Tunturipurojen kutsu

Ensimmäisenä päivänä eksyttiin Kaunispäälle.

Tämän vuoden Tunturisuunnistus käytiin elokuun alussa ja jälleen kerran arvoisessaan paikassa – Kiilopään hienoissa tunturimaisemissa. Keli lupaili kisaviikolle koleaa syyssäätä, mutta päätimme laittaa juhlat pystyyn kelissä kuin kelissä. Mukaan oli tällä kertaa lähtenyt jälleen noin 1000 jänkhänpolkijaa. Matkassa oli niin retkeilijöitä eväineen kuin kovia kisaajiakin, ja kaikilla vaikutti olevan pilkettä silmäkulmissa.

Kisan aikana oli aikaa ikuistaa myös maisemia :)

Ajeltiin Oulusta Saariselälle jo perjantaina, kun kisan oli tarkoitus alkaa lauantaina klo 14. Johannan kanssa ilmoittauduttiin Sekasarjaan HDA. Tiedossa oli juostavaa matkaa suoriltaan kuljettuna noin 21 kilometriä per päivä nousumetrien ollessa 700-800 päivässä. Taktiikkana oli aloittaa kisa rauhallisesti ja kiihdyttää loppua kohti, kävellä jyrkimmät ylämäet, mutta suorinta reittiä mennään. Kisan eka rasti otettiin varman päälle aivan kärjen tuntumassa neljäntenä. Seuraavalla pätkällä Janne innostui vetämään hieman liian innokkaasti kun reidet oli pitkästä aikaa höyhenen kevyet. Johanna samoin tein hieman toppuutteli, jotta lähdön spurtin kuorma ehtisi hieman tasaantua. Harmillisesti kroppa ei päässyt täysin palautumaan vaan viiden kilsan jälkeen Johannan pohkeet kramppailivat varoittelematta ja tunturin kipuaminen alkoi tehdä vähitellen tuskaa. Johanna sitkeys tiedetään, joten matkaa jatkettiin ja suolaa vedettiin naamaan vähän väliä. Onneksi reitin valinnat toimi kuin unelma ja alamäkeen päästeltiin kuin viimeistä päivää.

Puolen välin jälkeen tunturin ylle nousi lisää tummia pilviä kun Janne päätti ottaa alamäessä muutaman pidemmän venytysliikkeen ja viikolla jumittanut selkä kramppasi. Loppumatkasta kramppi heijasteli kylkeen ja jokainen askel iski viheliäitä kipinöitä kyljen puolelle. Ei auttanut valitella kun Jossu oli sinnitellyt jo puoli päivää mukana. Vaihtia jouduttiin rauhoittamaan loppumatkan ajalta. Loputkin rastit löytyivat vielä sujuvasti ja ”viimeiseltä” rastilta Jossu sai jonkin ihmeen virtapiikin ja lähti pienen pedon lailla rullaamaan viimeisen kilsan alamäkeen kohti maalia. Toinen joukkue hiosti niskaan ja Jossu lähti vetämään kuin viimeistä päivää. Vedettiin melkein maalileimalle asti kun sain vihdoin hönkäistyä että viimeinen rasti maalin kulmalta on vielä leimaamatta. Pienen mutkan kautta oikealle viimeiselle rastille ja maaliin. Menetettiin niukasti yksi sija, mutta näitähän sattuu ;)

Ensimmäisen päivän sijoitus oli ikähyvityksien jälkeen 9. ja paljon jäi vielä hampaankoloon seuraavalle päivälle. Reitti oli todella fyysinen 23 kilometrin matkan ja 800 nousumetrin ansiosta. Tästä lähdettiin nopeasti tankkaamaan seuraavaa päivää varten. Illalla pidettiin vielä linimentti pirskeet, jotta päästään vielä seuraavana päivänä liikenteeseen. Molemmat oli aivan romuna vastustusten jälkeen, mutta ei auta kuin mennä uutta päivää kohti.

Ennen kisaa hiottiin vielä sotanorsun alamäki askellus kuntoon :)

Toiseen päivään lähdettiin odottavissa tunnelmissa, takaa-ajossa ei ollut muuta kuin voitettavaa ja jouduttiin ensimmäisenä joukkueena niukasti yhteislähtöön. Tiedossa oli tiukka vääntö, sillä viisi joukkuetta oli kymmenen minuutin sisällä. Lähtölaukauksen jälkeen otettiin hetken aikaa henkeä ja tehtiin oma reitin valinta ykkösrastille. Pieni kierto ennen leimausta, mutta oltiin juuri ennen isoa lössiä rastilla. Toinen rasti veikin sitten jo puoleen väliin rataa jonne lähdettiin painelemaan pitkää huikosta tunturien ylitse. Rakkaa löytyi tänäkin päivänä kylliksi, mutta rennosti päästeltiin sekä ylä- että alamäkeen. Toiselle rastille päästeltiin sen verran hyvää vauhtia että otettiin jo muutama joukkue kiinni. Kolmannelle rastille päästiin rullaamaan pitkää alamäkeä, johon Jossu tuumasi että nyt juostaan täysillä. Jolkuteltiin kuin vuorikauriit, no oikeastaan paikalla oli yksi kauris ja meikä vaikutti enemmän peesissä tömistelevältä norsulta. Sama se sille kun vauhti tuotti tulosta ja otettiin edellä menevä joukkue kiinni samalla kun takana tulevat joukkueet jäivät kymmenellä minuutilla samalla pätkällä. Näillä sijoituksilla tultiin maaliin ja kisan jälkeen oltiin vielä yllättävän hyvissä voimissa. Kuudes sija oli mitä pystyi ensimmäisen päivän tulosten jälkeen odottaa ja oltiin todella tyytyväisiä päätöspäivän kisaan sekä kisajärjestelyihin. Ensi vuonna startataan jälleen ja katsotaan millaisia haasteita on silloin tarjolla. Team 1Life kiittää ja kumartaa. J Tulokset

Terveisin,

Janne