We are Specialized

Team 1Lifen kalusto alkaa  kunnossa. Hankimme juuri kolme tuliterää kiituria, Specialized Stumpjumper Comp 29", mistäs muualtakaan kuin Special Bikesta. Takavaihtaja on Sram X9, etuvaihtaja Sram X7, samoin kuin tangon vaihdevivut. Jarrut ovat hydrauliset levyjarrut mallia Magura Custom MTS. Etuhaarukasta löytyy RockShox Reba RL 29. Renkaat ovat S-works Fast Trak. Käyttökokemuksia tulee lisää myöhemmin, mutta näin alustavasti sanottuna sillä on ilo ajella...

 Lisää yksityiskohtia osoitteessa: http://www.specialbike.fi/tuotteet.html?id=93/317

AP ja uusi elämänkumppani?

Team 1Life goes on

Saavutimme juuri 10000 käynnin rajan, oolalaa. Sen kunniaksi pitää heittää juttu jos toinenkin. Viime kausi oli varsin hapokas. Toivuttuamme lukuisista tekonivelleikkauksista, plastiikkakirurgisista ihosiirroista ja lobotomioista, jäljelle on jäänyt vain aivoödeema, jonka vuoksi me tätä lajia edelleen harrastamme. Olemme muuttuneet hieman erinäköisiksi, mutta meidät voi edelleen tunnistaa hajusta, jutuista ja teoista.

Vuosi 2012 oli sanalla sanoen upea! Koimme monia hienoja hetkiä - 1Life moments. Parhaana kisakokemuksena mieleen jäi erityisesti viime keväänä Virossa kisattu Extar (48h). Saimme suunnistaa vieraassa maassa sodanaikaisella kartalla ja vieläpä pimeässä ja vesisateessa. Saimme meloa luonnontilaisia jokia ja puroja. Saimme saunoa ainakin 10 virolaisen kanssa 5 neliön saunassa! Saimme kokea Viron ainutlaatuisen luonnon ja maaseudun.  Myös 1Lifen neuvonantajan eli Seppo Mäkisen järjestämä Rokuan Geopark Challenge teki jälleen vaikutuksen. Ylitimme yöllisen lahden kantamalla pyöriä pään päällä, hyppäsimme kalliolta virtaan ja tultiin akanvirtaa takasin, meloimme oulujärvellä mahtavassa myötäaallokossa, pääsimme polkemaan Manamansalon hienoja polkuja ja suunnistimme hienossa hiekkarantojen ympäröimässä saaressa ja paljon muuta.

Tulevan kauden suunnitelmat ovat edelleen yhtä auki kuin 1Lifen poitsujen suut ylittäessään Manamansalon lahtea pyörät kainalossa. Rokuan Geopark Challengea on vaikea jättää väliin. Endurance Questin peruuntumisen johdosta Geopark Challenge on tämän kauden kovin seikkailukisa Suomessa! Ja ilmiömäinen ratamestari takaa, että siitä seikkailusta tulee taatusti unohtumaton. Kausi huipentunee Espanjan La Corunaan, jossa järjestetään ensi syksynä kaksipäiväinen seikkailukisa. Sitä ennen on kuitenkin paljon pieniä ja auvoisia kisoja ja lajikirjo on jälleen runsas. Alustavan kisakalenterin löydät sivulta. Ja kisojen jälkeen tulee tietysti sensuroimaton ja kaunistelematon kisaraportti tänne blogiin.

1Life on siirtymässä uuteen aikakauteen, sillä olemme saaneet haalittua suurilla rahasummilla, kiristyksellä ja katteettomilla lupauksilla tiimiimme vahvistuksia. Nimet Ulla Silventoinen, Tommi Kaukola ja Johanna Yrjänheikki eivät juuri esittelyjä kaipaa. Tervetuloa vähämieliseen joukkoomme!

Talven sponsorineuvottelut ovat tuottaneet tulosta. Tavoittelemme edelleen parhaita mahdollisia varusteita ja siinä olemme onnistuneet. Mukaan rinkiin ovat tulossa Haglöfs, Special Bike ja Powerbar, jotka varmasti parantavat mahdollisuuksiamme menestyä. Yhteistyöstämme tulee varmasti hedelmällistä.

Inov X-talon 212

1Lifen kommandot funtsivat kauden alussa millaisilla kengillä he saisivat ulosmitattua parhaan mahdollisen suorituskyvyn. Nämä superkevyet kengät nimeltään Inov X-talon 212 eivät tuottaneet pettymystä. Ne saivat 1Lifen lentoon. Kenkä on siis erittäin kevyt, vain 212g, pohja on pitävä myös märällä kalliolla ja nauhoitus toimiva. Kengät kuivuvat erittäin nopeasti, jos ne sattuvat kastumaan. Ja vaikka ne kastuvat, niiden paino ei lisäänny merkittävästi kuten monissa muissa popoissa. Iskunvaimennusta ja tukiominaisuuksia niissä ei ole kovin paljoa, joten pitkissä seikkailukilpailuissa jalat voivat olla kovilla, mutta lyhyempiin kisoihin ne soveltuvat mainiosti. Kannan ja päkiän välillä ei ole suurta korkeuseroa ja pohja on taipuisa, joten päkiäjuoksu onnistuu helposti. Lesti on sellainen, että sopivat useimpiin kavioihin. Vuoden tetsaamisenkin jälkeen ne ovat edelleen käyttökuntoiset. Ne sopivat hyvin metsään, metsäpoluille ja pururadoille. Inov on järkivalinta.

Inov 8 X-talon 212

Paljasjalkapopot rules!

Team 1Lifen heebot ihmettelivät vuosi sitten epäonnistuneen kauden jälkeen, että mikä on, kun ei kulje? Syytä haettiin ennen kaikkea tiimikavereista, sukulaisista, geeneistä, ruokavaliosta ja varusteista. Paikansimme syyn jalkapohjan näkymättömiin lihaksiin ja otimme testiin Inovilta useampia paljasjalkatossuja, joista Inov-8 Bare-X 180 oli yksi parhaista. Kyseessä on siis tossu, jossa ei ole iskunvaimennusta, ei välipohjaa ja painoakin vain 180g. Tossu istuu jalkaan yllättävän hyvin ja hengittää erinomaisesti päällä olevan MESH-kankaan avulla. Pohja on kohtalaisen pitävä, mutta myös taipuisa. Taipuisan ja kiertolöysän pohjan ansioista jalkapohjan lihakset ja jänteet saavat mitä parhainta jumputusta.  Niihin varastoituu myös energiaa, mikä saattaa myöhemmin näkyä vauhdin lisäyksenä.

Nämä tossut sopivat hyvin kuntoradoille ja sisäliikuntaan ja ehkä pienen totuttelun jälkeen myös asfaltille ja metsäpoluille. Ne muuttavat juoksutekniikkaa siten, että se muuttuu päkiävoittoiseksi.  Uskokaa tai älkää, mutta juuri päkiöillä nykyihmisten pitäisikin juosta. Katsokaa vaikka pieniä lapsia, jotka luonnostaan osaavat juosta päkiöillä.  Näillä tossuilla jalkapohjat ja pohkeet saavat  kyytiä ja jalkavaivat voivat jopa vähentyä.

Inov-8 Bare-X 180

Muinaisina aikoina juostiin enemmän päkiöillä, mutta joskus 1970-luvulla alettiin tehtailemaan kantavaimennettuja ja tuettuja kenkiä. Sellainen kenkä on omiaan heikentämään ja sitkistämään jalkapohjan lihaksia ja pohkeita sekä jarruttamaan vauhtia ja muuttamaan juoksutekniikkaa. Toki on hyvä muistaa, että jos juoksee paljon asfaltilla tai kärsii esim. polvinivelen ongelmista tai nilkkanivelen löysyydestä, niin sellaiselle hemmolle nämä tossut eivät ehkä aina passaa. Silloin kengältä vaaditaan paljon mm. iskunvaimennusta ja tukiominaisuuksia. Mutta onko pakko juosta asfaltilla, kun tarjolla on pehmeämpiäkin alustoja, jotka ovat myös parempia nivelille? Pitkät seikkailu-urheilukisat ja maratonit vaativat myös iskunvaimennettuja popoja, jotta jalat kestävät iskutusta paremmin.

Mutta paljasjalkatossut sopivat erinomaisesti treenaamiseen. Ja onneksi nykyään on olemassa paljon erilaisia paljasjalkatossuja. Kokeile paljasjalkatossuja, ne tuovat uutta väriä harjoitteluun ja vapaa-aikaan. Niitä on joka lähtöön, myös sellaisia, jotka sopivat metsäpoluille. Näkisittepä mun jalkapohjan ja pohkeen lihakset tänäpänä! Niitä kelpaa kyllä esitellä. Voisiko näissä tossuissa piillä 1Lifen viime kesän menestyksen salaisuus?

http://www.inov-8.com/New/Global/Index.asp?L=26

Markon prässiä, sporttia ja chillailua

1Lifen kolmas kausi oli menestys. Emme saavuttaneet palkintoja, mammonaa tai mitään muutakaan, mutta saimme rutkasti uusia kokemuksia ja hienoja hetkiä: 1life moments. Nostimme itsemme aivan uudelle tasolle, joka on jo lähellä Perähikiän huippua. Vaikka emme saaneetkaan pätäkkää, jouduimme maksamaan tästä kaikesta veroja. Nyt on aika nuolla haavoja ja parantaa vaivoja. On aika käydä psykoterapiassa, lobotomiassa ja traumatologiassa. On aika kesyttää sisäinen Tarzan, pysähtyä. On aika tehdä muuta, chillailla. Nyt on se aika, kun muistellaan hienoa kautta kaikkine epäonnistumisineen ja onnistumisineen ja kerätään uutta motivaatiota. Motivaation kerääminen ei ole vaikeaa, kun tietää millaisia seikkailuja on luvassa taas ensi vuonna. Niistä kerromme varmasti myöhemmin lisää. Tiimimme on saamassa myös uutta verta. Tarvitsemme naisenergiaa. Tarvitsemme äidin, joka pitää meistä huolta ja lohduttaa, kun istumme sikiöasennossa peukalo suussa jossakin pusikossa. Voi olla, että värväämme myös vielä pari jannua lisää, kuka tietää...

Hotti dippaa (vaatteet Noname)

Apsi halua olla Mr. X

Emme toki ole unohtaneet sporttia. Markon prässi pitää huolen siitä, että korsetti pysyy kuosissa. 1-pack ei toki vielä muistuta 6-packia, mutta toivossa on hyvä elää. Kyseessä on siis kuntopiiri, jossa sosiaalinen paine ajaa masokistit uskomattomiin suorituksiin. Sadistinen ohjaaja pitää vielä huolen, ettei kukaan pääse lintsaamaan. Ensimmäisen prässin jälkeen en taipunut edes pöntölle, mutta toisen prässin jälkeen pyyhkimiseen ei enää tarvittu vaimon apua. Jonkun verran juoksua, hiihtoa, joogaa, pallopelejä ja pyöräilyä, mutta vain silloin, kun mieli tekee. Totisemman treenin aika on sitten myöhemmin...

P.s. Niskahiki on löytänyt uuden kodin.

Thank you Sponsors!

Team 1Life wants to thank their Sponsors. Thanks for wonderful equipments. You have rescued us so many times. Thank you Noname, Inov, Stoneham, Fila and Karhu. You make it possible us to gain something. You make it possible to success and enjoy sport. We'll want to be worth of you. We hope, we can do it...

8th MuddyX ja rakkaustarinan loppu

Se on loppu nyt. Mä haluan eron. Mä luotin suhun, mä hoidin sua, mä välitin susta. Meillä oli ylämäkiä, mutta niitä alamäkiä vasta olikin. Vaikka eihän täällä Pohjanmaalla ole edes mäkiä! Sä teet mulle tollasen tempun ja vielä monta kertaa. Miksi? En jaksa sua enää. Suhteemme on ohi. Sä petit mut. Toivottavasti löydät jonkun, joka ymmärtää sua. Voi olla, että jään sua kaipaamaan tai sitten en. Olen polkenut sua kaikki nämä vuodet saamatta siitä mitään tyydytystä. Rakkaustarinamme on nyt tässä. Hyvästi armaani, hyvästi suloinen Nishiki!

Jo klassikoksi muodostunut 8th MuddyX kisattiin tällä kertaa Oulun itä-koillispuolella, jonne kisametsuri Seppo Mäkinen oli loihtinut kaikkien aikojen radan. Reitillä riitti skutaa, hienoja ja teknisiä polkuja, mäkiä, kosteita pitkospuita, pyörän kantoa, vedessä kahlaamista jne. Oli reitinvalintaa ja suuria tunteita. Oli suuren urheilujuhlan tuntua! Erityisen kisasta teki se, että kisassa oli mukana lähes kaikki Oulun ja lähialueen kovimmat seikkailijat, ja Team 1Life, yhteensä lähes 40 kisailijaa. Tosin 1Lifesta oli mukana vain meikä ja Apsi, kun Skippari Harde keskittyi hinkkaamaan uutta munamankeliaan. Kisa-aika oli 4 tunteroista ja siinä ajassa piti hakea mahdollisimman monta rastia. Heti aluksi kävi selväksi, ettei edes Paksumahat hae kaikkia rasteja sallitun ajan puitteissa.

Tarkoituksena oli valita reitti, jonne vain kahjot lähtevät. Aluksi näytti siltä, että kahjoja on oikea lauma, mutta muutaman risteyksen jälkeen mukana oli vain yksi takiainen. Poljettin Tommin kanssa yhtämatkaa tuttua oikopolkua ekalle rastille kunnes humps. Etupyöräni juuttui syvään lammikkoon - dejavu. Tällä kertaa en jäänyt pyörään, vaan ilmalennon aikana oli aikaa miettiä miten tulisin alas. Päädyin kastelemaan toisen monon ja kintaan. No, mitäpä noilla kuivilla hanskoilla tai popoilla olisi tehnytkään noin viiden asteen lämpötilassa. Jatkettiin matkaa ja pian kävi selväksi, että meikän ketjut lyö tyhjää. Kolmen viikon takainen surkuhupaisa Kajaanin kisa oli johtanut siihen, että jouduin vaihtamaan uuden kettingin ja takapakan, mutta nyt selvisi, että myös etupakka oli caput. Olisi ehkä kannattanu testata vehkeet myös maastossa. Isoin eturatas kuitenkin toimi, joten ei muuta kuin hanaa. Näillä reiskoilla meno oli aika hapokasta, kun käytössä oli vaan muutama suurin vaihde, mutta en antanut sen hämätä. Ekaa kertaa tuli mieleen, että on se vaan kliffaa, ettei täällä pohjanmaalla ole tämän enempää näitä nyppylöitä.

Otettiin Tommin kanssa eka rasti (73) hieman eri tavalla ja ajattelin, että nyt on sauma antaa kamulle pieni oppitunti ja maksaa potut pottuina. Olin rastilla paljon ennen kaveria. Laitoin sinkulaan lisää kierroksia kunnon highwaylla ja luulin kaverin hukuttaneen itsensä suohon, kunnes tokalla rastilla (63) näin kaverin selän noin 50 metrin päässä edelläni. Faaaaaaak!!! Mi-mi-mi-täääh??? Ihmemies oli ilmeisesti uinut pyörän kanssa, eikä edes huomannu mua, kun ryömin puolikuolleena pyörä kainalossa rastille. No sen jälkeen en kaveria enää nähnytkään. Oli varmaan eri sarjassa, eihän siitä ole epäilystäkään. Näytti takaapäin hieman naiseltakin. Tai sitten se oli eri planeetalta. Nöyrin mielin jatkoin matkaa sormet kohmeessa. Bonustehtävään kului luvattoman paljon aikaa, kun ajaminen sliksirenkaisella jopolla slaideilla pitkospuilla ja teknisellä polulla kolmen promillen humalaa vastaavassa olotilassa ei oikein natsannu. Siinä vaiheessa oli helppo päätellä, että mahikset kärkikahinoihin olivat menneet.

Parin tunnin polkemisen jälkeen reiskoista ja miehestä alkoi loppua virta. Suunnistuskin alkoi tökkiä. Ai niin, pitää kai sitä muistaa ryypätäkin. Rastille 51 päätin hieman oikaista. Tetsasin sykkelin kanssa metässä kuin jalkaan ammuttu vauhkoontunut hirvi, kunnes vastaan tuli iso oja. Yritin heittää rautaromuni ojan yli, mutta se putosi suoraan mutaojaan ja vieläpä pystyyn. No tämähän tästä vielä puuttuikin. Tuli älytön kiusaus pilkkoa pyörä atomeiksi ja haudata koko pyörä siiheen piip ojaan, mutta en ajatellut päästää sitä niin helpolla. Lopussa eteen tuli vielä vaikea valinta. Hakeako vielä yksi kolmen pisteen rasti ja menettää sormet, jotka näyttivät lähinnä jäätelöpuikoilta. Koitin lämmitellä niitä haarusvälissä (armeijassa opittu niksi), mutta kun vastaan tuli sporttinen nainen, jouduin ottamaan ne sieltä pois - olisi voinut herättää hieman epäilyksiä? Eikä polkeminen sillain muutenkaa oikein luonnistunut. Sitä paitsi eräs toinen paikka meinasi paleltua siinä sivussa. Valitsin sormet ja kiisin kiireen vilkkaa maaliin noin neljä minuuttia ennen tavoiteaikaa. 

Kisa oli väsyneen miehen väsynyttä taistelua pyörää muistuttavalla kapistuksella. Lopputulosten 12/27 sija jätti jossitteluille ja selittelyille sijaa, mutta mieltä ylensi Apsin 9. sija. Voitin kuitenkin selkävammaisten kahjojen sinkulapyöräsarjan, kun siinä ei ollut muita osanottajia. Kisa oli tällä kertaa erittäin kovatasoinen, ehkä tasokkain MuddyX koskaan. Kärkiporukan vauhti oli uskomatonta ja reitinvalintakin kohdallaan. Voiton korjasi jälleen kerran Paksumaha (paksumahat tosin saattoivat hieman hyötyä yhteistyöstään, mutta olis joku niistä voittanu varmaan muutenkin). Ojan Hannu tarjosi kelvollisen vastuksen. Naisten voiton korjasi jälleen Silventoisen Ulla. Team 1Life onnittelee! Ei ole sattumaa, että samat nimet ovat aina kärjessä. Ei myöskään ole sattumaa, että 1Life ei koskaan voita. Erityiskiitokset Sepille, Hannulle ja Tapanille upeasta kisasta! Tätä paremmin ei kautta voisi lopettaa. Nyt saa kisaaminen jäädä vähäksi aikaa, mutta juttua varmasti riittää talven ympäri. Sulatellaan ja muistellaan hienoa vuotta, lataillaan akkuja ja kehitellään uusia kujeita ensi kautta varten. Tehtävä suoritettu.

http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=tt&id=20121014