Marjukka Väisänen
Oululainen
Matti Hokkanen ottaa hörpyt juomaletkustaan ja joensuulainen
Simo Turunen vaihtaa päälleen kuivan paidan.
Miehet ovat käyneet coasteeraamassa ja odottelevat nyt joukkueidensa kahta muuta jäsentä melomasta Vuoresjoelta.
Kello lähestyy viittä perjantaina iltapäivällä, ja Lost in
Kajaani Adventure -seikkailukisan kuninkuusluokan Extremely Lost -sarjan
ensimmäinen kilpailupäivä on hyvässä vauhdissa. Sade on vaihtunut
auringonpaisteeksi.
Rasteja on takana jo kymmenen, edessä vielä puolenkymmentä. Ja yösuunnistus päälle.
Extremely lost -sarjassa kolmihenkisten joukkueiden rata on parisataa kilometriä.
Kärkijoukkueilla kaksipäiväinen uurastus kestää noin 16 tuntia telttayöpymisineen.
Matti Hokkanen on jo konkari Kajaanin seikkailutapahtumassa. Hän on ollut mukana kolmena vuonna.
– Yhtä hienoo tämä on kuin ennenkin. Ja kun johdetaan kilpailua,
tuntuu vieläkin paremmalta, kehaisee Hokkanen. Mies, joka harrastaa
suunnistusta ja jolla on myös triathlon-tausta, kiertää
seikkailukilpailuja ahkeraan.
Hokkasen joukkue on Team 1Life. Siihen kuuluvat myös
Kati Vehmas ja
Ari-Pekka Valtanen, jotka melontaosuudelta saavuttuaan vakuuttavat kisan menneen toistaiseksi hyvin.
– Mukavia rasteja, eikä suurempia sähläyksiä, Valtanen luonnehtii.
Osat vaihtuvat.
Vehmas lähtee nyt coasteeraamaan. Valtanen ja Hokkanen lähtevät melomaan.
Coasteering on seikkailukilpailujen erikoislaji, jolla ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä.
Vesistösuunnistuksesta puhutaan, sillä siinä etsitään rasteja vesistöjen tuntumasta.
– Siellä kävin ojassa rypemässä, jouduin uimaankin. Kartta piti suussa kuljettaa, ettei kastu, selittää Simo Turunen.
Hän on seikkailukisassa ensikertalainen.
– Mukavaahan tämä on, vähän vaihtelua tavalliseen
suunnistusharrastukseen. Pyöräily ei ole mikään vahva lajini, mutta
menihän tuo.
Turusen joukkue Rajavillit I on tässä vaiheessa Extremely Lost -sarjan miesjoukkueiden kärkikolmikossa.
– Vaikka ensimmäinen, varmaan ei viimeinen kerta tällaisessa kisassa, Turunen myöntää.
Passion Adventure -naisjoukkueeseen kuuluvalla
Niina Jaakolla on takanaan viiden tunnin uurastus, ja nyt pieni hengähdys- ja tankkaustauko odotellessa joukkuekavereita.
– Itsensä voittaminen, kestävyyskunnon testaus ja henkisen kantin
mittaus, luettelee Jaako asioita, jotka seikkailukisassa kiehtovat.
Kempeleläinen Jaako harrastaa suunnistusta ja osallistuu
useampiin seikkailukisoihin vuosittain. Joukkueen kokoonpano vaihtelee,
sillä suurin osa kilpasiskoista on perheellisiä.
– Tällä samalla Kajaanin-joukkueella ollaan kuitenkin seikkailtu
tänä vuonna myös Rokualla ja Iissä. Toinen kisa voitettiin ja toisessa
kisassa oltiin hopealla, Jaako kertoo.
Kajaanissa hän kisaa nyt toista kertaa.
– Täällä ei ole liikaa tehtävärasteja, vaan tämä on kunnon seikkailusuunnistusta, Jaako kiittelee.
Kisapäivään kuului monenlaisia tehtäviä juosten, pyöräillen ja meloen liikkumisen lisäksi.
Kisa ei ole pelkkää kurttuotsaista suorittamista: perjantain
tehtävälistalla oli myös muun muassa mustikanpoimintaa, lampaiden
laskentaa ja eukon kantoa.
Ennen yösuunnistuksen alkua Extremely Lost -sarjan kärjessä oli, kuinka ollakaan, Team 1Life. Seikkailu jatkuu aamukuudelta porrastetuin lähdöin.
Maaliin Kaukametsään ensimmäisiä seikkailijoita odotellaan lauantaina iltapäivällä yhden jälkeen.
Seikkailukisan suosituimman Lost-sarjan kärkijoukkueena
majoituspaikkaan saapui perjantai-iltana joukkue Pikkaisen Pyylevät,
jossa urakoivat
Jussi Komulainen ja
Sami Löfman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti