Team 1Life seikkaili taikametsien ja jylhien maisemien värittämässä kisassa Hossassa

Tänä vuonna Lost in Kainuu pidettiin upeassa Hossassa. Hossa on saanut kansallispuistostatuksen vasta 17.6.2017, mutta on jo vuosien ajan hienoilla ulkoilureiteillään ja maastoilla ilostuttanut tuhansia retkeilijöitä. Kun kisapaikka julkistettiin niin oli heti selvää, että jollakin kokoonpanolla pitäisi kisaamaan päästä. Loppujen lopuksi saatiin kaksi joukkuetta tiimistä viivalle. Miesten Lost- sarjaan Matti ja Joni ja Ekstreme- sekasarjaan minä Ari-Pekka ja Janne.

Kisaa edeltävänä iltana majoituttiin Hossan luontokeskuksen, kisakeskuksen kupeeseen paritalopuolikkaaseen. Muutama tunti meni tutustuessa kisamateriaaliin ja seuraavan päivän kisareittiä suunnitellessa. Arto oli huoltomiehenä ja selänpesijänä mukana. Miehillä menikin tovi  saunassa selänpesu hommissa. Ehkäpä lauteilla tehtiin myös jonkinlaisia taktiikoita seuraavan päivän kisaan.;) Minä yritin laittaa ajoissa nukkumaan, mutta tiimin miehillä oli sen verran kierroksia keskeneräisten kisakamojen takia että mökki hiljeni vasta pitkälle puolenyön jälkeen.

Kuva Vaarojen valokuvaajat

Kisa-aamuna herätys klo 7 jälkeen. Kisakamat huoltoalueelle. Olimme varanneet järjestäjältä puolijoukkueteltan minne veimme kisavarusteet. Aamupala ja lopulliset viilaukset varausteisiin. Aurinkoinen keli ja 10 asteen lämpötila tuntui sopivalta kisan aloitus keliltä. Lähtöviivalla oli runsaslukuinen osallistujamäärä. Klo 11 starttasi Ekstreme sarjan 44 joukkuetta ja Lost sarjan 78 Viivalla oli siis vajaa 300 suurta seikkailijaa. Harvinaista herkkua Suomessa.

Kuva vaarojen valokuvaajat.

Kisa alkoi säpäkäsri prologilla. Kartalla olevat rastit sai hakea vapaassa järjestyksessä ja rasteilta löytyi vihjeitä viimeisen rastin löytämiseksi. Pakollinen varustus oli uimapatja. Joukkueemme taktiikka oli edetä kahden patjan voimin. Minä ja Ap kannettiin uimapatjoja ja Janne luki karttaa. Viimeiselle rastille tehtiin tiimille tyypillinen taktikointi ja luovuttiin patjoista kilometri ennen viimeistä rastia. Kuinka ollakkaan patjoilla oli tarkoitus laskea kosken pätkä alas ja ei auttanu muu ku alkaa kahlaamaan. Sen minkä meidän joukkue teki edellä Matti ja Joni teki kohta perässä :) Muutama huonompi reitinvalinta mutta muutoin suoriuduttiin tehtävästä ihan kiitettävästi.

Varsinainen kisa alkoi n. 30km mittaisella juoksuosuudella, rastit 1-6, Hossan luontokeskukselta ulkoilureittiä mukaillen kohti Julma-Ölkkyä. Juoksu on mun juttu ja juoksin edellä Jannen ja Apn seuratessa. Ap:llä alkoi kramppaamaan jalat jo toisen rastivälin jälkeen. 1 questilla Ap tankkasi suolaa ja urkkajuomaa, vanha ja hyvä niksi kramppikinttuihin. Juoksu jatkui reippaasti eteenpäin kohti seuraavaa questia ja Ap:n jalat alkoivat taas toimimaan. 2 questilla päästiin vaijeriliukuun rotkon yli. Aivan huippu questi!! Vahdikas lasku toiselle puolelle rinteeseen ja perse eellä penkkaan..;) Jee, mie tehin varmaan enkat perseliussa!!

Juoksu jatkui kohti seuraavaa rastia 5. Rasti määrite oli jyrkänteen päällä, se olikin jäynä, etsimme rastia väärästä paikasta sillä rasti olikin jyrkänteen alla, mutta juuri siinä kohtaa mihin oli karttaan merkitty. Takana tuleva Maloja tiimi pääsi tässä rastilla n. 5minuutin päähän meistä. Jäljellä oli enään yksi rastiväli ennen saapumista melonnan alkuun. Jannella alkoivat vuorostaan jalkaongelmat. Jalat kramppasivat ja eteneminen hidastui. Suolaa sai nyt vuorostaan Janne. Saavuimme Maloja tiimin kanssa lähes yhtä aikaa rastille 6. Maloja suoriutui vaihdosta nopeammin ja starttasi melontaan muutaman minuutin etumatkalla.

Kuva vaarojen valokuvaajat.

Melonnan alkuun sai hakea rastit 7-11 vapaavalintaisessa järjestyksessä. Pojat jätti minut lähelle 7 rastia. Juoksin emitin kanssa rastille 7 ja siitä rastille 11, josta jatkoin matkaa rastin 8 läheisyyteen, matkaa kertyi reilut 10 km, mistä pojat jatkoivat matkaa meloen 8-10 rastille. Hyppäsin kyytiin ennen 12 rastia. Loppumatkan istuinkin kanootin pohjassa ja jalat koukussa. Vettä satoi, takapuoli kastui. Kaikki repussa olevat pakolliset varusteet olivat päällä ja jätesäkkikin vielä lisäksi, mutta siitä huolimatta oli jäätävän kylmä koko lopun melonnan.

Rastille 12 olimme vielä hyvässä vedossa, n. 12 minuuttia Malojaa perässä. Synkkä pimeä laskeutui, otsalamppujen valo typistyi muutamaan metriin. Pimeässä alkoi tulla virheitä ja eteneminen hidastui. Takimmaisilta 16-17 rasteilla tuli väsyneinä ja huonoilla valoilla haasteita kun AP ei nähnyt edes mihin ohjata. Välillä ranta joka oli äsken vasemmalla olikin kohta jo oikealla. Jumalauta me pyöritään paikallaan :) Rastilta 18 oli pakollinen kanootin veto koskien ohi. Liekkö koskien kuohu ja pimeä pelotti niin.;) että oikaistiin liian aikasten kanoottien kans läpi tiheän ja vaikeakulkuisen metsän. Jälkeenpäin selvisi, että oikeaa oikoreittiä kulkemalla olisimme säästäneet n. 20 minuuttia. Melonnan viimeisellä rastilla kuulimme olevamme kärkitiimiä jäljessä reilu tunnin,vuorokausi oli juuri vaihtumassa, olimme seikkailleet jo 13 tuntia.

Sotilassuunnistus

Edessä oli pakollinen puolentunnin huoltotauko. Vaihdoimme kuivaa vaatetta päälle, söimme järjestäjän tarjoamat keitot ja lisäsimme reppuihin lisää evästä ja juomaa. Tauko venyi 20 minuuttia yli tavoitteen ja lähdimme liikkeelle seuraavaa osuutta, Sotilassuunnistusta. Sotilassuunnistuksen, rastit 20-24, sai suorittaa vapaavalintaisessa järjestyksessä ja vapaa-valintaisella tyylillä. Meidän taktiikka oli lähestyä rasteja pyörällä mahdollisimman lähelle ja hakea jalan rasteja. Rastit olivat tosi haasteellisia ja eteneminen jalan vaikeakulkuisessa maastossa oli hidasta. Meidän tiimillä meni tuhottomasti aikaa harhailuun ja hakemiseen.  Rastien haku meni suoraan sanottuna reisille ja rastia 21 hakiessa iski epätoivo näyttääkö kompassikaan pohjoiseen. Ei meinattu löytää kävelyvauhdilla rastille, muttei kyllä takaisin pyörillekään :) Toista rastia etsiessä tajusimme että emme millään ehdi aikarajan puitteissa hakea kaikkia sotilassuunnistuksen rasteja. Rengasrikko vielä pehmeällä hiekkatiellä varmisti, että jouduimme siirtymään suoraan huoltoon. Jännitys momenttia lisäsi kun renkaan vaihdossa meni varmaan nyrkillinen hiekkaa mukana, mutta hyvin kesti lähtiä liikenteeseen.

Tässä vaiheessa tiimissä oli aika hiljaista, vastoinkäymiset näkyivät ilmapiirissä. Kaikilla harmitti kisan ratkeaminen jo tässä vaiheessa. Keskeytyksen uhka oli ilmassa. Menimme huoltoon ja jatkoimme hyvän tauon jälkeen seuraavalle maastopyöräilyosuudelle, rastit 27-37.  Etenimme reipasta vauhtia rastilta rastille. Aikarajan puitteissa meillä jäi hakematta rastit 34-35. Muutoin rastit löytyivät mukavasti pientä häröilyä lukuunottamatta. Pyöräily oli mukavaa, ajattavaa polkua, jonkin verran juurakkoa. Fiilikset tiiimissä paranivat.
                                          

Pienen huollon jälkeen jatkettiin vielä viimeiselle osuudelle maastopyörillä. Osuus oli enimmäkseen hiekkatietä ja questeja. Siinävaiheessa kello näytti jo pitkälle iltapäivää. Seikkailtu oli jo reippaasti yli vuorokauden. Olo oli ryytynyt, mutta muutoin energinen. Aamuyön pettymys alkoi haihtumaan. Ajoittain viljeltiin jopa huumoriakin..;) Jannen kommentoi mulle yhdellä kukkulalle kiivetessä, että käytsä usein täällä..:)..Mie siihen että melkein jokapäivä..:)

Maali häämötti enään muutaman rastin päässä..mulla ei ollut kelloa ja jotenkin me saatiin loppureitistä vielä ekstreme jännitys aikaiseksi kun rastilla 44 kyselin pojilta että paljonko aikaa maaliin? Huomattiin, että aikaa maaliin oli enään 20 minuuttia, aikomus oli vielä hakea viimeinen rasti 45, mutta se jäi kiireessä hakematta. Janne säntäili edessä pitkin harjannetta välillä kantaen pyörää ja väillä ajaen ohuita uria pitkin. Mie aloin panikoimaan, että jos me ei ehitäkkään maaliin ajoissa,verenmaku suussa yritin pysyä poikien perässä..tetsaus jatkui kauheella sykkeellä, ajettiin loppu lujempaa kuin koko kisassa, kunnes vihdoin löydettiin ajattavaa polunpätkää mikä johdatti meidät Hossan luontokeskuksen maaliin. Maali sulkeutui klo 18.30 ja me saavuimme maaliin klo 18.22. Olimme kisareitillä huikeat 31 tuntia 22 minuuttia.

Kisa oli rankka ja osuudet pitkiä. Lostissa ei aikaisemmin ole ollut näin pitkää melontaa, 40km, eikä yhtämittaista juoksua 40km. Minulle tuli lisääjuoksua vielä reilu 10km. Sotilassuunnistus oli haastavaa ja ratkaisi lopullisesti meidän tiimin taistelun ykkössijasta. Myös melonnan pimeäosuus oli meidän joukkueella reilusti hitaampaa kuin voittajajoukkueella. Kisa päättyi n.160km mittaiseen maastopyöräilyosuuteen.

Tällaisen kovan kisan voittoon tarvitaan onnistumista joka lajissa. Tärkeä osa onnistumista on myös hyvä suunnistustaito, etenkin pimeässä, sillä kisassa oli pilkkopimeää 22-06.

Tulimme kuitenkin kisassa sekasarjan 2 sijalle ja miesten kisassakin tällä tuloksella olisimme yltäneet 7 sijalle. Lost sarjassa Matti ja Joni sijoittuivat sijalle 4. Hieno saavutus, sillä sarjassa kisasi kaikkiaan 42 miestiimiä. 1Life tiimillä siis ihan mukiinmenevä viikonloppu!!

Pienen treenitauon jälkeen tiimissä tehdään jo suunnitelmia ensikesän kisoja ajatellen..Ensi vuonna Kainuun maastoissa jyllää vahvempi ja varmempi 1Life..:)

Ajattelimme AP:n kanssa jäädä lajista jo eläkkeelle..Olen nyt 2 viiikkoa syönyt, syönyt, nukkunut, käynyt töissä, nukkunut ja syönyt joka välissä. Kroppa alkaa pikkuhiljaa vaatimaan pientä lenkkiä ja mielikin alkanut muuttumaan..Kyllä mie varmasti vielä ensivuonna seikkailen..Mahtava laji, vaatii paljon omistautumista ja aikaa, mutta antaa paljon..Minun tähtäimessä on ensikevään Karhunkierroksen 160km matkan selätys..sitä varten täytyy muutaman kerran tossuja käyttää poluilla..Ensi viikolla Oulussa Pimeä Rogaining..tulkaa tekin!!..:)

Kiitos Lost in Kainuu järjestäjille!!Hossa oli kisamaastona aivan loistava! Upea luonto ja mahtavat maisemat!

Kiitos 1life tiimi!!

Johanna

Ultra diiselit jänkhällä

Tiimistä ultra kaksikko Janne ja Jossu lähtivät testaamaan kuntoaan Ylläksen maisemiin tunturisuunnistuksen merkeissä. Parin kesän aikana kaksikko on päässyt viemään jo usean kisan yhdessä läpi, joten molemmilla on kuviot selvillä. Jossun armoton psyykkaus ja Jannen pessimismi (kyllä tämä kisa vielä ryssiä ehditään) on ollut aivan loistava kombo. Jannella on Ylläksen maastoista kokemusta vain parina talvena 7Summitista ja Jossu on kolunnut Yllästä kesästä talveen. Kisa on kohtuu kova kun pari kymppiä vedetään molempina päivinä peräkkäin. Meillä kisa tosin yleensä alkaa vasta toisena päivänä ja kolmas päivä olisi yleensä paras :)

Kisapäivänä kaikilla osallistujilla oli loistava tunnelma ja tästä tunturisuunnistuksesta on juuri kyse. Laitetaan itsemme äärimmäisen kovaan rääkkiin hymy viimeiseen asti huulilla :) Ensimmäisen päivän yhteislähdöstä kisa starttasi pari valjakolta mukavasti ja reitin valinnat osuivat nappiin toiselle rastille asti, johon tultiin kolmannella sijalla. Pikku harha askel kakkos rastilta lähdettäessä kolmannelle rastille ja tässä viiden minsan pummi kärkiporukkaan nähden. Kolmas rasti toi esille ratamestarin innokkuuden radan suunnittelussa kun kolmen rastin hajonta kisan alkuun ja kaikki puustorajan alapuolella. Tällä rastilla moni pummaili useita minuutteja ja osa kerkesi pyörähtää myös kaikilla alueen rasteilla. Nelos rastin jälkeen kisa sai ikäviä piirteitä kun tunturia kierrettäessä Jossu kompuroi ja iski kivikossa polven täydellä painolla kiveen. Höyhenen kevyet ukemit ei siinä paljoa kaatumista pehmentänyt. Huuto ja mekastus oli sen mukainen että uskoin kisan olevan tällä kertaa siinä. Aloin varalta kattelee lähintä huoltopistettä, johon raadot voivat raahautua noutoa varten. Rauhoiteltiin Jossu siihen kuntoon että uskallettiin polveen kurkistaa. Osuma näytti pahalta, mutta onneksi osui polven yläpuolelle eikä luuhun/lumpioon. Komia mustelma polvessa, Jossu heitti vaan pari buranaa naamariin ja känkättiin rauhallisesti eteenpäin. Ihmeen kaupalla meno jatkui ja loppu kisa vedettiin jo melkein alun vauhtia. Kello ei meidän matkan teosta tykännyt, mutta itse nautittiin kisasta täysillä ongelmista huolimatta. Tuloksena kuudes sija, 24 minsaa kärkeen. Tästä lähettiin laittaa kylmä hoitoa jalkaan ja odottelemaan vieläkö seuraavana päivänä pystytään lähtee kisaan mukaan.

Ensimmäisten rastien hakua :)

Toisen päivän aamu näytti lupaavalta kun Jossun jalka nousi kuin vanhoina hyvinä aikoina. Kisa paikalle lähettiin hyvissä ajoin ja tänä vuonna toinen päivä startattiin yhteislähdöllä. Lähtölaukauksen jälkeen reitti näytti selkeältä ja ei muuta kuin täyttä hanaa kohti rasteja. Mono oli tänään syönnillään näytti että ensimmäisillä rasteilla leimailtiin kärkijoukossa. Rastit löytyivät varmasti ja vauhti oli vähintäänkin kohillaan. Tuntui että voisi juosta miten tahtoo ja diiselit taisivat juurikin toisena päivänä vasta käynnistyä. Kuulostaisi että kolmas kisapäivä olisi meidän juhlaa :) Toisena päivänä oltiin päivän kolmanneksi nopeimpi, mutta harmillisesti se riitti yhteiskisassa vain viidenteen sijaan. Kisan jälkeen jäi vielä hampaankoloon seuraavaa vuotta varten :)

Tämän vuoden tunturista täytyy antaa kiitokset ratamestarille joka suunnitteli radoista suunnistuskilpailun eikä jonojuoksua. Rastit olivat suurelta osin puurajan alapuolella ja välillä rastille piti sattua kohilleen ennen rastilipun löytymistä. Kisaajia haastettiin tarkkaan suunnistukseen ja hajonnat tuovat loistavaa jännitystä kisaan :)

Terveisin,

Janne