Naisen pääsykoe ja miten mies voi siitä selvitä.

Nainen aloita elämäsi seikkailu. Näinhän sitä autioon metsään huudettiin naisvahvistusta joukkoomme saadaksemme viime syksynä. Pääsykoe piti suorittaa välillä Utsjoki – Madonna di Camplio. Loogisesti puolesta välistä paikaksi valikoitui siis Oulu. Ja siksi naiseksi lajin maailmanmestari parin vuoden takaa. Joukkueen kipparina osakseni laskeutui siis urheilun kylmä kohtalo. Jos selviän tästä pääsykokeesta saan ehkä vielä joskus elämässäni urheilla.

Hyvä tervaus on mallisuorituksen perusta

Tapsa ei vaihda kameramerkkiä eikä pikku pojan virnettään

Urban ride Oulu, muutaman vuoden jatkunut keväinen traditio Oulussa jossa sinkuloijat, rupulikumi ja CX jengi kokoontuvat karttojen ääreen puolittain hupimielessä ja hieman enemmän tosiharjoituksena suhtautuen sille sairaammalle osalle eli mukaan lukien allekirjoittanut. Fillariliikkeen pihalle oli kerääntynyt kunnioitettava miltei kuudenkymmenen polkiijan sekalainen seurakunta. Aamu oli valjennut yhtä hilpeänä kuin koko kevät, silkkaan vaakatasoiseen räntäsateeseen. Voisiko tutummin kolmen viikon päässä olevaan Viron kisaan taas valmistautuakaan?

Oulu on hitech kaupunki, kengäsuojia myöten

Alkupaukusta reippaaseen vauhtiin kohti Kaijoharjua jossa tiedossa seuraavat kartat. Ullan kanssa homma skulaa heti, vuorovedolla ja nopeilla suuntaratkaisuilla eli Ulla huutaa perästä mihin kaartaa. Mies koulutetaan ensimmäisestä seukkaamisesta tähän, kyllä nainen kertoo mihin suuntaan sinun on syytä mennä. Todetaan, että reiskoissa tahmeet öljyt tänä aamuna, otetaan iisisti. Sen seurauksena ollaan myös karttoja hakemassa jälkijunassa ja valittavaksi jää vain Oulunsalo tai Haukiputtaan suunta joista jälkimmäinen valikoituu.

Alkaa armoton tuulitunneli testi, vanhalla E4:lla ilmaseinä puskee vauhdit pois ja kevään pölyt ilmanvaihtokanaviin. Vuoroveto jatkuu ja todetaan useampaan otteeseen, että alkuperäinen pläni lyhenee kuin mummot karjalassa. Isot pisteet on kaukana ja muutaman rastin jälkeen todetaan, että keskitytään pienellä haulikolla ammutulle rastikasalle keskustan molemmin puolin. Rasteja ei näissä karkeloissa leimata, vaan ne on kaikkea hauskaa autopaikkojen laskemisesta aina liikennemerkkien nähdyn ymmärtämiseen. Käytännössä pyöräytetään Virpiniemestä aina Asemakylälle ja takaisin Haukiputaan keskustaan. Homma rupee pelittään ja mennään sen verran sopivilla tehoilla, että ehditään rupatteleen myös siitä yhdestä elämästä, kuinka monipuolista se näillä ihmismarkkinoilla onkaan.

Ensimmäinen osuus plakkarissa ja uutta tehtävä paperia tulee eteen. Kun Ulla kuuntelee ohjeet, käytän ajan tehokkaasti käymällä pitkäripaisessa. Tämä teamin laajennus tulee vaatimaan kuohuvat maalissa ja pilven takaa paljastunut aurinko lisää juhlan humua. Seuraava tehtävä vie paikalliseen sekatavara taloon kumin paikkaussetin hintaa vertailemaan ja putiikin asiakaskunta seuraa hitaalla katseella mutaisia tulijoita. Lisää näkyvyyttä lajille, kohta joudutaan rajoittamaan osallistuja määriä paikalliskisoissakin…

Seikkalijan tassu lämpenee vasta jossain viidennen tunnin puolella ja meillä meno rupeaa maittamaan. Parikin cyclocross kuskia ihmettelee meidä tunkkaus nopeutta vähän yli sadan kilometrin jälkeen ja sellainenkin ihme nähdään, että maantiepyöräilijät peesaa maastopyöräilijöitä umpisuoralla asvalltitiellä. Vielä muutama rasti napsitaan kun todetaan että ilta kuuden aika raja alkaa puskemaan vastaan ja Ouluun on vaja parikymmentä kilometriä. Kokka kohisten sinne ja ehkä ensimmäisen kerran laskeutuu pieni hiljaisuus välillemme kun puskemme kolmenkympin keskarilla keskustaa kohti. Ei voi kun ihaillla tuon naisen kestävyyttä, vanhana maantiepyöräilijänä perässäkin saa tehdä tosissaan töitä.

Keskustaan saavutaan viisi minuuttia ennen määräaikaa ja vielä pitäisi jostain kuvanpalasista tunnistaa vuosisadan elokuvat. Ei aivan osu kohdalleen ja kun kerrotaan, että nää pisteet voisi pelastaa euroopanennätyksellä kympin tempoajossa muutaman rastin vielä pitkin keskustaa hakien, todetaan että pitäkää hei tunkkin.. siis pisteet ja myö mennään Hietasaaren maalin bankettiin syömään epäterveellisesti…

Summasummarun: loistava hauskuus kevään aloitukseksi, olemme saaneet kovan lisän teamiin ja itken ilosta että pysyin siinä kyydissä perässä. Kyllä vanha totuus on, että jokaisen naisen peesissä on mies. Kisassa miltie 130 kilometriä maastopyörällä 11 metrin tuulessa kuuteen tuntiin ja tuloslistalla ilmeisesti ensimmäisinä maastopyöräilijöistä. 

Totuuden nimessä sanottava, että koska porukka ajoi kolmella eri radalla ei näitä tuloksia voi oikeasti juuri vertailla. Makee treeni kuitenkin meille (vajaa 150 kilsaa yhteensä kun ajoimme kotoa kisapaikalle fillareilla), antoi jotain toivoa ihan kohtuullisesta kevään alkukunnosta.

Kun pääsimme himaan poksahti iloisesti selässä vajaat 80 kilsaa kannettu kuohari. Ensimmäinen lasi nousi sille, että uudet teaminjäsenemme ovat tulleet nostamaan tämän tekemisen uudelle tasolle. Toinen sille, että saamme vielä monet shamppajat maalissa tänä vuonna ansaitusti nauttia. Viro ja 48h kutsuu pian.