15 th Muddy-X, Oulunsalo, 14.5.2016 Muddyä sen olla pitää, taas kerran.

                                                             ”Reitistä:

Maasto on hyvin kaksijakoista: osa urista on nopeita, osa hitaita. Pyörällä pääsee melkein kaikkien rastien läheisyyteen. Rastit ovat pääosin ”puskan” puolella urbaanillakin alueella. Vettäkin voi mennä kenkään ”vähän”. Osa rasteista on vaativia, osa helppoja. Suosittelen suunnittelemaan reitin omien taitojen mukaan.”

Näillä termein lähdettiin etenemään kesän aloitus kisaan, josta on hyvä jatkaa kesän seikkailu kisoihin. Muddy-X, mikä tästä tekee niin vetävän, siinä on sitä jotain mikä on perus suunnistusta sekä maastopyöräilyä haastavampaa, niin sanotusti puoleensa vetävämpää, siinä on jotain.

Mutta itse kisaan, joka järjestettiin tänä keväänä Oulunsalon hiekkaisilla kangas reiteillä, meren läheisyydessä, mikä tekee reitistä mukavan ehkä kosteankin J

Edellisen illan hypistelyt uuteen Grand Canyon CF SL 8.9 Race-malliin, kattotelineet auton katolle, fillari kiinni, kamppeet kasaan, ettei aamulla tarvitsisi härvätä ja nukkumaan. Aamulla herätys, aamu pala, kamppeet päälle ja menoksi, eikö näin ainakin teoriassa? No näin se meni toki nytkin ;)Kisa paikalla tuntia ennen starttia, siis hyvissä ajoin, pyöräily kengät jalkaan.. mitkä? Missä ne on.. hienoinen ”paniikki”, mutta täällähän ne, joku oli laittanut kassiin.. Ihan rauhassa nyt kisaan on vielä aikaa.

Tuttujakin on mukana menossa, meidän tiimin Ulla, Janne ja Arto ja Matti ovat jo kynät ja muovit valmiina karttoja odottamassa. Ei mitään, nyt vain karttojen jakoon ja reitin suunnitteluun. Edellisen illan taktiikka palaverissa (peilin edessä), tuli sovittua että tänään vedetään oma ”puhdas” suoritus.. No karttojen jaon jälkeen erehdyn teami kaverin viereen reitin suunnitteluun, jostain syystä ”alkoi” tuleen sen verran samaa reittiä että päätin vetää oman toista kautta, jotta tähänkin lajiin saisi oman kokemuksen ilman kokeneen reitin valintaa, vain se kehittää kun pääsee itse suunnittelemaan ja toteamaan oman reitin mukavuudet J

Reitin suunnittelun ja laminoinnin jälkeen, 10min ennen starttia julkistettiin Bonus tehtävä. Kuten tiedossa oli, tämä saattaa vaikuttaa reittiin. Itse asiassa tällä kertaa sopi kuin nenä päähän omaan reitin valintaan, alkuperäinen (2min sitten tehty) olikin ihan syvältä... Startti oli 10.00 ja matkaan lähdettiin mukavasti hajaantuen, oma taktiikka oli ottaa ”raskaammaksi” arvatut rastit ensin ja loppuun kierretään sitten pikitie pätkät. Tässä vähän karttaa ja reitin valintaa mitä suunnittelin, siis ennen bonus tehtävää J

Karttaa katsoen tarkoituksena ei ollut siis kiertää kaikkia rasteja vaan loppuun ottaa ”kylän” pinnan pikitie rastit jos aikaa jää. Bonus tehtävän tullessa ilmi, suunnitelmat muuttuivat myös siinä määrin että myös ”saari” rastit haetaan tavoitellen siis kaikkia rasteja J No todellisuus tuli hyvin vastaan pikku pummien mukana, vaikkakin rastit löytyivät hyvin mutta minuutti sinne minuutti tänne reitin varrella kuluttaa loppu aikaa ikävästi.

Hypätään suoraan Bonus tehtävään, joka oli tällä kertaa Varjakan mänty, joka on Oulunsalon suurin ja vanhin puu, jolla on ikää  noin 350–400 vuotta. Puun pituus on 18 metriä ja se on 1,6 metriä paksu. Menneinä aikoina laivat käyttivät sitä maamerkkinä purjehtiessaan Ouluun.

Tehtävä oli siis löytää kyseinen Mänty ja leimata männyn lähistöllä olevan rakennuksen sisällä olevassa rastissa, tämähän löytyi ihan mukavasti, eikö niin Janne ;)

Loppua kohti aikaa näytti vielä olevan niin mukavasti että päätettiin Jannen kanssa (joka pölähti jostain puskasta ennen tätä rastia kaveriksi tälle rasti välille) lähteä tavoittelemaan vielä rastit 71 sekä 61 ja 31 pikitie rastit kylän pinnassa. Jossain vaiheessa välähti että 71 jää minulla välistä ja haen 51, 91, 61,sekä 31 jonka jälkeen nätisti maaliin. Janne ei antanut periksi vaan suuntasi 71 kautta ja niin nähtiin kokemuksen tulos että Janne tuli vastaan taas 61 kohdalla  menossa hakemaan 91. Ja kerkesi se vielä maaliinkin ajoissa, jäikö hänellä nyt minuutti tai jotain, mutta sehän riittää ja pisteitä kertyi enemmän kuin itsellä. 

Mutta ei silti, taso kisassa oli kova ja oltiin jossain 10-30 välillä, kisaajiahan oli lähemmäs 50 miesten sarjassa, tarkemmin Hokkis 8, Janne 16, Joni 19 ja Arto 27, joten hyvästä treenistä tämä kävi kesän kisoja ajatellen. Voittajille täytyy nostaa hattua, muistelen että 3h30min ja kaikki rastit-on se kone se voittaja J Ja tulihan meidänkin Teamiin menestystä, Ulla se taas nappasi naisten sarjan voiton, vaikka lähdössä meinasi että nyt annetaan myös muille mahdollisuus, Ei se kisa vietille mitään voi J

Kaiken kaikkiaan aivan mahtava päivä ja toivottavasti järjestäjät jaksavat värkätä samanlaisia tilaisuuksia tulevaisuudessakin, kyllä sieltä jotenkin paistaa kokemus millä näitä järjestetään. Itselleni tämä järjestyksessään 15th Muddy-X oli toinen muddy ja ensimmäinen ittekseni, muttei varmasti viimeinen. Ja vielä loppuun, kunnon vehkeillä on kiva kisata, Canyon maastopyörä sekä Canyon ja Noname pyöräily varusteilla homma onnistuu! Suosittelemme.

Team 1Life,

Joni

PreLostInKajaani Winter edition

Tajunnan räjäyttävä talvikisa tekee vääjäämättä tuloaan ja meidän tiimistä on valmiina Janne, Jukka sekä Joni ja Ulla. Aivan mahtavaa settiä on odotettavissa ja kymmenen tunnin rogaan sisältyy varmasti monia muuttujia. Tiimin periaatteille uskollisena viimeistely treenit tehtiin kisan edellyttämällä tavalla. Otimme lyhyen videoklipin miltä oulun polut näyttävät kuun loisteessa. Videoeditoijamme pahoittelee hienoista yli-innokkuutta ja lupaa seuraavasta setistä vielä hieman tiiviistetympää materiaalia.

Kokeilemme tulevaan kisaan jotain uutta ja kisan etenemistä voi seurata tiimin instagram tililtä @1lifeadventure. Päivitämme kuvia sitä mukaan kun joukkueen jäseniä saadaan matkan aikana kiinni. Kameran lähestyessä olemme kyllä usein olleet niin liukkaita kavereita ettei kunnon kuvaa tahdo saada otettua. Koitamme laittaa tällä kertaa kuvat leveän hymyn kera. Kisasta tulee myös järjestäjän puolesta gepsi seuranta, joten viritellään herätyskelloja lauantaina kello kuudeksi :) Kisan jälkeen luvassa taas syväluotaava raportti joukkueiden edesottamuksista.

Terveisin,

Janne

Yt-neuvottelut päätökseen - Riisipalaveri Syötteellä

Viime vuodet ovat olleet yt-neuvottelujen luvattua aikaa. Meilläkin oli yt-neuvottelut, mutta vastoin kaikkia ennakko-odotuksia otimme lisää väkeä tiimiin, jota juhlistimme riisipalaverilla (söimme paljon riisiä) Syötteellä. Tämä johtuu siitä, että näemme valoa tunnelin päässä, eikä se suinkaan ole se vastaantuleva pendolino vaan polokupyörä.

Liikunta ja hyvä henki on meille ja muillekin tärkeää. Me haluamme jatkossakin välittää liikunnan ilosanomaa ja positiivista mieltä huumoria unohtamatta. Haluamme kertoa heikkouksista ja vahvuuksista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Haluamme jakaa tietoa, ettei muiden tarvitsisi tehdä samoja mokia kuin me (ette varmaan niihin edes pystyisi). Ennen kaikkea haluamme nauraa mokillemme, mutta ottaa niistä myös opiksi. Myös yleistä liikuntatietoutta on luvassa. Toki haluamme myös menestyä, mutta pilke silmäkulmassa ja hymynkare kasvoilla. Jatkossa pyrimme tekemään hyvää myös muilla tavoin. Team Rynkebyn ohella olemme mukana Oulu Rogaa ja Rollaa -tapahtumassa, jonka tuotot menevät suoraan hyväntekeväisyyteen. Siinä teemme yhteistyötä Gappy Adventuren kanssa. Laitetaan hyvä kiertämään...

Saimme tiimiin kolme kovaa, mukavaa ja aatteellista sälliä, kun fuusioiduttiin XCadventuren kanssa. Janne Lämsä, Jukka Maaninka ja Joni Jääskeläinen tuovat tiimiimme uutta verta siitäkin huolimatta, että veritankkaus on kielletty. Noin paksusta ja juoksevasta verestä ei vaan kertakaikkiaan voinut kieltäytyä. Onneksi he eivät vielä tiedä mihin ovat lupautuneet...

Tammikuun lopussa pidimme Syötteellä reenileirin. Tarkoituksena oli syödä paljon, reenata paljon, tutustella, rentaantua ja miettiä tulevaa vuotta. Se onnistui yli odotusten, sillä syötiin ja reenattiin itsemme ihan ähkyyn. Kilometrejä tuli pariin päivään noin 400 (jos automatkatkin otetaan huomioon), jonka lisäksi osa kävi vielä lumikenkäkönyämässä Ullan suunnittelemalla umpimähkäradalla. Meinasi jo tulla hätä käteen, kun Ulla joutui lähtemään kesken kaiken pois ja piti löytää loput rastit ihan ihte. Iltaisin oli sitten aikaa pähkäillä menneitä ja miettiä tulevia sen verran kuin kukin jaksoi...

Viime vuosi oli meille aurinkoinen monessakin suhteessa. Urheilullisesti saavutimme useita voittoja (esim. Retki-Rogaining ja Ursak) ja mitalisijoja, ja siitä suurin ansio kuuluu Canyonille ja muille yhteistyökumppaneillemme. Siitä onkin hyvä ponnistaa kohti seuraavaa kautta. Olemme reenanneet paljon yhdessä ja niin teemme myös jatkossa, sillä se on hauskaa ja tuloksellista. Kevään keskitymme lähinnä massahiihtoihin, sillä massaa on päässyt taas kertymään. Kesällä sitten seikkaillaan, suunnistellaan ja juostaan poluilla. Pääasiassa pysymme kotimaan kamaralla, mutta myös Ruottin skabat kiinnostavat. Tarkoitus on kokeilla myös uusia kisoja, esim. Lost in kajaani winter ja 7summits. Kisakausi alkaa jo ensi viikolla, kun osallistumme BotniaVaasa hiihtoskabaan, jossa on tarkoitus parantaa lähtönumeroita Vasaloppetia varten. Tsekkaa alustava kisakalenterimme sivun oikeasta laidasta. Myös Napapiirin seikkailijan blogissa on hyvä kooste ensi kauden seikkailukisoista.

Edesottamuksiamme voit seurata edelleen supersuositusta blogistamme. Voit seurata myös lärvikirjaa ja nyt olemme mukana myös intagrammissa (1lifeadventure). Panostamme jatkossa epäsosiaaliseen mediaan yhä enempi. Esmes videokuvaa tulee jatkossa näkymään paljon. Käyhän tykkäämässä meistä, jos et ole vielä ehtinyt. Näin pysyt paremmin ajan tasalla hullutuksistamme....

Kirjoitti Hotti

Alkupamaus

Team 1Lifen alkupamaus tapahtui joskus keväällä 2010. Erikoisten tapahtumasarjojen ja linkitysten kautta teamin nestori päätti huudella metsään eli Oulun seikkailugenren Muddy-X mailijakelulistoille josko kukaan olisi niin hullu ja asettaisi itsensä ja maineensa kolhittavaksi kesän 2010 AC24 seikkailukisassa Pallaksella. Maineen kolaus ja itsensä kolaus sattuikin sitten lopulta itse teamin kasaan laittaneelle, mutta siitä myöhemmin...

Ööö AP, eiks siellä ollu sellasia karttoja missä on tekstit oikeinpäin?

Jo edeltävänä syksynä seikkailu-urheilua oli tullut maisteltua Oulun soilla ja hiekkateillä ja jotain kipinää siitä jäi, vaikka vähän ihmetytti mikä helv.. järki on lähteä pyörällä metsään jos 55% siitä on kantamista (vasta myöhemmin kuulin sellaisista asioista kuten kartanluku taito ja taktikointi)? AP omaan tuttuun tapaansa ei kyennyt sanomaan ei ja enään tarvittiin se kuuluisa kolmas pyörä. Vapaaehtoisia ilmoittautui kuin Idolsin esikarsintaan ja näistä joukkoon komeaan valittiin Masa.

AP testaa joukkueen edustusasua

Peräti kolme kertaa pärskittiin kanootilla kevään aikana Oulun joissa ja kerran maastopyörällä & rullaluistimilla. Ja sitten oltiinkin jo valmis seikkailujoukkue, ei muuta kuin kisaan pohojoiseen! Ensimmäinen lusikallinen tuli housuun kisan lähtö aamuna kun kartat lätkästiin eteen. Ei tuu ku kolmesataa kilsaa tota tetsaamista. No ei ku kartat laminaattiin ja reput täyteen kemiallista ravintoa. Ensimmäisillä rasteilla ohjeena oli, että joukkue saa hajaantua, mutta yhdessä pitää leimata rasti ennen seuraavaa melonta osuutta. Masa odotti tyytyväisenä meitä ja totes, että mä jätkät leimasin jo. Ei tullu kuin vartti takkiin ensimmäisen 40 minuutin aikana ja suurinpiirtein vimmosena lähdettiin läiskimään meloja. Kisamenestys oli samaa luokka jatkossa ja jo kuuden tunnin jälkeen kipparilla rupes niin kutsutut tekniset ravinteet tulemaan tavarahissillä ylös.

Menoa jatkettiin vielä maastopyöräilyosuutta rapiat kuusi tuntia, mutta sitten tuli grande finale suurella rummutuksella joukkueen kisaan kasanneelle kipparille. Vaikka tämä tarkoitti automaattista kisasuorituksen hylkäystä, AP ja Masa ei leikkiä jätä kesken tälläkään kertaa. Varsinkin kun tuli ennen kisaa shopattua Haaparannalta niin paljon kamoja, että olis hävettänyt mennä kotiin ilman koko matkan suoritusta.

Ei ees väsytä, mites sulla?

Nämä sissit pakersivat muutamalla cut-offilla lyhennetyn reissun loppuun saakka ja aamulla rullaluistelua (hoipertelua rullaluistimilla) vierestä kipparin autosta katsellessa takaraivoon läsähti ajatus, että toista kertaa ei keskeytetä.

Jotkut pääs maaliin, mites sä?

Sitä vitut... harmistuksen määrää mitä pitkän talven aikana tuon kisan jälkeen päässään pyöritteli ei voi kaksin käsin kuvata. Vaan ei ole parempaa motivaattoria reenamiseen kun kavereiden pottuilu ja niinpä rapian 600 tunnin vapaaehtois rääkin jälkeen kroppa oli unohtanut edellisvuoden vastoinkäymiset ja mieli kuvitteli taas uusia uljaita urheilusuorituksia. Ja niin, jälleen kerran tasan vuotta myöhemmin team 1Life astui 24 tunnin kisan lähtöviivalle, tällä kertaa vain paikka vaihtui Rokuaksi. Siitä seuraavassa osassa...

Team 1Life, kerranhan täällä vain eletään...

Team 1Life koostuu kolmesta wannabee urheilijasta joissa kroonisesti ylisuuri ego yhdistyy alisuorittavaan kehoon. Teamin kippari on neljänkympin kriisissä kiemurteleva itsensä esille tuoja joka haluaa vakuuttaa, että vaikka nuoruus meni, toimiva kroppa mahdollistaa urheilusuoritukset joilla baaritiskillä kehua. Koska todelliset tulokset urheilutapahtumissa mitataan lahjomattomasti ajassa ja kilometreissä, baarissa käynnit ovat jääneet vähille. Mies haaveilee Ironmanista, vaikka meinaa jokaisessa lyhyemmässäkin riathlonikisassa hukkua lähtöpoijuille. Takana on loistava tulevaisuus surffaajana, purjehtijana, kilpapyöräilijänä ja ties minä, vain jutut on entiset. Talvella tämän surkean tapauksen voi löytää raahautumasta leijan perässä milloin meren jäällä ja tuntureilla. Ei kannata mennä auttamaan, tollaset leijat on vaarallisia kun niihin on ihminen sotkeutuneena. Uutena aluevaltauksena on vaellukset kesällä ja talvella, mutta vain porukassa koska muuten ei löydä itseään pois metsästä. Haluaisi myös tulla hyväksi valokuvaajaksi ja on hankkinut siihen yksiön hintaiset välineet, tulokset on jossain surrealistisen taiteen ja kanarian lomamatkakuvien välimaastossa.

Seuraavana ikäportaissa on joukkueen apina ja härkä AP jonka tavaramerkki jo nuorena hiihtokisoissa oli se, että mies tuli maaliin vaikka puolet suksista oli jäänyt jo kilsoja sitten ladulle. AP ei luovuta ja kiipeää minne käsketään, AC24:ssä niin nopeasti, että rastin pitäjältä tippu alaleuka ja kynä. AP urheilee koska ei tiedä muusta, aina on tullut tahkottua. AP:lle välipäivä tarkoittaa sitä, että tänään urheillaan vaan pari tuntia. Kiinassa joku onneton päästi AP:n maantiepyörän päälle ja sen johdosta allekirjoittanut on saanut jo kolmena kesänä roikkua kolmesataa kilsaa perässä ensiapu pistettä odotellen (jotkut kutsuvat sitä sodomaa Vätternruntiksi). Hiihtää vieläkin talvisin enemmän kuin normi ihminen ajaa autolla samassa ajassa. Herää herätyskelloon lomillakin jotta aamulenkki ei jää väliin. AP omaa erittäin heikon itsesuojelu vaiston ja on herkkäuskoinen, yhdistelmä jota joukkueen kippari on käyttänyt menestyksekkäästi hyväksi jo usean kisan ajan.

Joukkueen kuopus on Mr. Rauhallisuus&sinnikko Masa. Masa ei koskaan reenaa hirveästi ja jättää aina sitten muut kisassa. Masa osaa metsästä pois ja se on mahdollistanut kahdelle aiemmin mainitulle seikkailu-urheilun harrastamisen. Masa on käynyt niitä riathloni kisojakin ilman sukeltajien apua. Masa juoksee tuntureilla ja hiihtää umpisessa. Silloin kun muilla palaa joukkueessa päreet, Masa vuolee uusia. Kun Masa sanoo, että mennää ny vielä vähän se tarkoittaa kaikkea 4 tunnin ja 4 päivän väliltä. Kun Masalla hitsaa Nishiki kiinni Rokuan hiekkasupissa, Masa toteaa että katoppa kun vähän jarraa. Masalla on kuitenkin myös kisapedon mieli ja aina on pari tyyppiä kisassa jotka ainakin pitää voittaa. Ja silloin ei pysähdytä ennenkuin on voitettu.