"Voi pojat nyt me vasta liemessä ollaan". Team 1Lifen laskettu aika oli vuonna 2010 Oulussa, kun kolme selkärangatonta, kädetöntä, ihralla kuorrutettua ja elämäänsä kyllästynyttä pullapoikaa päätti "tappaa" toisensa toripolliisin silmien edessä: "Tartteis kai tehä jotain?" Syntyi veret seisauttava ja pelkoa viljelevä kommandojoukko, joka on erikoistunut suorittamaan vaarallisia ja mahdottomia tehtäviä vaativissakin olosuhteissa ympäri maailmaa. Tässä joukossa ylisuuri ego yhdistyy luontevalla tavalla kroonisesti alisuorittavaan ja kuolonkankeaan ruhoon ja tyhmyys ja hulluus tiivistyvät muodostaen epäuskottavia, tärähtäneitä ja sensuroimattomia stooreja, joiden lukemiseen kannattaa ottaa vakuutus. Kun mausteiksi lisätään vielä erilaiset fobiat, tunteettomuus, traumaattinen ja turvaton lapsuus sekä loputon vastuunpakoilu, sitä soppaa ei syö nälkää näkevä Erkkikään. Tuska avartaa mieltä ja epäonnistumisillekin löytyy aina toinen toistaan parempia selityksiä. Ja niitä tilityksiä ei kuuntele kuurokaan. Kaikki ei suju aina käsikirjoituksen mukaan, mutta ainakin on jotain mitä ilman hampaita, karvoja ja koipi amputoituna muistella. Yksi elämä, kerranhan täällä vain ollaan....

Alisuorittava kroppa tarvitsee seurakseen ylisuorittavat varusteet. Joukkueen vaatetuksesta huolehtii HAGLÖFS, pyöristä CANYON, kengistä INOV, kanooteista BEAR & WATER ja lisäravinteista POWERBAR. Jotta voimme menestyä, varusteista ei voi tinkiä. Kerromme totuudenmukaisesti kyseisistä tuotteista blogissamme...


maanantai 8. huhtikuuta 2013

Markon Prässi in memory



Tämä olkoon lyhyt ja koruton kiitos miehelle jonka ansiosta moni Oululainen Oulu Triathlon & Cycling seuran jäsen pääsee pidemmälle, korkeammalle ja nopeammin. Viimeiset kolme vuotta myös Team 1Life on saanut nauttia tämän piiskurin kyvystä nostaa tavallinen taatelin tallaaja kärsimyksen korkeimmalle alttarille ja maistamaan hetken mitä huippu-urheilijan armoton treeni parhaimmillaan on.


Olen viimeisen kolmen vuoden seikkailu-urheilu innostukseni aikana saanut tutustua muutamaan urheilun persoonaan jotka eivät vain ole innoittaneet normi harrastajaa, vaan ovat osoittaneet mitä oikea urheilija on. Luulin tietäväni siitä jotain, mutta nöyränä saanut todeta että olen tavannut elämässäni vain kolme Urheilijaa. Marko Törmänen on sellainen.


Todellinen urheilija suorittaa suunnitellun harjoituksen sekunnilleen. Se alkaa silloin kun se on suunniteltu ja se loppuu aikaisintaan silloin kun se on suunniteltu loppuvaksi. Kahvitaukoja ei 150 kilometrin maantiepyöräilyn 08-lenkillä pidetä koska se ei kuulu treeniin. Aamulla herätään kuudelta koska silloin ehtii tehdä päivän ensimmäisen treenin ennen duunia. Kun mäkeä on suunniteltu ravattavaksi 25 kertaa, se hinkataan vaikka pyörryttää ja maitohappo polttaa reisiä. Pyörtymisen rajamailla liike suoritetaan puhtaasti, koska vain se kehittää hermostoa ja lihaksia kohtaamaan sen rasituksen joka tämän urheilijan järkähtämätön päämäärä on. Todellinen urheilija on ennenkaikkea psyykkeensä täysin urheilulle rakentanut ja kroppa tulee perässä.



Tänään saimme "nauttia" ehkä viimeisen koskaan Markon prässin, kuntopiirin joka kunnioittaa ikiaikaisia oppeja perustreeni metodeista ja jonka julmuus nousi vuosien aikana legendaarisiin mittoihin. Aluksi mukana oli usein vain kourallinen osallistujia, viime aikoina miltei kolmekymmentä kävijää keskimäärin täytti urheilusalin äärijään myöten täyteen. Näiden treenien tunnelma oli jotain ainutlaatuista. Sitä voisi kuvailla kai nautinnon sekaiseksi pyörryttäväksi kärsimykseksi. Näissä treeneissä ei kasvatettu vain lihasta, siellä ennenkaikkea kasvoi jokaisen pedon mieli, sellainen joilla mennään vielä pikkaisen pidemmälle seuraavassa kisassa.





Olympia mitalisti, euroopan mestari, moninkertainen suomen mestari. Meriittejä ei tähän juttuun tarvitse luetella,saatte ne googlaamalla. Mutta legendaariset vinoilut Team 1Lifelle nousevat vielä jossain suon reunalla aamun kaatosateessa esiin ja nostavat hymyn pintaan. Ja saavat jalat taas liikkumaan.

Tää viimeinen kuva pitäisi melkein olla lapsilta kielletty. Tuollaista ilmettä kehiin kisassa ja osa porukasta vaihtaa pöksyt jo ennen alkupaukkua. Myös yleisön joukossa.

Luulen, että aika moni Oululainen urheilija yhtyy näihin sanoihin: kiitos Marko tästä matkasta, siitä että olit potkimassa eteenpäin.

Niin ja saihan se Make vinoiltua näistä teamin viimeisistä sponsori herkuistakin. Tukisukat ne vasta miehen luo ja nää uudet popot on niin ypärit ettei näillä voi kuvitella juoksevansa kuin yöllä tanssilattialla...







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti