Vasaloppet - Ruotsalainen Miina ja Suomalainen Tiina

Päästiin lähtemään lähtöryhmästä 3, vaikka ei se 2 kauaksi jäänyt.

Kun pari vuotta sitten käytiin Vasaloppetissa, siitä jäi sen verran hampaankoloon, että pakkohan se oli lykkiä uudestaan, vaikka ajettavaa matkaa oli suuntaansa lähes 1200 kilometriä (Oulu-Haaparanta-Sälen). Yksi syy reissuun oli myös sillä, että Hotti halusi juhlistaa tällä tavalla (lähteä pakoon) 30-vuotis vai oliko se 40-vuotis päiviään. Ajettiin kolmeen pekkaan (Valtsu, Hotti ja Apsi) koko perjantai-päivä ja yövyttiin Mörkretissä (pimeydessä), joka sijaitsee Fulufjällenin kansallispuistossa. Mörkret valittiin yöpaikaksi lähinnä sen vuoksi, että sieltä suunnasta on huomattavasti vähemmän ruuhkaa kohti Säleniä. Lauantaina käytiin aamulenkillä upeassa Fulufjällenissä, jonka jälkeen suunnattiin noin 100 kilsan päähän Sälenin lähtöpaikalle testaamaan sivakoita, palauttelemaan ja fiilistelemään. Sälenissä ihmeteltiin samalla pastapaikkojen valtavaa määrää ja pitihän sitä vielä pastat käydä huitasemassa. Siitä sitten vielä takaisin Mörkretiin hiomaan taktiikkaa ja laittamaan viimeiset hermokerrokset suksiin. Tavoitteena oli ottaa mitalit keinolla millä hyvänsä, joten alle kuuden tunnin aikaa lähdettiin hakemaan. Lisäksi itselläni oli heko tavotteena tehdä Apsista hakkelusta, sillä niin monta kertaa olin sille hävinny.

Ruotsin korkein vesiputous Njupeskär (95m) oli jäässä.

Se on moro - Hotille tuli yhtäkkiä valtava kaipuu tunturiin, mutta matka tyssäsi heti alkuunsa, kun polvi ei enää noussu. 

Kisa-aamuna herättiin klo 3 silmät turvoksissa - tankkaus vaikuttaisi ainakin olevan kohdallaan, kyllä tästä hyvä päivä vielä tulee. Laitettiin kamat kasaan ja syötiin maukas aamupala, jonka majatalon isäntä ystävällisesti tarjosi jo klo 3.30. Klo 4.15 hurautettiin Säleniin, jossa oltiin perillä noin klo 6. Auto pysäköitiin parin kilsan päähän, vaikka olisi sen näköjään myös lähemmäksi saanu. Klo 6.30 oltiin lähtöalueella ja vietiin samantien sukset karsinaan, mutta liian myöhään - saatiin takarivin paikat omasta lähtökarsinasta, vaikka oltiin 1,5 tuntia ennen lähtöä paikalla, eikä edes suomalainen hymy auttanut asiaa. Heräsi kysymys, että mihinkäs aikaan täällä oikein pitää olla, jos oman lähtöryhmän eturiviin halajaa? No siinä jäi kuitenkin riittävästi aikaa tutkailla bajamajat, syödä pullaa ja fiilistellä. Klo 7.50 piti olla lähtökarsinassa ja niin me oltiinkin, mut heti sen jälkeen Apsille tuli ne pelätyt supistukset. Ehinks mä vielä käymään tuola helpotuksessa? Kyllä nää ehit ku et jää sinne asumaan. Siinä vaiheessa huusseihin ei ollut enää jonoa, joten Apsi oli viivalla alta aikayksikön vessapaperit roikkuen housunpielistä.

Tunnelmia noin tuntia ennen lähtöä.

Ei reissua ilman pullaa.

Bajamajoihin riitti jonoa. Olisi kannattanut käydä vasta juuri ennen lähtöä.

Klo 8 tapahtui jotain. Lähtöpuomi laskeutui ja eliittijoukot ampas matkaan. Jaa, jokos ne lähti? Mitäs me näille pullille tehään? Kyllä pulla suussa pystyy hiihtämään, ei sitä auta hukkaan heittää. Ei muuta ku vikat nyrkit ja matkaan lähes 16000 hiihtäjän kanssa. Nyt mä tiedän miltä murkuista tuntuu sielä pesässään. Eka kilsa meni suht kivuttomasti, mutta oli arvattavissa, että heti kohta tulevaan parin kilsan mäkeen tulee pato. Apsi pääsi pitoineen luikertelemaan mäen aika hyvin ylös, mutta minä olin ilman pitoja vaikeuksissa ja porukkaa tuli ohi vasemmalta ja oikealta. Mäen päällä olin ihan kanveesissa. Jos olisin ollut nyrkkeilykehässä, tuomari olisi viheltänyt jo pilliin, mut epäonnekseni sain jatkaa kisaa. Eihän tässä ole enää kuin 87 kilsaa jäljellä. 10 kilsaa siinä meni toipuessa, mutta sitten alkoi jokseenkin kulkea ja aloin jahdata Apsina ihan sutena. Ohittaminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä liukkaita baanoja ei ollut kuin pari. Sama sävel jatkui läpi kisan - ylämäessä tuli aina pataan, mutta alamäessä teki kutaa. Pitkin matkaa piti varoa ruottalaisia miinoja. Se siis tarkottaa sitä, että lähes jokaisen mäen alla ja kurvissa oli joku Eriksson pylly pitkällä mua oottamassa. Ei siinä auttanut muu kuin perään ajaa. :)

20 kilsaa ennen maalia vauhtini alkoi hiipua. Aloin olla jo ihan desperado, kunnes näin takaa tulevan suomalaisen naisen. Siinä suomalaisen naisen perässä hiihdellessä unohtui kaikki väsymykset, kivut ja murheet. Suomalainen nainen on antanut mulle aina uutta latinkia ja niin kävi tälläkin kertaa. Hiihdettiin yhtämatkaa toisiamme kirittäen maaliin ihan hyvää vauhtia. Aikaa oli kulunut siinä vaiheessa 5h 43 min. Apsi oli ehtinyt maaliin puoli tuntia aiemmin ja Valtsu tuli maaliin 25 minuuttia myöhemmin. Kärki hiihti raskaasta kelistä johtuen hieman päälle neljään tuntiin, joten mitalit saatiin kaulaan. Mitalin saa siis kaikki, jotka häviävät voittajalle alle 50% voittoajasta. Tänä vuonna siihen riitti hitaasta kelistä johtuen noin 6h 15 minuuttia. Kisan jälkeen piti vielä hakea auto Sälenistä. Ja kukako hakee - no Hotti tietysti, kun sillä on ne synttäritki. Sitten syömään ja matka jatkui noin 20 kilsaa lähemmäksi Oulua, jossa mentiin yöpuulle väsyneinä, mutta onnellisina.

Maalikamerakuvan perusteella en ole ihan varma olinko 2275. vai 2274. Hetken jo harkitsin protestin tekemistä. :)

Mitalit teki kutaa.

Ihan heti en välttämättä lähtis hiihtämään Vasaloppetia uudestaan pelkällä tasurilla. 10000 liiketta vatsalihaksia, selkälihaksia ja kyykkyjä vajaan kuuden tunnin aikana on pikkasen liikaa - ainakin tolla kelillä (pakkasta -2 ja uutta lunta tuli pitkin matkaa). Olisihan se varmasti menny, jos olisi reenannu enemmän tasuria ylämäkeen, mut täälä Pohjanmaalla olosuhteet siihen ei ole kovin ihanteelliset. Ylämäkitasuri vaatii ihan eri lihaksia kuin tasamaan tasuri - nyt mä sen uskon. Erityisesti vatsalihakset ovat kovilla. Ja jotenkin tuntui, ettei suksikaan oikein toiminut ylämäessä. Ilmeisesti painopiste muuttui sen verran, että suksi liimaantui mäkeen tai siltä se ainaki tuntu. Selityksen makua. Nooh, oli miten oli, oppia saatiin taas koko rahan edestä. Muksa reissu kaikesta huolimatta.

t. Hotti

Lost in Kajaani Winter Edition

Kuva:LIK organisaatio

Aivan fantastinen kisa takana ja mieletön fiilis ensimmäisen talviseikkailun jälkeen. Saatiin tiimistä lopun viimein kaksi joukkuetta mukaan kun Joni hälytettiin kisaan mukaan viikon varoajalla Ullan pariksi. Usein (melkein aina) joukkueisiin tulee muutoksia, tänne lähti mukaan 1Life (Janne&Jukka) sekä 1Life Mix (Joni ja Ulla). Miten kaikki sitten lopulta menikään, siitä seuraavassa… Kaikkihan ei yleensä mene kuin Strömssöössä ja meille se ei mene ikinä. Kisaan valmistauduttiin huolella muttei sitten kuitenkaan riittävällä tarkkuudella. Tärkeiden välineiden osia unohtui kotiin, tavaroita unohtui kotiin ja viimeistään osia välineistä tippui Oulu-Kajaani välille. Kaikesta selvittiin kuitenkin tiiminä ja riittävällä periksi antamattomuudella, niillä tullaan toimeen mitä on saatavilla ja sitä se seikkailu-urheilu itsessään on jo opettanut. Pelkästään saapuminen kisapaikalle venyi miesjoukkueella iltayhdeksään ja kisasuunnitelmaa hierottiin ajomatkalla puhelimella, kiitos Jonin ja Ullan. He olivat valuneet paikalle hyvissä ajoin toisin kuin miesten joukkue ja olivat ehtineet valmistautua rauhassa. Meidän saapuessa paikalle Joni ja Ulla vetivät jo pyjamaa niskaan, ennen sitä olivat ehtineet tutkia maastoa ja tarkastelleet mahdollisuuksia jäällä liikkumiseen. Tästä pitäisi ottaa mallia myös miesjoukkueen jäsenillä, mutta jospa se homma toimisi jo seuraavassa startissa.

Kisajärjestäjä asetti hienon haasteen ja kulkutavoista käytiin kovaa spekulaatiota ennen kisaa. Tarjolla oli hiihtoa, pyöräilyä, juoksua, lumikenkäilyä sekä kaikkien näiden yhdistelmiä. Päädyimme lopulta puhtaaseen hiihto ja pyöräily jaotteluun. Samaan päätyi myös sekajoukkue ja hyvältä vaikutti tässä vaiheessa. Pientä jännitystä iski elämään kun päätettiin että Janne ottaa aamulla suunnistusvastuun. Kyseessä oli ensimmäinen hiihtosuunnistus kokeilu, eikä yhtään onnistunutta pimeän suunnistusta vielä takana ja suunnistus varmuus vaihtelee yhteislähdön hässäkästä johtuen. Haasteet on kuitenkin otettava vastaan kun sitä tarjotaan, eikö vain. Sekajoukkue lähti matkaan Ullan kokemuksella ja suunnitelma oli luotu jokaista mutkaa myöten. Molemmat joukkueet lähti matkaan hiihtämällä ja ukkotiimi ylioptimistisilla suunnitelmilla, jälleen kerran J Onneksi kriittisiin kohtiin merkittiin varoaikoja, jotta miehet heräävät muuttamaan suunnitelmia. Lopulta suunnitelmat muuttuivatkin lähes koko kisan ajan...

Kaksi erillistä suunnitelmaa, mutta lähtökohdat olivat samat tai ainakin melkein. Miesjoukkueen yöunet jäi kolmeen tuntiin sekajoukkueen kuutta tuntia vastaan. Toisaalta valvominen on jo perussettiä, joten se ei keskittymistä paljon häirinnyt. Sähäkkien aamutoimien jälkeen oli kisan aika, kello kuusi tärähti lähtölaukaus ja joukkueet säntäsivät matkaan kuin varpusparvi. Kaikki eri suuntiin ja vaikka minkälaisilla varustevirityksillä. Meidän tiimit päättivät vääntää ensin puolipäivää suksilla ja toisen puolikkaan pyörillä. Sekajoukkue oli vienyt välineiden säädön ihan omiin sfääreihin ja pukeneet sukkahousuja monojen päälle, jotta lumi ei paakkuunnu pohjaan. Tämä ei muuten toiminut! Molemmilla joukkueilla oli ensimmäisillä rastiväleillä pientä haastetta etäisyyksien hahmottamisessa ja tästä aiheutui pientä hakua. Pimeällä suunnistaminen ja kartan iso mittakaava aiheutti hetkellisesti pientä päänvaivaa. Tiimin joukkueiden reititkin kohtasivat pariin otteeseen alkumatkalla, jonka jälkeen miesjoukkue lähti hakemaan kävelypolkuja pitkin kauempana häämöttäviä rasteja ennen ensimmäistä Questiä (Q21).

Puhallusputket kovassa käytössä, Kuva: LIK organisaatio

Tandem hiihtoa, Kuva: LIK organisaatio

Ensimmäiseen Questiin (Q21) mennessä oltiin ehditty kokeilla kaikkia mahdollisia alustoja hiihtopohjasta kapeisiin kävelypolkuihin ja läpi tultiin välillä myös umpihangen puolelta. Questilla päästiin ampumaan nukutusnuolia puhallusputkella vai oltiinko vain niin väsyksissä että ne vain tuntui nukuttavan. Ohi ammunnoista sai kiertää 50 metrin kierroksen tandemsuksilla. Oli muuten melkoiset karvalankut, mutta onneksi meidän puolilatinolla Jukka-pojalla on rytmi veressä ja saatiin homma helposti pakettiin. Tästä matka jatkui hiihtäen vielä pari tuntia seuraavalle Questille (Q22). Tästä lähtiessä molemmat joukkueet tetsasivat autotietä kelkkareitin sijaan ja oli muuten mahtava keli seuraavat viitisen kilometriä. J Miesjoukkue joutui tällä välillä ensimmäisen kerran tunnustamaan että aamun pummaukset ja reitinvalinnat olivat tehneet tehtävänsä. Jouduimme oikaisemaan ja jättämään ison määrän pisteitä myöhempää hakua varten. Tärkeät rastit 6G ja 8B jäi miehiltä hakematta kun aikataulusta oltiin jo kolme varttia myöhässä. Sekajoukkueella oli taas suunnistusjärjestys hieman erilainen.

Hiihdon loppuosuus ennen tehtävärastia Q22.

Q22:lla lähestyttäessä piti poimia pari rastia Vimpelinvaaralla. Viimeinen rasti osoittautui haastavaksi kun alue oli miinoitettu muilla rasteilla ja kaikkia polkuja ei löytynytkään kartalta. Mitä epävarmat jannut tekevätkään? Leimaavat tietenkin neljä viimeistä rastia ihan varmuuden vuoksi. J Tästä questille ja suorittamaan tehtävärastia, jossa tarkoitus oli hiihtosuunnistaa karttaan ja maastoon merkittyä reittiä myöten ja merkitä karttaa neulalla jokaisen reitillä olevan hisu-rastin paikka 20m säteellä. Suorituksen aikana tuli mieleen että olisiko tästä pitänyt jälleen kerran ottaa suoraan penaltyt ja jättää tehtävä suorittamatta. No, niin totisesti olisi pitänyt tehdä kun sekajoukkue otti yhden ja miesjoukkue kaksi sakkokiekkaa neljästä. Sakkokierroksella paukuteltiin tiukka syöksylasku alas ja sama ylös, joka oli hapokkailla reisillä sekä noin 7 kilon repun kanssa haastava pysyä pystyssä.

Tästä suunnaattiin vaihtopaikalle välppään kamat pyöräilyä varten. Sekajoukkue tuli vaihtoon hieman miesjoukkueen jälkeen ja heillä vaihto sujui jopa esimerkillisen hyvin ilman turhia välppäämisiä. J Mites vaihto menikään miehillä, no jatkettiin siitä mihin aamulla jäätiin. Jukan polkimesta tippui lukituksesta kriittinen osa välille Oulu-Kajaani ja vaihtopoljinta koitettiin vaihtaa ennen pyöräilyyn lähtöä, samalla Janne juoksi edes takasin kun ensin unohti täytellä juomareppua ja sitten vielä muita tavaroita piti hakea milloin mihinkin tarkoitukseen. Rikkinäistä poljintakaan ei saatu lopulta irroitettua kun kierre oli juminut kampeen kiinni. Jukka oli varmaan insinöörimäiseen tapaan käyttänyt kiinnittäessä astetta isompaa vipuvartta. J Säädimme lopulta turhaan varttitunnin ylimääräistä. Tästä molemmat tiimin joukkueet suuntasivat lopulta kohti Q23 ja lumilinnaa joen rannassa. Tehtävänä hakea sanoja ”karttaan” merkityistä paikoista, sanoista saatiin koottuna Ukkohallasta alkaa lost in kajaani. Näillä sanoilla seuraavan kesän seikkailukisasta odotettavissa mahtava viritys.

 

Q22:n tehtävärasti, Kuva: LIK Organisaatio.

Tästä joukkueet painelivat eri reitin valinnoilla miesten hakiessa isot rastit joen rannasta ja sekajoukkueen hakiessa pienet pohjoisen rastit. Molemmat koittivat sovittaa saapumisen viimeiselle Questille (Q24) parhaimpaan aikaan. Viimeisin quest osoittautuikin väsyneille miehille haastavaksi kun louhoksella Quest-rastin teema oli kiivetä ylös mäen päälle lukemaan A4 verran tekstiä ja koettaa painaa yksityiskohdat mieleen ilman muistiinpanovälineitä yms. apuvälineitä. Alhaalla odotti vuorollaan kolme kysymystä ja väärästä vastauksesta pitää kiivetä takaisin mäki ylös tarkastamaan mikä on oikea vastaus jotta pääsee jatkamaan seuraavaan kysymykseen. Miehillä homma ja aivot eivät toimineet, joten ylös saatiin kivuta kaksi ylimääräistä kertaa ja yksi kysymyksistä ei meinannut taipua edes toisella yrittämällä kun muisti toimii kuin kanan lento. Sekajoukkue oli hieman nohevampi ja jumppasivat vain yhden sakkonousun tarkistamaan vuosilukua.

Kriittinen rastin haku.

Questin jälkeen sekajoukkue suuntasi rastia 4G ja 20B, ottaen vielä muutaman lisärastin matkalla. Miesjoukkue kuuli Questiltä lähtiessä että ero kärkeen 20 pistettä ja oli pakko lähteä hakemaan riskillä 30 pisteen rastia kartan kauimmaisesta kolkasta. Riskinä oli yrittää järven yli varorajaa pitkin tai sitten oli kurvailtava 30 pisteen kanssa maaliin. Järven ylistys kuitenkin onnistui mainiosti ja kävimme loppukirin turvin haalimassa yhteensä 51 pistettä.

Maaliin päästiin viimeisillä voimilla, no Janne pääsi, kun Jukalla pyörä olisi kulkenut vielä hieman kovempaan. Kahlattiin näytöstyyliin viimeiseltä rastilta pyörien kanssa risukon läpi, uhmaten järjestäjän varoitusta jättää pyörä kisapaikalle ennen viimeisen rastin hakua. Mutta mehän ei turhia nössöillä, väsyneenäkään. Sekajoukkue oli ehtinyt jo tovin odotella maalissa ennen Jannen ja Jukan saapumista. Maalissa nopea tilanneanalyysi ja järjestäjä oli päivittänyt tuloksia niin rivakasti että osasi sanoa joukkueen sijoittuneen neljänneksi ja erojen olevan tiukkoja. Raastavaa kisata 10 tuntia, erojen ollessa sijoilla 1-4 seitsemän pistettä! Tässä on kuitenkin myös Rogainingin hienous kun yksikään joukkue ei suorita kisaa samalla taktiikalla, mutta ollaan silti lopputuloksissa lähellä toisia. Kokemus erottaa jyvät akanoista ja toivottavasti tästä saatiin kisavarmuutta tuleviin koitoksiin. Sekajoukkue suoritti kisan loistavalla varmuudella voittaen oman sarjansa. Kisana talviseikkailu oli aivan mahtava elämys ja järjestäjä sai taiottua kisasta todella mielenkiintoisen setin. Tämän tyylisi uusia kokemuksia tavoitellaan jatkuvasti ja suosittelemme ehdottomasti jokaista lajin harrastajaa talvikisaa kokeilemaan. Ensi kesänä Ukkohallasta 1Lifen tiimi starttaa taas ainakin kahden joukkueen voimin.

Terkuin,

1Lifen tiimi

Fäbodaloppet - Mies naista ja mies miestä vastaan

Mikä ihmeen Fäbodaloppet? No, se on Pietarsaaressa järjestettävä massahiihto, jossa hiihdettävä matka on 42 kilometriä pertsaa. Yleensä se kierretään yhtenä lenkkinä, mutta tänä vuonna siellä lykittiin kaikkiaan 5 kiekkaa reilun 8 kilsan lenkkiä. Otettiin kyseinen hiihto prokkikseen lähinnä sen vuoksi, että se on Jämin, BotniaVasan, Kauhahiihdon ja Finlandiahiihdon ohella yksi Vasaloppetin luokitteluhiihdoista. Tarkoitus oli siis luukuttaa siellä sellaiset ajat, että lähtöryhmänä voisi olla joku muu kuin 10. Puskaradiosta kuultiin, että maasto on aikaste littanaa, joten taktiikkana oli lähteä liikkeelle ilman pitoja. Eikä meitä muutenkaan olisi pidellyt mikään. Menossa mukana oli Hotti ja Apsi sekä Valtteri.

Saatiin lähtöpaikat heti kuuman ryhmän perästä, vaikka koitettiin näyttää huippuhiihtäjiltä. Eka kilsa piti kuulemma hiihtää rauhakseen jonku perässä, mutta se joku tais hiihtää tosi kovaa, ku multa meinas lähtee taju jo ekassa nousussa. Hetken aikaa sinnittelin Apsin perässä, mutta aika pian oli todettava, että sen vauhti on mulle tälläkin kertaa ihan liian kova. Löysin mielestäni sopivan letkan, mutta jo ekan kiekan jälkeen piti jäädä juottopaikalle vähän pitemmäksi aikaa odottelemaan seuraavia hiihtäjiä. Lähdin peesaamaan isokokoista "karhua", mutta olin taas jojon päässä. Oli pikkasen hankalaa seurata kaveria, joka hiihti pidoilla. Ylämäessä jäin aina jälkeen, mutta alamäessa tulin taas kantaan. Toisen kierroksen jälkeen olin ihan valmista kauraa, mutta oli pakko pysyä sen Svenssonin peesissä vaikka rimpuillen, kun muita ei näkynyt mailla eikä halmeilla.

Neljännen kiekan aluksi saatiin takaa uusi kaveri junaan. Se Jansson meni samantien ohi ja läksin peesiin. Kyyti oli kuitenkin kylmää ja Svensson jäi asemalle. Henkimet alkoi toimia koko ajan paremmin ja pysyin perässä suhteellisen helposti. Kierroksen puolivälissä oli juottopiste ja Jansson jäi sinne seisoskeleen. PITÄÄKS MUN MUKA VETÄÄ VAI? Janssonia ei alkanu kuulumaan, joten jatkoin matkaa yksin. Suksi tuntui luistavan ja porukkaa alkoi tulla selkä edellä vastaan. Ero Apsiin oli siinä vaiheessa noin pari minuuttia. Kyllä mä saan sen vielä kii.

Viimeiset kilsat vedin nollat taulussa, vaikka en tietääkseni ookkaan mikään ampumahiihtäjä. Maalialueelle päästyäni luulin tulevani maaliin, mutta kaarsin kierroksella ohitettavien vuoksi väärälle kaistalla ja missasin loppusuoran. Hiihdin siis sujuvasti seuraavalle kierrokselle, vaikka näin Apsin olevan jo maalissa. Ehkä ajattelin maalisuoran olevan toisaalla tai sitten en ajatellut yhtään mitään. Ylimääräsen kilometrin jälkeen aloin kyselemään muilta hiihtäjiltä, että missä se piip maali on, mutta eihän ne tietenkään suomea ymmärtäny. Käännyin takaisin ja hiihdin reittiä osin vastapäivään ja löysin maalin. Oli siinä porukoilla ihmettelemistä. Seuraavan kerran otan kartan mukaan. :)

Kisan voiton nappasi Mikko Koutaniemi. Apsi jäi kärjelle reilut 20 minsaa ja minä noin puoli tuntia sekä Valtsu noin 40 minsaa. Naisten sarjassa se ei olisi riittänyt edes podiumille. Käytiin kovia mies naista vastaan kamppailuja, mutta hävittiin ne kaikki! Viimeinen niitti oli Apsin loppukiritappio - ja tietysti naiselle. Kyllä suomalainen nainen on rautaa! Oli varmaankin oikea valinta lähteä liikkeelle tasurilla, vaikka kroppa on ehkä eri mieltä. Kisa oli hieno kulttuurinen elämys ja se oli hyvin järkätty. Parin viikon päästä on Vasaloppet, johon pääsemme lähtemään lähtöryhmästä 3. Valtteri, joka tunnetaan paremmin nimellä Valtsu viileistä viilein, lähtee näillä näkymin ryhmästä 4.

Terveisin,

Hokkis

PreLostInKajaani Winter edition

Tajunnan räjäyttävä talvikisa tekee vääjäämättä tuloaan ja meidän tiimistä on valmiina Janne, Jukka sekä Joni ja Ulla. Aivan mahtavaa settiä on odotettavissa ja kymmenen tunnin rogaan sisältyy varmasti monia muuttujia. Tiimin periaatteille uskollisena viimeistely treenit tehtiin kisan edellyttämällä tavalla. Otimme lyhyen videoklipin miltä oulun polut näyttävät kuun loisteessa. Videoeditoijamme pahoittelee hienoista yli-innokkuutta ja lupaa seuraavasta setistä vielä hieman tiiviistetympää materiaalia.

Kokeilemme tulevaan kisaan jotain uutta ja kisan etenemistä voi seurata tiimin instagram tililtä @1lifeadventure. Päivitämme kuvia sitä mukaan kun joukkueen jäseniä saadaan matkan aikana kiinni. Kameran lähestyessä olemme kyllä usein olleet niin liukkaita kavereita ettei kunnon kuvaa tahdo saada otettua. Koitamme laittaa tällä kertaa kuvat leveän hymyn kera. Kisasta tulee myös järjestäjän puolesta gepsi seuranta, joten viritellään herätyskelloja lauantaina kello kuudeksi :) Kisan jälkeen luvassa taas syväluotaava raportti joukkueiden edesottamuksista.

Terveisin,

Janne

Oulu Rogaa ja Rollaa - tapahtuma, joka tekee hyvää

Hei, me rogataan kohta ja siihen ei selitykset auta. Järkkäämme tänä vuonna kolme rogaining-tapahtumaa. Mikä ihmeen rokaininki vai mikä se oli? Rogaining tarkoittaa siis pistesuunnistusta, jossa etsit pisteiltään eriarvoisia rasteja ympäristöstä tekemäsi reittisuunnitelman mukaan.
Säännöt http://www.rogaining.fi/rules/

Eka rogaining järkätään touko-kesäkuussa ja toka heinä-elokuussa ja kolmas syys-lokakuussa. Ehei, nämä rogainingit eivät suinkaan vaadi polkemista kahta kuukautta putkeen, vaan selviät siitä kahdessa, neljässä tunnissa tai hieman pidemmässä ajassa (toivottavasti). Toki voit halutessasi vetää sen useampaan kertaan, jos aiemmat kerrat ovat menneet metsään tai päin mäntyä - itse asiassa niin monta kertaa kuin huvittaa tai huumori antaa myöden. Voit juosta, fillaroida tai mennä millä vaan ihmisvoimalla kulkevalla pelillä. Nyt voit oikeasti kokeilla mikä on absoluuttinen maksimisi, jos oikein treenaa... ja tietää missä rastit on... ja voi nähdä nopeimpien reitit.

Eka rata on valmiina maastossa, kunhan lumet sulavat ja saamme könyttyä rastit maastoon (luultavasti uimalla) eli arviolta toukokuun alkupuolella. Heinäkuussa vaihdamme rastit uuteen paikkaan ja sitten taas mennään syyskulle, jolloin vaihdamme rastit vielä kertaalleen, jos vaan kelit sallii. Tarkemmat ajankohdat selviää aina täältä.

Leimaus ja varusteet: Varustukseksi tarvitset toimivan menopelin (tai omat jalat) kompassin sekä kännykän, joka on järjestäjiä fiksumpi (älykännykkä). Tarkemmat ohjeet tulevat tänne lähempänä tapahtumaa, mutta jotenkin näin se toimii http://retki.rogaining.fi/index.php... http://retki.rogaining.fi/index.php... http://retki.rogaining.fi/index.php....

Millon? Voit lähteä maastoon koska vain. Yksin tai kimpassa, ihan miten haluat. Lähtöpaikalla leimaat vain aloitusrastin, matkalla niin monta rastia kuin joudat ja lopussa maalin, ei muuta.

Tulospalvelu: Tuloksesi tulee automaattisesti nettiin, itse asiassa jo kiertäessäsi rasteja! Jos et halua tulostasi nettiin, jätät vain rastit leimaamatta. Osoite mistä näet tulokset ilmoitetaan kunhan saadaan radat kuntoon.

Sarjat: 2h ja kaikki rastit (4h jos rasteja riittää)

Kartta: Kartat tulevat tänne ja n. 1:30 000 A4 kartat on helppo tulostaa kotona. Eli ei tartte hakea mistään! Jos ei tulostus luonnistu, niin meiltäkin karttoja saa. Sitten vaan suunnittelemaan rataa, johon voit käyttää aikaa niin paljon kuin halajat. Jos halajat lisää haastetta, voit lähteä mehtään myös ilman suunnitelmaa (cool!).

Maksu: 10€/kerta tai 30€/kausimaksu jolla voi rogata ja rollata koko vuoden. Kuullostaako reilulta? Jos ei niin maksa vähemmän, jos kyllä niin maksa enemmän :-). Ylimääräinen menee kaikki hyväntekeväisyyteen. Alustavasti pätäkät menevät vähävaraisille perheille, jotta he voisivat tukea lastensa liikuntaharrastuksia, mutta myös muita kohteita voi ehdottaa. Maksutiedot tulee myöhemmin tänne.

Palkinnot: Arvomme joitain tuotepalkintoja kaikkien osallistujien kesken. Jokainen rekisteröity rata on yksi arpalippu eli kannattaa siis kiertää ja useasti. Lisäksi jaamme arvonimiä, kuten Kesäkuun Gaselli (kesäkuun paras aika), Paras Peesaaja (kiertänyt jonkun toisen aikaisemmin kiertämän radan nopeammin) jne.

Kuinka skulais tämmönen? Otamme mielellämme vastaan reilua palautetta, jotta voimme tehdä tästä nastan jutun. Pidätämme oikeudet muutoksiin...

Let's rog and roll!

Tsekkaa myös facebookin sivuille Oulu Rogaa ja Rollaa...

t. Häpä ja Hotti

Yt-neuvottelut päätökseen - Riisipalaveri Syötteellä

Viime vuodet ovat olleet yt-neuvottelujen luvattua aikaa. Meilläkin oli yt-neuvottelut, mutta vastoin kaikkia ennakko-odotuksia otimme lisää väkeä tiimiin, jota juhlistimme riisipalaverilla (söimme paljon riisiä) Syötteellä. Tämä johtuu siitä, että näemme valoa tunnelin päässä, eikä se suinkaan ole se vastaantuleva pendolino vaan polokupyörä.

Liikunta ja hyvä henki on meille ja muillekin tärkeää. Me haluamme jatkossakin välittää liikunnan ilosanomaa ja positiivista mieltä huumoria unohtamatta. Haluamme kertoa heikkouksista ja vahvuuksista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Haluamme jakaa tietoa, ettei muiden tarvitsisi tehdä samoja mokia kuin me (ette varmaan niihin edes pystyisi). Ennen kaikkea haluamme nauraa mokillemme, mutta ottaa niistä myös opiksi. Myös yleistä liikuntatietoutta on luvassa. Toki haluamme myös menestyä, mutta pilke silmäkulmassa ja hymynkare kasvoilla. Jatkossa pyrimme tekemään hyvää myös muilla tavoin. Team Rynkebyn ohella olemme mukana Oulu Rogaa ja Rollaa -tapahtumassa, jonka tuotot menevät suoraan hyväntekeväisyyteen. Siinä teemme yhteistyötä Gappy Adventuren kanssa. Laitetaan hyvä kiertämään...

Saimme tiimiin kolme kovaa, mukavaa ja aatteellista sälliä, kun fuusioiduttiin XCadventuren kanssa. Janne Lämsä, Jukka Maaninka ja Joni Jääskeläinen tuovat tiimiimme uutta verta siitäkin huolimatta, että veritankkaus on kielletty. Noin paksusta ja juoksevasta verestä ei vaan kertakaikkiaan voinut kieltäytyä. Onneksi he eivät vielä tiedä mihin ovat lupautuneet...

Tammikuun lopussa pidimme Syötteellä reenileirin. Tarkoituksena oli syödä paljon, reenata paljon, tutustella, rentaantua ja miettiä tulevaa vuotta. Se onnistui yli odotusten, sillä syötiin ja reenattiin itsemme ihan ähkyyn. Kilometrejä tuli pariin päivään noin 400 (jos automatkatkin otetaan huomioon), jonka lisäksi osa kävi vielä lumikenkäkönyämässä Ullan suunnittelemalla umpimähkäradalla. Meinasi jo tulla hätä käteen, kun Ulla joutui lähtemään kesken kaiken pois ja piti löytää loput rastit ihan ihte. Iltaisin oli sitten aikaa pähkäillä menneitä ja miettiä tulevia sen verran kuin kukin jaksoi...

Viime vuosi oli meille aurinkoinen monessakin suhteessa. Urheilullisesti saavutimme useita voittoja (esim. Retki-Rogaining ja Ursak) ja mitalisijoja, ja siitä suurin ansio kuuluu Canyonille ja muille yhteistyökumppaneillemme. Siitä onkin hyvä ponnistaa kohti seuraavaa kautta. Olemme reenanneet paljon yhdessä ja niin teemme myös jatkossa, sillä se on hauskaa ja tuloksellista. Kevään keskitymme lähinnä massahiihtoihin, sillä massaa on päässyt taas kertymään. Kesällä sitten seikkaillaan, suunnistellaan ja juostaan poluilla. Pääasiassa pysymme kotimaan kamaralla, mutta myös Ruottin skabat kiinnostavat. Tarkoitus on kokeilla myös uusia kisoja, esim. Lost in kajaani winter ja 7summits. Kisakausi alkaa jo ensi viikolla, kun osallistumme BotniaVaasa hiihtoskabaan, jossa on tarkoitus parantaa lähtönumeroita Vasaloppetia varten. Tsekkaa alustava kisakalenterimme sivun oikeasta laidasta. Myös Napapiirin seikkailijan blogissa on hyvä kooste ensi kauden seikkailukisoista.

Edesottamuksiamme voit seurata edelleen supersuositusta blogistamme. Voit seurata myös lärvikirjaa ja nyt olemme mukana myös intagrammissa (1lifeadventure). Panostamme jatkossa epäsosiaaliseen mediaan yhä enempi. Esmes videokuvaa tulee jatkossa näkymään paljon. Käyhän tykkäämässä meistä, jos et ole vielä ehtinyt. Näin pysyt paremmin ajan tasalla hullutuksistamme....

Kirjoitti Hotti

Liikunnan ergonomiaa vol. 2 - Miksi lihakset jäykistyvät?

http://www.fitnessbin.com

Pienen hiljaiselon jälkeen on taas aika väsätä jotakin tänne blogiinkin. Ja pakkaspäivinä sen tekee mielellään. Viime talvena olin huolissani ihmisten nivelistä (http://team1life.blogspot.fi/2015/01/liikunnan-ergonomiaa-tarinaa-ja-narinaa.html), nyt ajattelin raapustaa jotakin lihaksista. Miksi lihakset jäykistyvät? Siinäpä sitä riittää spekuloitavaa.

Lihasten jäykistymiseen vaikuttaa monta tekijää. Ensinnäkin ikä vaikuttaa. Nuoret lihat ovat selvästi mureampia kuin vanhemmat. Sen huomaa jo ravintelissakin. Kun tilaat lampaan sijaan karitsaa, eron huomaa selvästi. Vanhemmiten lihassolut häviävät vähitellen ja tilalle tulee sidekudosta. Tämä jos mikä muuttaa ihmisen ja eläimen jäykemmäksi varsinkin, jos kudoksille ei tee mitään huoltavaa kuten esim. venyttelyä.

Myös liikunta jäykistää lihaksia. Sen huomaa jo heti treenin jälkeen, kun lihakset ovat ns. pumpissa (niissä on verta ja ne ovat supistuneet). Tämä pumppi häviää usein tuntien kuluessa, mutta jäykkyys ei häviä kokonaan. Mitä rennommin pystyt liikkumaan, sen vähemmän lihas jäykistyy. Lihaksen on pystyttävä supistumaan ja rentoutumaan. Jos se ei pysty rentoutumaan riittävästi, jäykkyys lihaksessa lisääntyy. Myös liikeratojen laajuudella on vaikutusta. Mitä suurempia liikeratoja kykenet tekemään, sen vähemmän lihas jäykistyy. Voimistelussa liikeradat ovat laajoja, joten sellainen liikunta tuskin jäykistää niin paljon kuin joku toinen. Muita liikuntamuotoja, jossa on isoja liikeratoja on mm. tanssi, jooga ja erilaiset jumpat. Pyöräily on taas sellainen liikuntamuoto, jossa on pienempiä liikeratoja. Eipä siis ole ihme, jos pyöräilijöiden kädet, selkä tai lonkan koukistajat ovat kireällä. Pyöräily vaatiikin vastapainoksi paljon huoltavaa harjoittelua. Lisäksi kovien reenien jälkeen on muistettava jäähdytellä riittävästi tekemällä ns. aerobista liikuntaa. Palauttavat reenit ja venyttelyt tekevät nannaa. 

Pyöräilyn liikeradat ovat suppeita, joten jäykistyminen lisääntyy tietyissä kudoksissa. Canyon on pyörävalmistaja, joka ottaa huomioon myös ergonomian. (Kuva: http://www.worldcrunch.com)

Olosuhteilla ja vaatetuksella on merkitystä. Jos kelit ovat liukkaat eikä käytössäsi ole riittävän pitäviä jalkineita, on vaikea liikkua rennosti. Myös hiihtäminen jäisillä laduilla jäykistää lihaksia huomattavasti. Silloin kannattaa harkita jotain toista lajivaihtoehtoa tai jos se ei tule kyseeseen, niin esim. perinteistä tyyliä hiihtämällä on huolehdittava siitä, että pito on kohdillaan. Yksi vaihtoehto voisi olla myös se, että hiihtää tasatyöntöä. Liian vähäinen vaatetus taas kylmettää ja jäykistää lihaksia.

Stressillä on tapana jäykistää kroppaa. Ennen kaikkea se näkyy hartioissa, jotka saattavat tiedostamatta kohota. Stressi vaikuttaa myös hengittämiseen, joka voi muuttua pinnalliseksi. Se taas vaikuttaa kehon hengityslihaksiin, jotka jäykistyvät huomattavasti. Koko ylävartalo käsiä lukuunottamatta on täynnä hengitykseen osallistuvia lihaksia. Hengästyttävä liikunta on hyvää jumppaa kyseisille lihaksille, sillä silloin hengityslihakset joutuvat todella töihin.

Huono työasento aiheuttaa ongelmia. (Kuva: www.salli.com)

Työasennolla ja kivullakin on merkitystä. Työasennon staattisuus kiristää kudoksia jo itsessään. Jos asentosi on etukumara, selässä tapahtuu ylivenymistä, jonka johdosta selkä voi myös kipeytyä. Sitä vastoin rintalihakset ja hartioiden etuosa kiristyvät, mikä voi aiheuttaa kipua etupuolelle. Kun selkä on suorassa, lihakset pääsevät lepäämään ja kiristyminen vähenee. Sähköpöytä mahdollistaa monipuolisemmat työasennot, sillä voit tehdä töitä istuen, puoli-istuen (satulatuoli) tai seisten. Kipu taas vaikuttaa siihen, että voi olla vaikea rentoutua ja liikkua, joka taas lisää kudoksien jäykistymistä.

Lihakset voivat siis jäykistyä eri syistä. Lihakseen jäykistymiseen vaikuttavat ennen kaikkea liikuntalaji, liikkumisen rentous, kelit, työasento, kipu, stressi ja ikääntyminen. Onneksi voimme vaikuttaa asiaan. Monipuolinen ja rento liikkuminen, stressinhallinta ja oikeanlainen hengittäminen, monipuoliset työasennot ja riittävä lihashuolto ovat hyviä lääkkeitä. Lihashuollon osalta on hyvä muistaa ainakin venyttely, hieronta ja itsensä riiputtaminen.

Kirjoitti Hotti