matkan selätys..sitä varten täytyy muutaman kerran tossuja käyttää poluilla..Ensi viikolla Oulussa Pimeä Rogaining..tulkaa tekin!!..:)

Kiitos Lost in Kainuu järjestäjille!!Hossa oli kisamaastona aivan loistava! Upea luonto ja mahtavat maisemat!

Kiitos 1life tiimi!!

Johanna










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti