"Voi pojat nyt me vasta liemessä ollaan". Team 1Lifen laskettu aika oli vuonna 2010 Oulussa, kun kolme selkärangatonta, kädetöntä, ihralla kuorrutettua ja elämäänsä kyllästynyttä pullapoikaa päätti "tappaa" toisensa toripolliisin silmien edessä: "Tartteis kai tehä jotain?" Syntyi veret seisauttava ja pelkoa viljelevä kommandojoukko, joka on erikoistunut suorittamaan vaarallisia ja mahdottomia tehtäviä vaativissakin olosuhteissa ympäri maailmaa. Tässä joukossa ylisuuri ego yhdistyy luontevalla tavalla kroonisesti alisuorittavaan ja kuolonkankeaan ruhoon ja tyhmyys ja hulluus tiivistyvät muodostaen epäuskottavia, tärähtäneitä ja sensuroimattomia stooreja, joiden lukemiseen kannattaa ottaa vakuutus. Kun mausteiksi lisätään vielä erilaiset fobiat, tunteettomuus, traumaattinen ja turvaton lapsuus sekä loputon vastuunpakoilu, sitä soppaa ei syö nälkää näkevä Erkkikään. Tuska avartaa mieltä ja epäonnistumisillekin löytyy aina toinen toistaan parempia selityksiä. Ja niitä tilityksiä ei kuuntele kuurokaan. Kaikki ei suju aina käsikirjoituksen mukaan, mutta ainakin on jotain mitä ilman hampaita, karvoja ja koipi amputoituna muistella. Yksi elämä, kerranhan täällä vain ollaan....

Alisuorittava kroppa tarvitsee seurakseen ylisuorittavat varusteet. Joukkueen vaatetuksesta huolehtii HAGLÖFS, pyöristä CANYON, kengistä INOV, kanooteista BEAR & WATER ja lisäravinteista POWERBAR. Jotta voimme menestyä, varusteista ei voi tinkiä. Kerromme totuudenmukaisesti kyseisistä tuotteista blogissamme...


perjantai 31. toukokuuta 2013

Hola Hola! (Part III)

Vapun alla pakkasin pyöräkamat ja suunnistin puolikkaan perheen kera "kohteeseen" Mallorcan aurinkorannalle. Sää ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, koleaa ja sateistakin keliä pääasiassa.


Tramuntanan vuoristo tarjoaa monta n. 500m huippua.

Reissu oli minulle tänne maantiepyöräilyn pienoiseen mekkaan jo neljäs, ensimmäinen oli lähinnä perheloma vaikka pyöräillen silloinkin tutustuin saaren lounaisosaan. Nyt kolmena peräkkäisenä keväänä pääasia on ollut treenaamisessa. Tällä kertaa plakkariin kertyi määrää ja laatua 10 päivään reilut 35 tuntia, hieman juoksua ja kuntopiiriä hotellin salilla pyöräilyn lisäksi. Noin 800km pyöräilyä lienee kelpo määrä ottaen huomioon että sateen vuoksi yksi ajopäivä jäi välistä ja pari viimeistä päivää meni vatsataudin kourissa.



Lenkit heitin pääasiassa Hartikan Pekan kanssa joka majaili samassa hotellissa ja muutamilla kerroilla oli muitakin suomalaisia mukana. Ohjelmaan kuuluin tietysti myös Mallorca Classic kuntoajo jo neljäntenä päivänä.

Pikku Sollerin nousu takana - pienen "kisan" jälkeen


Classicin aamuna sää näytti mukavalta, tein normaalit valmistautumiset pekoniaamiaisineen ja eikun lähtöpaikalle haistelemaan tunnelmaa.


Hetki ennen Classicin starttia

Ensimmäiset 40km ajetaan kokoontumisajoa Palmasta Incaan, myös saaren pohjoisosista kokoontuu porukkaa ja varsinainen lähtö 98km "kisapätkälle" tapahtuu sieltä. Heti alkumatkasta lähdettiin reippaasti liikkeelle ja päätin roikkua Pekan perässä vaikka väkisin. Taktiikka onnistuikin, vaikka välillä 7% serpentiininousuissa meninkin laikka punaisena. Kun päästiin Puig Majorin kohtaan ja siitä 17km kovaan laskuun kohti Solleria, tiesin että pahimmat nousut olivat jo takana. Laskussa ei millään pärjää kahjoimmille menijöille, innostuin kuitenkin laskettelemaan aika reippaasti vastaan tulevasta vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Menoa kuitenkin hillitsi tehokkaasti kun näimme juuri onnettomuuden tapahtuneen, yksi pyöräilijä makasi liikkumattomana tiellä ensihoitajien hääriessä ympärillä.


Classicin reitti on hyvin merkitty

Pikku Sollerin nousun jälkeen pääsimme kohtuulliseen kovaan porukkaan ja kävin välillä vetovastuussakin kokeilemassa. Loppumatkan tasamaapätkällä otin pienen ja tiukan risteyksen jälkeen kyynärpääkontaktia kanssakilpailijaan ja herpaannuin sen verran että tipahdin letkasta 8km ennen maalia juuri vastatuulen alkaessa. Loppuaika 3.21 ja risat, 2 min Pekasta ja porukasta jäljessä. Eroa kärkeen kertyi sen puolisen tuntia. Tulokseen voi olla tyytyväinen, 30km/h keskari tuollaisilla nousuilla (Puig Majorilla käydään 900m merenpinnasta) höystettynä riittää mulle. 

Loppureissun öljynvaihtopäivien ja kotiinpaluun jälkeen olikin sitten aika kääntää maastopyörämoodi päälle.. Siitä hetken päästä hieman lisää.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti