"Voi pojat nyt me vasta liemessä ollaan". Team 1Lifen laskettu aika oli vuonna 2010 Oulussa, kun kolme selkärangatonta, kädetöntä, ihralla kuorrutettua ja elämäänsä kyllästynyttä pullapoikaa päätti "tappaa" toisensa toripolliisin silmien edessä: "Tartteis kai tehä jotain?" Syntyi veret seisauttava ja pelkoa viljelevä kommandojoukko, joka on erikoistunut suorittamaan vaarallisia ja mahdottomia tehtäviä vaativissakin olosuhteissa ympäri maailmaa. Tässä joukossa ylisuuri ego yhdistyy luontevalla tavalla kroonisesti alisuorittavaan ja kuolonkankeaan ruhoon ja tyhmyys ja hulluus tiivistyvät muodostaen epäuskottavia, tärähtäneitä ja sensuroimattomia stooreja, joiden lukemiseen kannattaa ottaa vakuutus. Kun mausteiksi lisätään vielä erilaiset fobiat, tunteettomuus, traumaattinen ja turvaton lapsuus sekä loputon vastuunpakoilu, sitä soppaa ei syö nälkää näkevä Erkkikään. Tuska avartaa mieltä ja epäonnistumisillekin löytyy aina toinen toistaan parempia selityksiä. Ja niitä tilityksiä ei kuuntele kuurokaan. Kaikki ei suju aina käsikirjoituksen mukaan, mutta ainakin on jotain mitä ilman hampaita, karvoja ja koipi amputoituna muistella. Yksi elämä, kerranhan täällä vain ollaan....

Alisuorittava kroppa tarvitsee seurakseen ylisuorittavat varusteet. Joukkueen vaatetuksesta huolehtii HAGLÖFS, pyöristä CANYON, kengistä INOV, kanooteista BEAR & WATER ja lisäravinteista POWERBAR. Jotta voimme menestyä, varusteista ei voi tinkiä. Kerromme totuudenmukaisesti kyseisistä tuotteista blogissamme...


torstai 27. maaliskuuta 2014

Vuokattihiihto 22.3.2014 - Kainuu opettaa

Perjantaina töiden jälkeen suunnattiin Artsin kanssa meikäläisen Messerschnitin keula kohti Kainuuta ja Vuokatin urheiluopistoa. Pientä varjoa reissun päälle heitti Artsin pienoinen lämmönnousu ja mielessä vilahtikin aikaisemmat Kainuun kisareissut, toivoin mielessäni että kunpa kaikki menisi hyvin.

No, ainakin auto toimi tällä kertaa hyvin ja perille päästiin hyvissä ajoin ennen kisakanslian sulkeutumista noutamaan tarvittava materiaalikuori. Sitten syömään ja levyksi punkkaan.
Illan aikana kävi selväksi ettei Arto pääse aamulla viivalle - kroppa nosti lämpöä yötä vasten. Uni hiipi mukavasti simmuun kahden oluen jälkeen ;)

Herätys klo 6.00, kisakamat niskaan ja lenkille. Artsi käänsi kylkeä. Kämppisten väliset kisailut oli jo kisattu mikä hieman latisti tunnelmaa. Käänsin tämäkin positiiviseksi: nythän mulla oli oma huoltomies. Retki tehtiin 20km lenkkeinä joten stadionilla olisi hyvä paikka lisähuollolle.

Aamupalalla täytin itseni huolella, sekin selvisi että kovat jätkät ei syö kuin 3 lusikallista puuroa ja kahvikupin, eivät kuulemma viivy siellä niin kauan. Pitäisikö itsekin koittaa, paranisiko se vauhti?

Ilma oli mitä mahtavin, aurinko paistoi täydeltä terältä ja päätin lähteä nauttimaan, turhat sähläilyt ja paineet pois.

100km olisi myös ollut tarjolla, mutta mamoilin - puolikas riitti nyt minulle.

Suksitestit, ylimääräkamat autoon ja lähtöviivalle kolmanteen riviin. 60km edessä, 40km kiertäjät samassa lähdössä. Porukkaa työntyi viime hetkillä sivusta siihen keulille, ahdasta alkoi olla.
Kuuluttajan leukalaukauksen jälkeen liikkeelle hienoiseen alamäkeen.

Hyvin pian paana kuristui paljon kapeammaksi, nousuun ylikulkusillalle. Tyypit edessä vetivät kaistat tukkoon ja vauhti hidastui - meikäläinen oli perseellään välittömästi ja saman tien pari kolme jätkää niskassa. Selvisin rytäkästä parilla mustelmalla.
Oppi: Mene kuitenkin siihen eturiviin ja ole röyhkeämpi, vaikka kuin meinaat lähtä "nauttimaan"

Lähtö on tapahtunut

Ensimmäinen kymppi oli sitten aivan "hanurista" kun tuossa nousuvoittoisella osuudella letkat stoppasivat aina nousun alla. Siinä sitä haitaroitiin ja nautittiin hiihdosta. Mitäs menit lähdössä maaten? Siinä meni kymmeniä ukkoja ohi.

Reitti oli rankka tämmöiselle tasamaan lappajalle. Eka kymppi nousua enemmän tai vähemmän, jälkipuolisko laskuja (koviakin) maustettuna jäisillä mutkilla.

Syheröä, ei löydy Oulusta tämmöistä

Aina uudelle kiekalle mentäessä Artsi heitti merisuolaa kouraan toiveideni mukaisesti. Homma toimi ja suksi myös noin 45 km kohdalle. Keli oli lämmennyt jo +5 asteeseen.Onneksi loppu oli pääosin laskua, viimeisellä 2km:llä koitin otatella ja jätin pari kolme kaveria taakse.

Pertsan menijöille homma oli vieläkin takkuisempaa, kahden kiekan jälkeen ei ladusta ollut tietoakaan kun me luistelijat ja retkeilijät poljettiin sohjoa epämääräiseksi mössöksi.

Isot pojat hiihtivät 100km, 40(P) ja 60(V) - nousumetrejä reilut 2200. Tiimi Väsyneet Isät sekä Joksa edustivat tuttua multisportti osastoa tuossa sarjassa. Onnittelut PM Joksalle "Kainuulaisen Sprintin" 2. sijasta sekä PM Kakelle 60km (P) 2.sijasta. On ne kovia jätkiä.

Hurja karju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti