Tämä on taas se ilta ennen kauden päätavoitetta

Tämä on taas se ilta ennen kauden päätavoitetta. Sitä käy tuumailemaan… sitten vähän kelailee vuoden harjoituksia… sitten käy vähän puntarilla (tosin tämä on tullut elämään aivan  uutena aluevaltauksena vasta menneen talven aikana) ja yhtäkkiä rupeekin pelottamaan! Ei se kuus sataa tuntia, ja seitsemän ja puolisataa harjoitusta viime Rokua 24h:sta riittääkkään taas mihinkään.

Liian vähän pitkiä harjoituksia, enemmän olis pitäny rykiä keuhkoja pihalle ja hankkiä sydänkohtauksia mäessä ja helteessä. Vätterrunt meni täysin munilleen ja vain AP sai meistä kahdesta sen suunnitellun kovan ja pitkän maantie treenin. Ketuttaa kun Viron kisassa tulehtunut jalka antoi hyvän tekosyyn jättää väliin kehutun Jatuli IV:n ja naatiskeltiin vain 120 kilsan juhannusyö maantielenkki jonka aikana AP:n kanssa ihmeteltiin, että milloinkahan on painettu näin rauhallisesti lenkillä viimeks? 2008?

Rokuan mäkiin olis pitänyt pyörtyä ainakin tusinan kertaa, suohon upota silmämunia myöten, meloa napajäätiköille asti ja tässä blogissakin pitäis olla 12000 sanaa enemmän.

Ja silti.

Tämä joukkue on löytynyt viimeisen vuoden ajalta yli kolmenasatana päivänä hiestä märkänä laduilta, poluilta, vedestä, metsästä, nousuista, laskuista, renkailla, monoilla, kengillä, suksilla, rullilla, painoilla, kajakeista, ahkion edessä…

Tämä joukkue on jo taas ylittänyt uuden riman: 48h ja yli neljä sataa kilometriä non-stop. Ulkomailla, tyystin erilaisella kisakonseptilla, kartoilla, kielellä ja maastolla.

Tämä joukkue on astunut uuteen aikakauteen media näkyvyydessä. Ja eniten se palvelee meitä itseämme. Niinä satalukuisina hetkinä kun taas käynnistää sykemittarin. Kun suunnittelee seuraavan kauden kisakalenteria. Kaikella on hieman enemmän merkitystä, asteen enemmän järjestelmällisyyttä, piirun verran kovempia tavoitteita.

Kaksi vuotta sitten en olisi jaksanut tunturia ylös ilman puolen tusinaa yrjöä. Viime viikolla paukutin niitä viisi ja piru vie nautin siitä! Alan ymmärtää saakeli maastojuoksua ja ultrajuoksijoita! Kaksi vuotta sitten olisin nostanut tuopin terassilla niiden bulimia hankisääskien säälittävälle muistolle. Hinkkaan kaatopaikan 22 prosentin mäkeä vajaa puolensataa kertaa ylös alas rottia väistellen sateessa ja hirnun mielipuolista naurua päälle. Väsyneenä mutta onnellisena. 

I felt like running, kun tossu on kevyt pääsee isoille mäille näkemään kauas

Samaan aikaan AP ja Hottis kelaavat Haukiputaan metsiä kolmen tunnin rogainingissä kisasykkeillä ja ihmettelevät kun ei tunnu missään. Kiskovat Oulun rasteilla sijoitukset viikosta toiseen nousten ja heittävät yläviitosta päälle. Melovat ulkosaaret nopeammin kuin puolet Oulun veneistä.

Sillä tämä kaikki on edelleen ennen kaikkea hauskaa. Tämä on matka. Tämä on seikkailu.

Olemme edelleen tavallisia duunareita jotka harjoittelevat kun työ sallii. Olemme isiä, aviomiehiä, rakastettujakin kai. Olemme onnekkaita joilla on kotijoukot jotka sallivat meidän olla taas pois, kestävät likaisia vaatteitamme, loputtomia hankintojamme, muuttuvia suunnitelmia.

Ehkä he ymmärsivät sen jo ennen meitä, tästä on tullut osa meitä. Osa elämää. Ne kovimmat rasitukset, vaikeimmat väsymyksen tilat, tuskaisimmat kivut ja säryt muokkaavat ehkä eniten niitä terävämpiä särmiä meissä. Kaksi viikkoa sitten ulkomeri yliyön melontaharjoituksessamme AP pysähtyi vain tuijottamaan kuvan kaunista auringonlaskua autiotuvan ovelta. Yllätti meidät perhana, sillä on pehmeäkin kohta…

Lainaan nyt seikkailujuoksija Juha Hietasta suoraan hänen blogistaan, neuvoja juuri ennen sitä isoa tapahtumaa ja sitä edeltävää kalvavaa hermostumista (www.seikkailujuoksija.fi):

1.     Don´t worry. Et olisi kuitenkaan voittanut

2.     Kuntoilutasolla viimeistelykausi ei ratkaise.

3.     Aseta realistinen tavoite niin nukut paremmin

4.     Lopeta viimeistään nyt rehkiminen

Me olemme sen työn tehneet mihin pystyimme. Me olemme pitkällä, loogisella ja nousujohteisella polulla jonka matkalla ja päässä odottaa huikeat elämykset. Me olemme ylittäneet itsemme ja tulemme tekemään sen taas. Juuri tämä on meidän tapa tehdä ainoasta elämästä kaltaisemme seikkailu.

1Life.

Viiden päivän päästä taas lähtöviivalla. Maltan tuskin odottaa, hiiteen pelot. We are stupid enough to take the challenge.