Team 1Life: Vasaloppet - vaikeuksien kautta tappioon

Vasaloppet ja yli 15000 lykkijää (Kuva: Vasaloppet)

Historian 90. Vasaloppet hiihdettiin Sälenistä Moraan maaliskuun 2. päivä vuonna 2014 varsin vähälumisissa, pilvisissä ja lauhoissa olosuhteissa. Sain kunnian osallistua tähän Kustaa Vaasan kunniaksi järjestettävään perinteisellä tyylillä hiihdettävään maailman suurimpaan hiihtotapahtumaan, johon piti ilmoittautua jo lähes vuotta aiemmin maksamalla noin 150 euron (auts) osallistumismaksun. Koitin vokotella mukaan myös tiimikavereita, mutta varsin huonolla menestyksellä. Vielä kuukautta ennen tapahtumaa olin vailla matkakumppaneita, mutta naamakirjan avulla eksyin mukaan matkatoimisto Sepe&Valtsu järjestämälle omatoimimatkalle Sepen ollessa manageri ja Valtsun hiihtäjä. Majoituskin oli varattu jo lähes vuotta aiemmin, joten siitäkään ei tarvinnut huolehtia.

Ampaistiin 1100 kilsan reissuun farmarilla Oulusta perjantaiaamuna klo 7, kun kisan oli tarkoitus alkaa sunnuntaina. Eka yö vietettiin reilun 600 ajokilometrin jälkeen lähellä Bollnäsiä. Matka meni tavattoman keposesti, kun sain tutustua uusiin, upeisiin heppuihin. Bollnäsistä matka jatkui noin 300 kilsaa Moraan, josta haettiin kisavermeet, testattiin suksia ja aistittiin tunnelmaa. Meikä tosin joutui hakemaan numerolaput yms. myöhemmin Sälenistä, kun en ajoissa ehtinyt vaihtaa noutopaikkaa. Moran jäätyä taakse suuntasimme yöpuulle Malungiin, joka sijaitsee noin 70 kilsan päässä Sälenistä. Malungissa syötiin juhlavasti thaimaalaisessa ravintolassa ja viimeisteltiin miehet ja sukset huippuiskuun. Sivakoiden entinen naarmukuviokin sai kyytiä, kun laitettiin niihin oikeat vesikelin kuviot. Kisa-aamuna herättiin klo 4 ja mentiin aamupalalle. Hieman ihmeteltiin, kun muut olivat syöpässeet ja osa pakkaili jo kaarojaan. Nooh, Svenssoneita taitaa vähäsen jännittää, kun tolleen säntäilevät. Ei osattu aavistaa, että siinä olikin "koiruli haudattuna".

Vasaloppetin reittiprofiili. Reitillä oli mukavasti korkeuseroja. Muutama nousu jäi mieleen erityisesti. Osa laskuista oli erittäin vauhdikkaita. Reitti kulki suurelta osin mänty- tai kuusimetsässä, aika-ajoin piipahdettiin paikallisissa kylissä, joissa oli paljon yleisöä kannustamassa. Juottopaikkoja oli noin 10 kilsan välein.

Kisa-aamuna, noin klo 5.30, pienten kauneusunien ja venyttelyjen jälkeen, päästiin vihdoin liikkeelle. Matkaa kisapaikalle oli noin 70 kilsaa ja aikaa yli 2 tunteroista. Meillähän on aikaa käydä vaikka Kustaa Vaasan haudalla ja hiihtää lämmittelyksi puusuksilla Moraan ja takas - ajateltiin. Noin 25 kilsaa ennen Sälenin kisakeskusta juututtiin ruuhkaan. No hätä, kyllä me keritään. Köröteltiin noin 5 kilsaa etiäpäin ja ilmassa alkoi olla suuren urheilujuhlan hajua. Hetkeä myöhemmin meiän mosse sammahti, eikä suostunut kuin inahtamaan. Hei jäbät, mä oon ollu tässä tilanteessa ennenki, otetaan nyt vaan ihan rauhallisesti ja mietitään mitä tehdään. Samalla koitin muistella kaverini ohjeen ongelmatilanteessa: pysähdy, analysoi, tee johtopäätökset ja toimi. Muistettiin rimpsusta vain tuo viimeinen sana, sillä oltiin salamana ulkona autosta ja joukkohysteria päällä. Sepe ja Valtsu olivat konepellin alla ja meitsi viittoili paniikissa ruottalaisille ku liikennepoliisi. Varsin pian kävi selväksi, että menopelistämme oli tullut sököpeli. Jotenkin saatiin sönkötettyä itsemme erään ystävällisen Tötterströmin kyytiin, kun managerimme jäi odottelemaan hinuria.

Noin 5 kilsaa ennen lähtöaluetta mulla alkoi SUPISTUKSET. Voi hyvät hyssykät, miks JUST nyt? Laskettu aikakin meni jo (ehkä just siks). Ensin niitä tuli harvakseltaan, mutta sitten yhä tiuhemmin. Koitin kaikkia mahdollisia temppuja hengittelystä joogaamiseen, mutta sitten... "I have to go toilet, NOW"!!! Juoksin jalat ristissä ja monot täynnä lunta lähimpään pusikkoon, josta löysin vain yhden heppoisen koivun. Nojasin siihen, jolloin lumet tuli mun niskaan. No just tätä mä kaipasin, hieman viilennystä. Synnytettyäni muutamassa sekunnissa epämuodostuneen mulattipojan ja kastettuani sen ulkoisen olemuksen perusteella Björniksi, palasin autolle. Olivat sitten pusikossa ollessani päättäneet, että auto jää tähän ja me juostaan lähtöpaikalle. No mikäs siinä, tuli just vähän kevennettyäkin. Ei muuta kuin kamat kantoon ja tossua toisen eteen meikä edellä, Valtsu peesissä ja ruottalainen jossain kaukana takana. Juostavaa matkaa oli noin 4 kilsaa ja aikaa lähtöön 20 minsaa, joten eihän meillä kiire ollut.

Kun suksi ei pidä, meno näyttää tältä. Kohta taas tasuria. (Kuva: photomic.com)

Oltiin lähtöpaikalla tasan klo 8 kohtalaisen uupuneina ja janoisina. Toisaalta lämmittely oli kerrankin tehty huolella (sain lähes lämpöhalvauksen, kun juoksin untsikka päällä). Valtsu ehti hyvin lähtöön, mutta meikäpoika joutui hakemaan vielä numerolapun, chipin yms. Ikkunasta kattelin kuinka karavaani lipui ohitseni. Onneksi ystävällismieliset ruottalaiset auttoivat sen verran, että pääsin lähtemään vain 10 minuuttia muiden perään. Sain porukat kiinni noin minuutin hiihdon jälkeen, kun letka oli pysähtynyt lähtösuoran kapeimpaan kohtaan. Siinä ehdin rupatella 10 minsaa yhden puolalaisen ja parin suomalaisen sivakoijan kanssa. Seuraava pato tuli vastaan ekassa ylämäessä, joka sattuu muuten olemaan reitin pisin. Kattoin jo ennen nousua, että oikea reuna vetää paremmin, joten ei muuta kuin sukset kainaloon ja metsän puolelta ohi. Joku katsojista jo kuittailikin, että onko tää hiihto- vai juoksukilpailu. Ylämäen puolivälissä pääsin sitten jo suksille, mutta hyvin pian huomasin, että pitoa ei liisteristä huolimatta ollut, eikä näyttänyt olevan kyllä muillakaan. Onneksi luisto oli kuitenkin kohillaan. Ei siinä auttanut muu kuin tasuria alkaa lykkiä. Hiihto maistui ja reilun 10 kilsan jälkeen olin ohittanut lähes 7000 hiihtäjää. Enää pitäisi ohittaa toinen mokoma ja olisin kärjessä...

Ladut olivat menneet varsin heikkoon kuntoon ja piti koko ajan keskittyä pysyäkseen uralla. Kun vielä lähes joka nyppylän jälkeen oli porukkaa pinossa ja kenossa, alamäet olivat yhtä pujottelua. Onnistuin vain vaivoin väistelemään kaatuilevat immeiset. Koomisin tilanne sattui noin 30 kilsan hiihdon jälkeen, kun kaksi sukkahousuista ruottalaista olivat edessäni peräkkäin pylly pitkällä. No minähän sitten päädyin siihen samaan ketjuun, eikä se niin kamalaa ollutkaan. Tasuri maistui 60 kilsaan asti ja olin ohittanut lähes 2000 hiihtäjää lisää. Ohittelu heikolla baanalla söi kuitenkin voimia ja hartiapankista alkoi loppua pätäkkä. Lisäksi voimakkaasti hikoilevana ja lämpimästä kelistä johtuen olisin tarvinnut enemmän suolaa mitä järjestäjillä oli tarjolla (oma suola unehtui tietty matkasta). Koitin siinä sitten hieman nuoleskella naamavärkkiä, kun en muutakaan keksinyt. Piti vaan pitää huoli, ettei kukaan nähnyt nuolemistani. Kun vielä keli muuttui loppua kohden lämpöisemmäksi, lopusta tuli tervan juontia. Maaliin tulo maistui, vaikka tuntui etten saanut itsestäni kaikkea irti tasatyöntelyn takia. Jotain kertoo, että missään vaiheessa kisaa en ollut edes kunnolla hengästynyt. Loppusijoitukseni tällä 90 km:n matkalla oli 6744. ajan ollessa hieman yli 8 tuntia. Itseä lohduttaakseni piti todeta, että tuolla ajalla olisin voittanut niukin naukin miesten 80 vuotiaiden sarjan, joten jos pystyn pitämään tämän tason...

Legendaarinen maali (Kuva: Vasaloppet)

Tukholman maratonin ja Vasaloppetin kokeneena uskallan sanoa, että ruottalaiset todella osaavat järjestää kisoja. Tunnelma oli mainio ja sitä auttoi osaltaan erittäin ystävälliset, rennot ja mukavat organisaatioon kuuluvat ihmiset, joista meidän suomalaisten tulisi ottaa oppia. Kaikki toimi viimeisen päälle hyvin aina ilmoittautumishetkestä suksien noutoon asti. Ei ole ihme, että kisasta on tullut niin kansainvälinen. Itsekin sain kunnian jutella ruottalaisten, saksalaisten, puolalaisten, tsekkiläisten ja tietty suomalaisten kanssa, joita muuten oli mukana lähes 600. Seuraavaan vasaloppetiin ilmoittautuminen alkaa jo 16.3 klo 9, joten pidähän kiirettä, jos haluat mukaan. Jos et ehdi mukaan, tiketin voi ostaa myöhemmin niiltä, jotka peruvat osallistumisen, joten ei hätää. Omalta osalta tulevan vuoden vasaloppet jäänee väliin, mutta ehkä jo kahden vuoden päästä olen tavoittelemassa mitalia (siihen riittää muuten aika, joka on alle puolet voittajan aikaa suurempi). Tänä vuonna siihen olisi riittänyt noin 6,5 tunnin aika. Sitä varten kannattaa parantaa lähtönumeroa esim. Pietarsaaressa järjestettävässä kisassa. Karsintakisoja on toki muuallakin.

Ai niin, mitäpä tapahtui hajonneelle Mosselle? No Sepe & Valtsu joutuivat kokemaan hotellikuoleman odotellessan Morassa sen korjaamista muutaman päivän. Minä jatkoin jo seuraavana päivänä junalla perheen pariin Ruotsin Hemavaniin, jossa oli ilo hiihtää ja laskea upeissa maisemissa. Siellä oli myös auvoista palautella Vasaloppetin ja matkan rasituksista. On muuten mitä mainioin perhekohde. Kiitos Sepelle & Valtsulle upeasta reissusta. En unohda sitä hevillä. Toivottavasti tavataan vielä...