Kuulin etäisesti auton töötin ja huomasin muiden
juoksijoiden lähtevän liikkeelle. Itse seisoskelin tässä vaiheessa selin
lähtöviivaan etsien tuttuja lähtöporukasta. Ympäri ja matkaan. Heti ensi
metreillä kävi selväksi päivän juoni. NUTS-veli Eppu antoi kyynärpäätä kylkeen
ja änkesi oikealta ohi. ”Meillä on 86km aikaa selvittää tämä” –totesin ja
juoksin perään. Koko 86km tuo välien selvittely kestikin. Eikä selvinnyt.
Maaliin tulimme sopuisasti käsi kädessä.
Eppu malttoi mielensä ja luotti minun tunnetusti järkevään
alkuvauhtiin. Kerroin vasta 20km kohdalla olevani liikkeellä ”tulos tai
ulos”-taktiikalla. Taktiikan valinnasta saimmekin maksaa päivän kuluessa, mutta
niin olin suunnitellutkin.
Tämä oli minulle viides kerta peräkkäin Kolin tuplamatkalla.
Ei pitänyt edes lähteä. Ilmoittautuminen oli ollut auki 4,5h, kun paine
sosiaalisessa mediassa pakotti laittamaan ilmon sisään. Jotain piristystä
keikkaan piti keksiä. Kesä oli erittäin rikkonainen jomotusten, kolotusten,
saunarempan ja motivaatiopulan vuoksi. Kunto ei ollut ainakaan parempi kuin
viime vuonna. Ajattelin siis lähteä riskillä parantamaan viimevuotista
ennätysaikaani.
Varustusta ei juuri voinut keventää, miehessäkin pari kiloa
ylimääräistä, joten päätin keventää mukana kannettavan nesteen määrää. Jätin
juomapussin repusta pois ja luotin yhden pullon riittävän. Riittihän se, kun kummallakin
kierroksellä täydensin Ryläyksen jälkeisissä purossa. ”Lähteen vesi ei
juomakelpoista” julisti kyltti, mutta hyvältä maistui ja sisällä pysyi. Veteen
lisäsin elektrolyyttitabletteja ja energiat nautin Powerbarin geelien muodossa.
Suolatabuja popsin muutamia juomapisteillä.
Startissa lämpötila oli +4 ja tuuli kovaa. Päätin pitkän
pohdiskelun jälkeen laittaa takin päälle alkumatkaksi. Haglöfsin Shield Comp
Hood painaa vajaa 100g, joten suuri taakka se ei olisi. Lähinnä otin takin
mukaan mahdollisen katkeamisen varalta. Olisi huomattavasti mukavampi odottaa
autokyytiä itsesäälin lisäksi takkiin kääriytyneenä. Takki meni reppuun reilun
puolen tunnin hölkän jälkeen. Sortsit, t-paita, kisahanskat, luottolippis ja irtohihat
riittivät mainosti. Irtohihat. Nuo rakkaan puolisoni eniten pilkkaamat urheiluvarusteeni.
Luulisi naisen tajuavan niiden ylivertaisuuden. Lyhythihainen vai pitkä
hihainen? Ratkaisu: lyhythihainen ja irtohihat.
Oli todella hienoa jakaa raskas päivä kokonaan hyvän kaverin
kanssa. Tuuriahan se on, että päivän kunto on noin tarkkaan sama. Vuorovedoin
tahkosimme, valitimme ja kirosimme harrastusvalintaamme. Juttua riitti koko
matkalle, mutta taso oli huono. Ei kelvannut seura muille. Joko ottivat spurtin
ja katosivat horisonttiin tai jättäytyivät suosiolla taakse. Kilvanjuoksuun en
kyennyt, vaan keskityin hoitamaan itseni maaliin.
Toisella kierroksella Ryläyksen osuus oli todella raskas.
Matka ei tuntunut etenevän yhtään. Pari tuntia ennen maalia aloin laskeskella
mahdollisuuksia uusiin ennätyksiin. Jotenkin maalin läheisyys antoi lisää
virtaa ja loppumatka sujui kohtuu joutuisasti ja ennätys parani 12min aikaan
10h37min.
Tämän vuoden kisan taso oli todella kova. Reittiennätyksiä rikottiin
joka matkalla ja oma sijoitus tippui ajan parannuksesta huolimatta kymmenen
pykälää ollen nyt 20. Hetken maaliin tulon jälkeen kykenin olemaan oikein
tyytyväinen, vaikka matkalla hyvältä juuri hetkeäkään tuntunut.
Kolin kisa oli taas totuttuun tapaan todella hyvin
järjestetty. Parasta kisassa on kisailijoiden välinen hyvä tunnelma ja
kannustaminen. Ehkä taas joskus, mutta ei ensi vuonna. Ei varmasti..
Kiinnostaako polku-ultrailu ja muu järkevä puuhastelu
hyvässä seurassa? Tsekkaa www.nuts.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti