Tervis ei ollut loppujen lopuksi se tärkein urheilutapahtuma A-P:lle tuona viikonloppuna, joten humpan juonen skriivaan hiihdon osalta lyhyesti ja sitten hieman muuta..
Sää oli siis loistava ja alkumatkassa suksi luisti hienosti. Suunnitelma oli lähteä rennosti Isoaho Jussin kanssa matkaan, retkisatjan kärjen vauhtiin. 20km asti Valtapekan suksi toimi, jonka jälkeen Kiekonmajan suoralla sanoi sopimuksensa irti. 6 kaveria Jussi mukaanluettuna likuivat kevyen tuntoisesti karkuun ja eroa oli hetkessä toistasataa metriä. Luisto-ongelmia näytti olevan muillakin ja löysäsin vauhtia niin että äijästä ei loppuisi mehu jo puolimatkassa kuten edellisvuonna.
Loput 45km lähestulkoon yksikseni hiihdeltyäni pääsin maaliin ajassa 3.32, sijalla 11. Muutama kaveri ohitti vielä toisella kierroksella mutta peesiin ei ollut minulla asiaa. Pari motillista mehua ja lihakeitot huiviin ja kotia kohti. Ai niin, seikkailukisoissa hyväksi koettu resepti toimi myös tässä lyhyemmässä taivalluksessa hyvin, kun isä oli sitä tarjoilemassa Sankivaaran kieppeillä. Suola ei nyt päässyt loppumaan mikä on yleensä meikäläisen kropassa pidemmillä laturetkillä tuttu ilmiö.
Niin, se tärkein tapahtuma oli Jääpallon P15 SM turnaus joka järjestettiin Oulussa. Hieno tapahtuma siitäkin huolimatta että istuin Pakkalan tekojään kuuluttamo-saunassa toimitsijana noin vuorokauden perjantain ja sunnuntain välisenä aikana (perjantaina valmistautuminen lauantain hiihtoon sujui siis siellä istuskellessa:)
Ja mikä olikaan hienompi päätös viikonlopulle kuin että OLS ja oma poika otti SM kultaa! Joukkue oli tähdännyt jo pari vuotta tähän saavutukseen. Omat saavutukseni eivät tuon rinnalla tunnu kovinkaan isoilta - tai olenkohan edes saavuttanut jotain joskus..?
Urheilusuorituksen jälkeen on aina tosi hieno ja euforinen olo - Mutta sitä tunnetta ei voita kyllä mikään, kun näet oman jälkikasvun voittavan jotain hienoa, kuuluvan joukkueeseen jonka yhteishenki on ehkä jopa parempi kuin 1Lifen sekä tuulettavan tekemäänsä maalia kauden tärkeimmässä pelissä ja nostavan mestaruuspokaalia kultamitali kaulassa...
Onnea OLS P15 ja Niklas!
Loppuun vielä haluan mainita vielä toisen "tekosyyn" miksi tekstin julkaisu hieman viivästyi..(aloin kirjoitella tätä siis 10.3. mutta teksti on julkaistu 18.3.)
Kolmas jälkeläisemme päätti tulla maailmaan torstaina 15.3. aamuyöllä - jälleen kokemus niistä elämän suurista tunteista. Melkoinen superviikko Valtasen perheessä siis, joka ei hevin unohdu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti