"Voi pojat nyt me vasta liemessä ollaan". Team 1Lifen laskettu aika oli vuonna 2010 Oulussa, kun kolme selkärangatonta, kädetöntä, ihralla kuorrutettua ja elämäänsä kyllästynyttä pullapoikaa päätti "tappaa" toisensa toripolliisin silmien edessä: "Tartteis kai tehä jotain?" Syntyi veret seisauttava ja pelkoa viljelevä kommandojoukko, joka on erikoistunut suorittamaan vaarallisia ja mahdottomia tehtäviä vaativissakin olosuhteissa ympäri maailmaa. Tässä joukossa ylisuuri ego yhdistyy luontevalla tavalla kroonisesti alisuorittavaan ja kuolonkankeaan ruhoon ja tyhmyys ja hulluus tiivistyvät muodostaen epäuskottavia, tärähtäneitä ja sensuroimattomia stooreja, joiden lukemiseen kannattaa ottaa vakuutus. Kun mausteiksi lisätään vielä erilaiset fobiat, tunteettomuus, traumaattinen ja turvaton lapsuus sekä loputon vastuunpakoilu, sitä soppaa ei syö nälkää näkevä Erkkikään. Tuska avartaa mieltä ja epäonnistumisillekin löytyy aina toinen toistaan parempia selityksiä. Ja niitä tilityksiä ei kuuntele kuurokaan. Kaikki ei suju aina käsikirjoituksen mukaan, mutta ainakin on jotain mitä ilman hampaita, karvoja ja koipi amputoituna muistella. Yksi elämä, kerranhan täällä vain ollaan....
Alisuorittava kroppa tarvitsee seurakseen ylisuorittavat varusteet. Joukkueen vaatetuksesta huolehtii HAGLÖFS, pyöristä CANYON, kengistä INOV, kanooteista BEAR & WATER ja lisäravinteista POWERBAR. Jotta voimme menestyä, varusteista ei voi tinkiä. Kerromme totuudenmukaisesti kyseisistä tuotteista blogissamme...
Alisuorittava kroppa tarvitsee seurakseen ylisuorittavat varusteet. Joukkueen vaatetuksesta huolehtii HAGLÖFS, pyöristä CANYON, kengistä INOV, kanooteista BEAR & WATER ja lisäravinteista POWERBAR. Jotta voimme menestyä, varusteista ei voi tinkiä. Kerromme totuudenmukaisesti kyseisistä tuotteista blogissamme...
torstai 1. maaliskuuta 2012
Ha-ha-ha-Haukipudashiihto
Kun skippari Harde keskittyi juhlimiseen, AP ja Hotti läksi Haukiputaalle hiihtämään vapaan 35 km. Reitti oli magee ja Arska sen kuin säteili. Kaikki meni muuten putkeen, mutta Virpiniemen nousuissa olisin kaivannut hiihtohissiä. Kilpailun pahin takaisku oli juuri noiden nousujen jälkeen, kun saavuin henkeä haukkoen juomapaikalle. Olin juuri ottamassa juomaa eräältä ystävällisen näköiseltä naiselta, kun hän yhtäkkiä alkoi huutamaan Hannua ja vei juotavat hänelle. Ilmeisesti tämä naikkonen oli sitä mieltä, että tarvitsin enemmän ensiapua kuin juotavaa. No näin se varmaan olikin. Kun hapot oli huuhdeltu pois, loppu olikin sitten pelkkää laskettelua paitsi AP:lla, joka otti lukua jo 5 kilsaa ennen maalia. Loppuaika oli siinä parin tunnin tietämissä parikymmentä minuuttia apinamiestä (AP) perässä. Hahahaa, olipas taas hubaa hiihtää Haukiputaalla!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti