No, on tässä nyt
edes vähän hikoiltu muuallakin kuin saunassa. Oulun triathlon seuran Markon
prässeissä (kuntopiiri jossa maitohappoa tulee lopussa korvistakin) on
rakennettu ruotoa miehen näköiseksi, Valtanen on nukkunutkin sukset jalassa, lenkkareita
on käytetty jalassa sen verran että muistetaan vielä miten nauhat sidotaan ja
muutaman kerran on vaellettu lumen keskellä syvintä itseämme etsien (mitään ei
löytynyt).
Omalla kohdalla
treenipäiväkirja näyttää Rokuan jälkeisen elämän osalta rapiat 350 tuntia ja
500 kertaa urheilua eri tavoin imitoivaa harjoitetta. Joiltakin osin asiat ovat
tuntuneet menevän eteenpäin, monilta osin ollaan tuttuun tapaan taas takana
tavoitteissa ja ”lähiviikkoina kiritään” ja tulevan 48 tunnin Viron kisan
osalta on jo isot löysät kalsareissa. Taas pitäisi yksi uusi kynnys voittaa kun
”Rokua mitan” jälkeen pitäisikin juntata toinen mokoma hauskaa lisää. Mikään
muu ei ole varmaan kuin se, että siitä tulee taas palanen surullista
harrastelijaurheilija historiaa…
No, tänäkin
vuonna taas yritetään olla jotain ja saavuttaa saavuttamaton. Viikko sitten
joukkueemme härkäapina ja uuden nimen saanut ”tail-man” skippari kävivät
avaamassa kauden etelän ”lämmössä” Mallorcalla viikon pyöräilytreenien
merkeissä. Tuo lämpö on tällä kertaa hipsuissa koska kolmantena pyöräilypäivänä
päätimme osallistua Mallorca Classic kunto & kisa-ajoon jossa 138 km
reitillä käydään pariin otteeseen vuorilla ja monesti ei olla niin paljon
paleltu kuin tällä keikalla. Muutoinkin koko alkuviikko oli yhtä palelua ja
vasta loppuviikosta alkoi aavistuksen omaisesti tulla tuntemuksia siitä miltä
tuntuu kesällä polkea pyörää…
Tuosta kisasta
vielä sen verran, että kaksi kilsaa lähdön jälkeen taivas repesi ja rupesi
pukkaamaan H2O:ta taivaalta sen kaikissa muodoissa. Juuri kun ensimmäisiin
vuoristonousuihin päästyämme alkoi tuntua, että nyt ei voi palella enää enempää
alkoi rakeet pommittaa muutenkia kovilla olevia lapasia. Ukkonen lisäsi kivasti
teatraalista tunnelmaa ja 17 kilsan pituisen ja yli kilometrin korkeusmetrien
laskun jälkeen oli hilpeetä yrittää polkea seuraavaan nousuun kun tankoa ei
tuntenut ja jalat oli kuin tönkkösuolatut muikut. Maaliin kuitenkin aikanaan
päästiin ja homma antoi pientä uskoa, että jotain aavistuksen omaista kunto
nimistä systeemiä kropasta löytyisi tänä vuonna jo ihan alkumetreillä.
Viime lauantaina
sitten aloitettiin seikkailu-urheilukausi ihan oikealla lajinomaisella
treenillä jonka reseptin oli jälleen kerran laatinut Pelson-Suo-Special-Mäkinen.
Neljän tunnin naatiskelu treenissä alkoi tuntua jopa mukavalta, että kohta
mennään taas silmät päässä seisoen, naama ravassa ja ahteri riekaleina pitkin
soita ja metsiä. Ihminen on käsittämättömän sekaisin päästään oleva eläin.
Treenien jälkeisissä löylyissä saatiin viime vuoden Viron kisan voittajan
vinkkejä ja homma kehittynyt sillä tavalla, että nyt saa ladata housuihin laardit jo
ennen kisa-aamua kun Mäkinen pamautti pöytään viime vuoden kisan kartat. Aina
nuo läpyskät on olleet vaikeita meille tajuta mitenkään päin, mutta kun venäjän
kielisillä kyriileillä koristeltuja 1:50 000 ja eurooppalaiseen standardiin
tottuneelle värit väärinpäin olevia karttoja hetken tuijotettiin aloin taas
miettimään kuinka hienoa olisikaan harrastaa shakkia tai kuvioneulontaa.
No näillä mennään
ja arpa on jo niin sanotusti nakattu metsään jotenka ei auta kuin kohdata
kauden nöyryytykset oikealle blogiin merkatun ohjelman mukaisesti. Ensi
lauantaina jo ensimmäinen virallinen harjoituskisa täällä Oulussa ja siitä
parin viikon päästä allekirjoittaneen lahonneen mersun keula käännetään kohti Viroa
ja hauskasti sanottuna kohti uusia seikkailuja.
Tätä blogia
kannattaa siis taas kohta seurata, koska ihminen kokee voivansa paremmin kun
huomaa, että itsellä ei menekkään kaikkein huonoiten tässä porukassa…
Ja loppuun,
tuttuun tyyliin Mr. Mallorca tiivistää kauden aloituksen tunnelmat (valitse 720HD jos tietotekniikan rahkeet riittää...):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti