Poppia maaseutuseikkailu Kiuruvedellä 30.8.

Uusia kisoja pulpahtelee aika ajoin kisakalenteriin, yksi tällainen on Kiuruveden "Poppia maaseutuseikkailu" Tarjolla oli 5h (2hlö) sekä 10h (3hlö) sarjat. Kyseessä oli pienimuotoinen kisa, pidempi sarja teutaroitiin vain 6 joukkueen voimin läpi, mutta siltikin tänne oli päätetty lähteä Ullan ja Arton kanssa mielenkiinnolla katsomaan "uusia kujeita" millaista kattausta kisa tarjoaa. Eikä Kiuruvedellä ollut meillä juuri tullut käytyä.

Varoitus niille jotka yleensä pitkästyvät turhan pitkistä blogiteksteistä: Lupasin laittaa muutaman lauseen peräkkäin ja koostaa lyhyen sekä värikkään tarinan kisastamme. Sitä kun ei ole syntynyt Juha Vuoriseksi, niin en tainnut aivan onnistua tässä. Koittakaa kestää, tiputtakaa kahvit ensin ihan rauhassa.

Pyörävarasto

Perjantai iltana majoitus kylän käsittääkseni ainoaan hotelliin ja ruokailemaan. Nopeaan selvisi, että hotellia edemmäs ei kannata karvakäsi känkkyä lähtä hakemaan. Ja hotellilla lätyn valmistuksesta huolehti karvaton suomalaiskäsi. Äpöstyksen ohessa ratamestari kävi juttusilla, neuvoja herui niukasti.
Ehkä yllättävin paljastus jäi pysymättömästi mieleen; "kisassa tullaan kastumaan" - Jostain ihmeen syystä viime vuosien kokemuksen perusteella en ollut yhtään osannut odottaa että niin tulisi käymään.








Kisakamat oli jo aika pitkälle valmisteltu kotona joten kovinkaan ei tarvinut hermoilla tai säätää. Sauna Artsin kanssa, pari olutta ja unta kupoliin oli pitkälti illan teema. Paikallisen nuorison Lada ralli valvotti hieman aamuyöstä.

Ei värillä väliä - tärkeä kapistus valmistautuessa kisaan

Aamulla olikin sitten kiireempää: Ruokailusalissa aamupalan ohessa materiaalin jako alkoi klo 7.00 ja lähtöpaikalla piti olla suorittamassa eka tehtävää 8.45. Jostain kumman syystä tuli hoppu, muutamia rastivälejä pähkittiin liian kauan. Kartat saatiin pääosin kahtena kappaleena, viimeset reitit kopioin melko nopeaa, taisipa jotain jäädä piirtämäti.

Lappua kiinni reppuun, tiimikavereita näyttää jo jännittävän

Eka tehtävä, maatalouspitäjässä kun oltiin; nännikumen heitto pääläriin. Homma oli yllättävän vaikea mutta sain upotettua yhden. Jokaisesta joukkue sai 20s etumatkaa prologin lähtöön. Pääsimme 40 sekuntia kärjen jälkeen liikkeelle.

Lähtöpaikalla ei ollut porukkaa ruuhkaksi asti

Prologissa haettiin 12 rastia vapaassa järjestyksessä jotka oli jaettu kahdelle kartalle. Homma taaplattiin 27 minuutissa ja vaihdon jälkeen paineltiin pyöräosuudelle. Heti CP1 - CP2 väli oli kohtuu pitkä, pyörä tuntui kulkevan hyvin ja jätimme pari joukkuetta taaksemme.

CP2 löytyi nätisti laavulta kallion päältä, sen jälkeen lähdimmekin ihan "omille reiteille". Oltiin päätetty oikoa eikä kiertää tietä pitkin. Tällä kertaa riskinotto ei kannattanut, vaikka oikokohdassa pellon laidasta ei ollut kuin 300m meno ojan yli ja puskan läpi tielle.

Mutta; ojan jälkeen ryteiköstä löytyi BajaMaja. Ihmeteltiin miten se tänne on päätynyt? No luultavasti sitä tietä pitkin mikä näkyi kartassakin. Tosin sitä tietä ei meinannu löytyä millään ja poukkoiltiin ku mielisairaat hirvet vääriin suuntiin paskamokista. "Tie" löytyi lopulta, ura oli hädin tuskin ajettavaa umpeenkasvanutta pajukkoa. Tässä vaiheessa nämä äsken ohittamamme joukkueet kiersivät nätisti järven pohjoispuolelta ja kuittasivat saman tien ohi.

No, käytiin hakeen CP3 järven rannasta jalkautuen. Heti tämän jälkeen oli vuorossa seuraava tetsaus oikominen. Siitä menivät myös kärkijoukkueet, rastien 3-4 välillä tien käyttö olisi tiennyt todella pitkää kiertoa. Tässä 1Life vain meni hieman vikakohdasta, into piukeana painettiin ryteikköön, "tämä pyörän kans rämpiminen on hienoa todellista seikkailua", ajattelin ja suunnan tarkistus unohtui meillä siinä intoillessa itsevarmuuden puuskassa...jotenkin kummassa ylitettiin väärä oja sekä noustiin väärälle mäelle missä oli suoritettu harvennushakkuuta. Jumalauta, kaks valopäätä kartan ja kompassin kans :)

Ei näin..

Into alkoi hirvikärpästen seassa karista kun lähdimme korjaamaan virhettä lähtemällä 90 astetta oikealle. Lähdimme seuraamaan oikeaa ojaa kohti tietä harvennushakatun riukuryteikön läpi.
Pyörä olalle, sääret ja ja päänuppi olivat kovilla. Kuten varmasti tiedätte, että joskus tuntuu kuin matka ei lopu ikinä - juuri tuossa hetkessä alkoi olla se tilanne.  Jatkettiin v-käyrän noustessa sitkeästi suunnassa ja lopulta saavuimme tielle. Tämä "oikaisu" vei meiltä aikaa lähes 40min tieltä tielle.

Vertailuna kärkijoukkueet tekivät tuon vähän eri kohdasta noin 13 minuutissa.

...vaan näin.

CP4 ja melonnan vaihtopaikka. Oltiin vissiin äskeisestä tetsauspätkästä sekaisin: Tankattiin ja hypättiin kanoottiin. Hetki ihmeteltiin rannassa että onko tämä kiulu oikeinpäin? No, se kai oli ja ei muutakuin ruisleipä kitusissa läpsyttelemään kohti CP5:sta.
Että on seikkailu-urheilijan järki joskus kadoksissa, hoksasin parinsadan metrin jälkeen kysyä että "muistettiinhan me leimata?" Artsi tuumas, että eipä taidettu - ei kun kippo ympäri ja rantaa kohti - samalla tajusin, että eihän meillä kahdella kämmärillä ole edes pelareita päällä. Kävin juoksemassa leiman ja pari liiviä. Matka sai viimein alkaa mutta kartanluvussa sekoiltiin yllättävän paljon.

CP6:lta käytiin paukuttamassa reilun tunnin mittainen suunnistus kohtuu haastavassa maastossa jonka Ulla veti mallikkaasti rastilta rastille. Tämän jälkeen alle kilometrin kanto niemen halki ja kohti CP16:sta. Loppu melonta oli normi hommaa, siirreltiin vettä melalla reilu tunti.

Tiimin hieno froteepyyhkeellä päällystetty melontapenkki

Melonnan jälkeen pätkyteltiin pyörällä kisan loppupätkä muutamien questirastien sävyttämänä. Päästiin mm. uimapatjailemaan finnfoamin palasilla sekä kivittämään maitopurkkeja ritsalla etäisyysarvioinnin ja pienen jalkasuunnistuksen jälkeen. Ulla hoiti lypsyrastin hienosti.

Kisa sisälsi yhteensä 30 rastia ja vaikka cut offeista ei ohjeissa oltu mainittu, meidän käskettiin jättää 3 viimeistä hakematta. Oltiin tuossa vaiheessa sekasarjan voittanutta Örniä noin 40min perässä. Meidän sijoitus siis kahden joukkueen sarjassa loistavasti toinen.

Kiitoksia järjestäjille, oli mukava kisa ja taas kertyi hienoja kokemuksia. Team 1Lifen kohdalla tämä taisi olla enemmän Oppia maaseutuseikkailu, sen verran tuli tauoilla vietettyä aikaa sekä muuta yllämainittua hörhöilyä.

--Tästä on mukava jatkaa kohti seuraavaa koitosta, Cee Uu at "Lost in Kajaani"