Retki-Rogaining Hailuodossa

Hailuoto on saari Perämeressä Oulun edustalla. Jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena saari alkoi syntyä vajaat 2000 vuotta sitten ja kasvaa edelleen noin yhden senttimetrin vuodessa. Hailuoto on tunnettu luonnnostaan. Harjut, hiekkarannat, maisemat ja linnut tekevät siitä ainutlaatuisen. Mikäs sen mukavampaa kuin lähteä Retki-Rogainingiin saarelle, joka sopii kyseiseen tarkoitukseen erinomaisesti.

Alun perin oli tarkoitus lähteä liikkeelle jalkapatikalla, mutta itsesuojeluvaiston rippeet puuttuivat peliin ja sarjaksi valikoitui 7 tunnin mtb, joka järjestettiin nyt toista kertaa. Muita vaihtoehtoja olisi ollut 24 tunnin tai 8 tunnin jalkapatikka. Meidän oli siis 7 tunnin aikana haettava mahdollisimman monta rastia ja niitähän riitti. Jo alun perin oli selvää, ettei kukaan ehdi hakea jokaista noin 70 rastia.

Ranteisiin laitetiin sinetöidyt puikot, joilla leimattiin rasteilla.

Kisan aikataulu meni siten, että klo 9 saatiin kartat ja lähtö tapahtuisi klo 12.30. Meillä oli siis 3 tuntia aikaa suunnitella reitti, tankata ja viimeistellä sykkelit. Reittiä suunnitellessa otettiin huomioon mistä rasteilta sai isoimmat pisteet ja minne pääsisi pyörällä suhteellisen helposti. Paikallistuntemuksesta oli haittaa ja hyötyä. Päädyttiin ensin napsimaan saaren eteläosan isot ja nopeat rastit, jonka jälkeen olisi vuorossa saaren pohjoispuolen hiekkaiset ja hitaammat rastit. Taktiikkana oli polkea kovaa mokia vältellen, mikä ei suinkaan ole helppoa, kun kartan mittakaava on retkikartan tasoa eli 1:40 000. Normi suunnistuskartan mittakaavahan on 1:10 000. Jonkun sääennusteen mukaan vettä ei pitänyt kisan aikana sadella, joten jätettiin kartat päällystämättä (älä tee näin).

Nuppineulalanka-systeemi sopii hyvin juoksurogainingiin, mutta ei ehkä niin hyvin pyöräilyyn. Eri väriset nuppineulat kertovat eri pisteistä ja langalla mitataan matkaa.

Ulla osallistui parinsa kanssa 24h jalkasarjaan.

Kisa lähti käyntiin kuten ennakoitiin, sillä kaikki 12 pyöräpariskuntaa lähtivät samaan suuntaan eli kaikilla oli aikomuksena kiertää saari myötäpäivään. Ensimmäiselle rastille mentäessä perässämme oli onneksi kuitenkin enää kaksi paria. Otettiin eka rasti (33) varmasti, mutta heti rastilla 80 (-2min)  mentiin ratamestarin källiin. Kartan mukaan rasti näytti olevan pohjoissuuntaan menevän ojan päässä, mutta ähäkutti. Äkättiin kuitenkin oikea ojan pää varsin nopeasti Valtsun rastivainun ansiosta. Samalla ohitettiin Paksumahat, jotka olivat etsineet ekaa rastiaan ajan kanssa (sen jälkeen ei niitä juuri sitten nähtykään, kun kai suuttuivat ja menivät menojaan). Eksotiikkaa saatiin rastilla 44, kun haettiin rasti kahlaamalla keskeltä merta. Seuraavat rastit otettiin varmasti, kunnes rastilla 78 (-4 min) oltiin eri mieltä rastille menevän ojan sijainnista. Alueelle oli ilmestynyt myös hakkuuaukko, jota ei näkynyt kartassa. Päädyttiin väärään vaihtoehtoon ja kierrettiin pieni ketunlenkki. Samalla vauhtimme alkoi hieman hyytyä, eikä matkaakaan ollut jäljellä kuin 4-5 tuntia.

Hotti ja Valtsu kakat housussa.

Passion Adventure!

Seuraavat rastit otettiin varmasti, kunnes rastille 56 (-10min) oltiin eri mieltä reitinvalinnasta. Rastia lähestyttäessä oltiin vielä eri mieltä oikeasta urasta ja päädyttiin väärään vaihtoehtoon. Sen jälkeen päätimme olla tekemättä virheitä ja loppu menikin suunnistuksellisesti kuin Guergioulla. Jouduttiin tosin lyhentämään hieman alkuperäistä reittisuunnitelmaa. Kisan puolivälissä alkanut sade sotki jarruja ja ketjuja sen verran, että loppumatkan kuuntelimme rahinamusiikkia, joka ei ollut mistään kotoisin. Sade pääsi myös karttoihimme (karttatelineen muovi ei tietenkään riittänyt), jotka menivät niin palasiksi, että hyvä kun osasimme maaliin. Poljettuamme 6h 45min ja 78km (20km vähemmän kuin kärki) päädyimme sijalle 5. Yhden rastin olisimme ehtineet vielä hakea, joka olisi nostanut sijoitustamme yhdellä. Oululaiset joukkueet menestyivät muutenkin hyvin, sillä Paksumahat voittivat ja Free Adventure oli toinen. Myös Passion Adventuren naiset tekivät vaikutuksen jättämällä taakseen monta miesjoukkuetta. Tulokset

Paksumahat

Kisa oli hieno kokemus sekä urheilullisesti että luonnollisesti. Urheilullisesti odotimme parempaa, mutta aina ei voi voittaa (ei edes koskaan). Maltillisemmalla alkuvauhdilla olisimme voineet päästä parempaan tulokseen. Luonnollisesti maakotkan näkeminen säväytti ja hirvikin aiheutti lievää tärinää. Suunnistaminen oli haastavaa, kun kartasta puuttui mittakaavan takia vaikka ja mitä. Rastit oli sijoiteltu siten, että ne sopivat sekä pyöräilijöille että juoksijoille (kaikkia ei tarvinnut onneksi hakea). Kumarrus kanssakisaajille ja järjestäjille (esim. Seppo Mäkinen, Hannu Oja ja Vavan veljekset), jotka olivat tehneet loistavaa työtä. Seuraava todellinen Rogaining taitaakin olla Saariselällä elokuussa vuonna 2015. Jos siellä meinaa olla mukana, pitänee lenkkipolulla viihtyä pikkasen enempi, joten katsotaan....

Seppo Mäkinen