Mikä ihmeen Fäbodaloppet? No, se on Pietarsaaressa järjestettävä massahiihto, jossa hiihdettävä matka on 42 kilometriä pertsaa. Yleensä se kierretään yhtenä lenkkinä, mutta tänä vuonna siellä lykittiin kaikkiaan 5 kiekkaa reilun 8 kilsan lenkkiä. Otettiin kyseinen hiihto prokkikseen lähinnä sen vuoksi, että se on Jämin, BotniaVasan, Kauhahiihdon ja Finlandiahiihdon ohella yksi Vasaloppetin luokitteluhiihdoista. Tarkoitus oli siis luukuttaa siellä sellaiset ajat, että lähtöryhmänä voisi olla joku muu kuin 10. Puskaradiosta kuultiin, että maasto on aikaste littanaa, joten taktiikkana oli lähteä liikkeelle ilman pitoja. Eikä meitä muutenkaan olisi pidellyt mikään. Menossa mukana oli Hotti ja Apsi sekä Valtteri.
Saatiin lähtöpaikat heti kuuman ryhmän perästä, vaikka koitettiin näyttää huippuhiihtäjiltä. Eka kilsa piti kuulemma hiihtää rauhakseen jonku perässä, mutta se joku tais hiihtää tosi kovaa, ku multa meinas lähtee taju jo ekassa nousussa. Hetken aikaa sinnittelin Apsin perässä, mutta aika pian oli todettava, että sen vauhti on mulle tälläkin kertaa ihan liian kova. Löysin mielestäni sopivan letkan, mutta jo ekan kiekan jälkeen piti jäädä juottopaikalle vähän pitemmäksi aikaa odottelemaan seuraavia hiihtäjiä. Lähdin peesaamaan isokokoista "karhua", mutta olin taas jojon päässä. Oli pikkasen hankalaa seurata kaveria, joka hiihti pidoilla. Ylämäessä jäin aina jälkeen, mutta alamäessa tulin taas kantaan. Toisen kierroksen jälkeen olin ihan valmista kauraa, mutta oli pakko pysyä sen Svenssonin peesissä vaikka rimpuillen, kun muita ei näkynyt mailla eikä halmeilla.
Neljännen kiekan aluksi saatiin takaa uusi kaveri junaan. Se Jansson meni samantien ohi ja läksin peesiin. Kyyti oli kuitenkin kylmää ja Svensson jäi asemalle. Henkimet alkoi toimia koko ajan paremmin ja pysyin perässä suhteellisen helposti. Kierroksen puolivälissä oli juottopiste ja Jansson jäi sinne seisoskeleen. PITÄÄKS MUN MUKA VETÄÄ VAI? Janssonia ei alkanu kuulumaan, joten jatkoin matkaa yksin. Suksi tuntui luistavan ja porukkaa alkoi tulla selkä edellä vastaan. Ero Apsiin oli siinä vaiheessa noin pari minuuttia. Kyllä mä saan sen vielä kii.
Viimeiset kilsat vedin nollat taulussa, vaikka en tietääkseni ookkaan mikään ampumahiihtäjä. Maalialueelle päästyäni luulin tulevani maaliin, mutta kaarsin kierroksella ohitettavien vuoksi väärälle kaistalla ja missasin loppusuoran. Hiihdin siis sujuvasti seuraavalle kierrokselle, vaikka näin Apsin olevan jo maalissa. Ehkä ajattelin maalisuoran olevan toisaalla tai sitten en ajatellut yhtään mitään. Ylimääräsen kilometrin jälkeen aloin kyselemään muilta hiihtäjiltä, että missä se piip maali on, mutta eihän ne tietenkään suomea ymmärtäny. Käännyin takaisin ja hiihdin reittiä osin vastapäivään ja löysin maalin. Oli siinä porukoilla ihmettelemistä. Seuraavan kerran otan kartan mukaan. :)
Kisan voiton nappasi Mikko Koutaniemi. Apsi jäi kärjelle reilut 20 minsaa ja minä noin puoli tuntia sekä Valtsu noin 40 minsaa. Naisten sarjassa se ei olisi riittänyt edes podiumille. Käytiin kovia mies naista vastaan kamppailuja, mutta hävittiin ne kaikki! Viimeinen niitti oli Apsin loppukiritappio - ja tietysti naiselle. Kyllä suomalainen nainen on rautaa! Oli varmaankin oikea valinta lähteä liikkeelle tasurilla, vaikka kroppa on ehkä eri mieltä. Kisa oli hieno kulttuurinen elämys ja se oli hyvin järkätty. Parin viikon päästä on Vasaloppet, johon pääsemme lähtemään lähtöryhmästä 3. Valtteri, joka tunnetaan paremmin nimellä Valtsu viileistä viilein, lähtee näillä näkymin ryhmästä 4.
Terveisin,
Hokkis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti