Meissä kaikissa asuu pieni seikkailija. Ja mitä kosteammat, mutaisemmat ja koleammat olosuhteet, sitä enemmän nämä pienet seikkailijat näyttävät innostuvan. Näin voisi päätellä ainakin osallistujamäärän perusteella, joka lähenteli jopa 40:tä! Osaltaan tämä kertoo varmasti myös seikkailu-urheilun ja pyörärogainingin nousevasta suosiosta ainakin täällä Oulun alueella (kenties muuallakin). Tällä kertaa paikalle oli ilmaantunut lähes koko Oulun kerma ja Team1life, josta mukana olivat Jussi, Harde, AP ja meikäreikä.
Kyseessä oli siis jälleen pyörärogainingkisa, jossa piti rasteja etsimällä kerätä mahdollisimman paljon pojoja neljässä tunnissa. Olin jo etukäteen päättänyt, että teen sellaisen reitinvalinnan, että saan suunnistaa ihan yksin, tuli äitiä ikävä tai ei. No näinhän siinä kävikin. Piti vaan vetää ensimmäinen tunti vastatuuleen, kengät märkänä, jalat kohmeessa ja pyörä skutassa näkemättä ristin sielua ja poimittua vaan pari rastia, mutta kaikesta tästä huolimatta nautin siitä suunnattomasti ja suunnallisesti. Ekat pari tuntia menikin jopa yllättävän hyvin, ellei lasketa niitä muutamaa kuperkeikkaa pyörän kanssa. Parin tunnin kohdalla tunsin kuinka pyöräkengän klossit alkoivat löystyä. Kaivettuani skutat pois kengistä löysin jostain taskusta avaimen ja sain kuin sainkin pysymään klossit jalassa. Kolmen tunnin kohdalla haaveet kärkijoukkoon pääsystä kokivat tyrmäyksen, kun Niskahien vasen kampi irtos (remonttiarvio reilusti yli 100 euroa ja suosituksena pyörän vaihto), eikä mukana tietenkään ollut just sitä piip työkalua. Voi juukelispuukelis, mähän kiristin sen piip just viime kesänä! Ööh tota, nythän on tosiaan jo kevät. No, en tajunnu keskeyttää, vaan koitin siinä jonkin aikaa sitkutella yhellä polkimella, jonka jälkeen laitoin juoksuks, kun koko keskiö meinas lähtee käveleen. Sainpa ainakin varpaisiin taas eloa. Ehdin hakeen vielä pari rastia, jonka jälkeen oli lompsittava häntä koipien välissä piip maaliin.
Loppusijoitus 11. ei tyydyttäny muita kuin vastustajia, kun niin monta rastia jäi haaverin takia hakematta. Jussi oli lähes virheettömällä suorituksella ja optimaalisella reitinvalinnalla hienosti 2. ja parivaljakko Harde/AP selättivät alkuvaikeudet ja majailevat tulosluettelossa puolen välin tietämissä, joten eihän tämä pahalta näytä kesää ajatellen. Kiitokset ratamaisteri ja seikkailijaguru Mäkiselle hienosta radasta, jossa riitti jännitystä, veikeyttä ja sitä jo niin tutuksi tullutta kosteutta. Nyt isukkikin jaksaa hoitaa lapsosia taas pitkän aikaa. Kumarrus myös muille kisailijoille rehdistä ja jännittävästä kisasta. Ensi viikolla tätä samaa lienee luvassa Virossa. Ja mukaan otan rekallisen työkaluja, varaosia ja ruuveja, joita saatan muistaa vähän kiristääki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti