Lost in Kajaani Winter Edition

Kuva:LIK organisaatio

Aivan fantastinen kisa takana ja mieletön fiilis ensimmäisen talviseikkailun jälkeen. Saatiin tiimistä lopun viimein kaksi joukkuetta mukaan kun Joni hälytettiin kisaan mukaan viikon varoajalla Ullan pariksi. Usein (melkein aina) joukkueisiin tulee muutoksia, tänne lähti mukaan 1Life (Janne&Jukka) sekä 1Life Mix (Joni ja Ulla). Miten kaikki sitten lopulta menikään, siitä seuraavassa… Kaikkihan ei yleensä mene kuin Strömssöössä ja meille se ei mene ikinä. Kisaan valmistauduttiin huolella muttei sitten kuitenkaan riittävällä tarkkuudella. Tärkeiden välineiden osia unohtui kotiin, tavaroita unohtui kotiin ja viimeistään osia välineistä tippui Oulu-Kajaani välille. Kaikesta selvittiin kuitenkin tiiminä ja riittävällä periksi antamattomuudella, niillä tullaan toimeen mitä on saatavilla ja sitä se seikkailu-urheilu itsessään on jo opettanut. Pelkästään saapuminen kisapaikalle venyi miesjoukkueella iltayhdeksään ja kisasuunnitelmaa hierottiin ajomatkalla puhelimella, kiitos Jonin ja Ullan. He olivat valuneet paikalle hyvissä ajoin toisin kuin miesten joukkue ja olivat ehtineet valmistautua rauhassa. Meidän saapuessa paikalle Joni ja Ulla vetivät jo pyjamaa niskaan, ennen sitä olivat ehtineet tutkia maastoa ja tarkastelleet mahdollisuuksia jäällä liikkumiseen. Tästä pitäisi ottaa mallia myös miesjoukkueen jäsenillä, mutta jospa se homma toimisi jo seuraavassa startissa.

Kisajärjestäjä asetti hienon haasteen ja kulkutavoista käytiin kovaa spekulaatiota ennen kisaa. Tarjolla oli hiihtoa, pyöräilyä, juoksua, lumikenkäilyä sekä kaikkien näiden yhdistelmiä. Päädyimme lopulta puhtaaseen hiihto ja pyöräily jaotteluun. Samaan päätyi myös sekajoukkue ja hyvältä vaikutti tässä vaiheessa. Pientä jännitystä iski elämään kun päätettiin että Janne ottaa aamulla suunnistusvastuun. Kyseessä oli ensimmäinen hiihtosuunnistus kokeilu, eikä yhtään onnistunutta pimeän suunnistusta vielä takana ja suunnistus varmuus vaihtelee yhteislähdön hässäkästä johtuen. Haasteet on kuitenkin otettava vastaan kun sitä tarjotaan, eikö vain. Sekajoukkue lähti matkaan Ullan kokemuksella ja suunnitelma oli luotu jokaista mutkaa myöten. Molemmat joukkueet lähti matkaan hiihtämällä ja ukkotiimi ylioptimistisilla suunnitelmilla, jälleen kerran J Onneksi kriittisiin kohtiin merkittiin varoaikoja, jotta miehet heräävät muuttamaan suunnitelmia. Lopulta suunnitelmat muuttuivatkin lähes koko kisan ajan...

Kaksi erillistä suunnitelmaa, mutta lähtökohdat olivat samat tai ainakin melkein. Miesjoukkueen yöunet jäi kolmeen tuntiin sekajoukkueen kuutta tuntia vastaan. Toisaalta valvominen on jo perussettiä, joten se ei keskittymistä paljon häirinnyt. Sähäkkien aamutoimien jälkeen oli kisan aika, kello kuusi tärähti lähtölaukaus ja joukkueet säntäsivät matkaan kuin varpusparvi. Kaikki eri suuntiin ja vaikka minkälaisilla varustevirityksillä. Meidän tiimit päättivät vääntää ensin puolipäivää suksilla ja toisen puolikkaan pyörillä. Sekajoukkue oli vienyt välineiden säädön ihan omiin sfääreihin ja pukeneet sukkahousuja monojen päälle, jotta lumi ei paakkuunnu pohjaan. Tämä ei muuten toiminut! Molemmilla joukkueilla oli ensimmäisillä rastiväleillä pientä haastetta etäisyyksien hahmottamisessa ja tästä aiheutui pientä hakua. Pimeällä suunnistaminen ja kartan iso mittakaava aiheutti hetkellisesti pientä päänvaivaa. Tiimin joukkueiden reititkin kohtasivat pariin otteeseen alkumatkalla, jonka jälkeen miesjoukkue lähti hakemaan kävelypolkuja pitkin kauempana häämöttäviä rasteja ennen ensimmäistä Questiä (Q21).

Puhallusputket kovassa käytössä, Kuva: LIK organisaatio

Tandem hiihtoa, Kuva: LIK organisaatio

Ensimmäiseen Questiin (Q21) mennessä oltiin ehditty kokeilla kaikkia mahdollisia alustoja hiihtopohjasta kapeisiin kävelypolkuihin ja läpi tultiin välillä myös umpihangen puolelta. Questilla päästiin ampumaan nukutusnuolia puhallusputkella vai oltiinko vain niin väsyksissä että ne vain tuntui nukuttavan. Ohi ammunnoista sai kiertää 50 metrin kierroksen tandemsuksilla. Oli muuten melkoiset karvalankut, mutta onneksi meidän puolilatinolla Jukka-pojalla on rytmi veressä ja saatiin homma helposti pakettiin. Tästä matka jatkui hiihtäen vielä pari tuntia seuraavalle Questille (Q22). Tästä lähtiessä molemmat joukkueet tetsasivat autotietä kelkkareitin sijaan ja oli muuten mahtava keli seuraavat viitisen kilometriä. J Miesjoukkue joutui tällä välillä ensimmäisen kerran tunnustamaan että aamun pummaukset ja reitinvalinnat olivat tehneet tehtävänsä. Jouduimme oikaisemaan ja jättämään ison määrän pisteitä myöhempää hakua varten. Tärkeät rastit 6G ja 8B jäi miehiltä hakematta kun aikataulusta oltiin jo kolme varttia myöhässä. Sekajoukkueella oli taas suunnistusjärjestys hieman erilainen.

Hiihdon loppuosuus ennen tehtävärastia Q22.

Q22:lla lähestyttäessä piti poimia pari rastia Vimpelinvaaralla. Viimeinen rasti osoittautui haastavaksi kun alue oli miinoitettu muilla rasteilla ja kaikkia polkuja ei löytynytkään kartalta. Mitä epävarmat jannut tekevätkään? Leimaavat tietenkin neljä viimeistä rastia ihan varmuuden vuoksi. J Tästä questille ja suorittamaan tehtävärastia, jossa tarkoitus oli hiihtosuunnistaa karttaan ja maastoon merkittyä reittiä myöten ja merkitä karttaa neulalla jokaisen reitillä olevan hisu-rastin paikka 20m säteellä. Suorituksen aikana tuli mieleen että olisiko tästä pitänyt jälleen kerran ottaa suoraan penaltyt ja jättää tehtävä suorittamatta. No, niin totisesti olisi pitänyt tehdä kun sekajoukkue otti yhden ja miesjoukkue kaksi sakkokiekkaa neljästä. Sakkokierroksella paukuteltiin tiukka syöksylasku alas ja sama ylös, joka oli hapokkailla reisillä sekä noin 7 kilon repun kanssa haastava pysyä pystyssä.

Tästä suunnaattiin vaihtopaikalle välppään kamat pyöräilyä varten. Sekajoukkue tuli vaihtoon hieman miesjoukkueen jälkeen ja heillä vaihto sujui jopa esimerkillisen hyvin ilman turhia välppäämisiä. J Mites vaihto menikään miehillä, no jatkettiin siitä mihin aamulla jäätiin. Jukan polkimesta tippui lukituksesta kriittinen osa välille Oulu-Kajaani ja vaihtopoljinta koitettiin vaihtaa ennen pyöräilyyn lähtöä, samalla Janne juoksi edes takasin kun ensin unohti täytellä juomareppua ja sitten vielä muita tavaroita piti hakea milloin mihinkin tarkoitukseen. Rikkinäistä poljintakaan ei saatu lopulta irroitettua kun kierre oli juminut kampeen kiinni. Jukka oli varmaan insinöörimäiseen tapaan käyttänyt kiinnittäessä astetta isompaa vipuvartta. J Säädimme lopulta turhaan varttitunnin ylimääräistä. Tästä molemmat tiimin joukkueet suuntasivat lopulta kohti Q23 ja lumilinnaa joen rannassa. Tehtävänä hakea sanoja ”karttaan” merkityistä paikoista, sanoista saatiin koottuna Ukkohallasta alkaa lost in kajaani. Näillä sanoilla seuraavan kesän seikkailukisasta odotettavissa mahtava viritys.

 

Q22:n tehtävärasti, Kuva: LIK Organisaatio.

Tästä joukkueet painelivat eri reitin valinnoilla miesten hakiessa isot rastit joen rannasta ja sekajoukkueen hakiessa pienet pohjoisen rastit. Molemmat koittivat sovittaa saapumisen viimeiselle Questille (Q24) parhaimpaan aikaan. Viimeisin quest osoittautuikin väsyneille miehille haastavaksi kun louhoksella Quest-rastin teema oli kiivetä ylös mäen päälle lukemaan A4 verran tekstiä ja koettaa painaa yksityiskohdat mieleen ilman muistiinpanovälineitä yms. apuvälineitä. Alhaalla odotti vuorollaan kolme kysymystä ja väärästä vastauksesta pitää kiivetä takaisin mäki ylös tarkastamaan mikä on oikea vastaus jotta pääsee jatkamaan seuraavaan kysymykseen. Miehillä homma ja aivot eivät toimineet, joten ylös saatiin kivuta kaksi ylimääräistä kertaa ja yksi kysymyksistä ei meinannut taipua edes toisella yrittämällä kun muisti toimii kuin kanan lento. Sekajoukkue oli hieman nohevampi ja jumppasivat vain yhden sakkonousun tarkistamaan vuosilukua.

Kriittinen rastin haku.

Questin jälkeen sekajoukkue suuntasi rastia 4G ja 20B, ottaen vielä muutaman lisärastin matkalla. Miesjoukkue kuuli Questiltä lähtiessä että ero kärkeen 20 pistettä ja oli pakko lähteä hakemaan riskillä 30 pisteen rastia kartan kauimmaisesta kolkasta. Riskinä oli yrittää järven yli varorajaa pitkin tai sitten oli kurvailtava 30 pisteen kanssa maaliin. Järven ylistys kuitenkin onnistui mainiosti ja kävimme loppukirin turvin haalimassa yhteensä 51 pistettä.

Maaliin päästiin viimeisillä voimilla, no Janne pääsi, kun Jukalla pyörä olisi kulkenut vielä hieman kovempaan. Kahlattiin näytöstyyliin viimeiseltä rastilta pyörien kanssa risukon läpi, uhmaten järjestäjän varoitusta jättää pyörä kisapaikalle ennen viimeisen rastin hakua. Mutta mehän ei turhia nössöillä, väsyneenäkään. Sekajoukkue oli ehtinyt jo tovin odotella maalissa ennen Jannen ja Jukan saapumista. Maalissa nopea tilanneanalyysi ja järjestäjä oli päivittänyt tuloksia niin rivakasti että osasi sanoa joukkueen sijoittuneen neljänneksi ja erojen olevan tiukkoja. Raastavaa kisata 10 tuntia, erojen ollessa sijoilla 1-4 seitsemän pistettä! Tässä on kuitenkin myös Rogainingin hienous kun yksikään joukkue ei suorita kisaa samalla taktiikalla, mutta ollaan silti lopputuloksissa lähellä toisia. Kokemus erottaa jyvät akanoista ja toivottavasti tästä saatiin kisavarmuutta tuleviin koitoksiin. Sekajoukkue suoritti kisan loistavalla varmuudella voittaen oman sarjansa. Kisana talviseikkailu oli aivan mahtava elämys ja järjestäjä sai taiottua kisasta todella mielenkiintoisen setin. Tämän tyylisi uusia kokemuksia tavoitellaan jatkuvasti ja suosittelemme ehdottomasti jokaista lajin harrastajaa talvikisaa kokeilemaan. Ensi kesänä Ukkohallasta 1Lifen tiimi starttaa taas ainakin kahden joukkueen voimin.

Terkuin,

1Lifen tiimi