 |
| Tässä kartta rastien kanssa. Meidän kartoissa ei rasteja ollut. |
Tämäkään kausi ei ollut poikkeus. Se päättyi perinteiseen tapaan Grekelän Heikin järjestämään käsittämättömään hässäkkään, joka tällä kertaa tarkoitti viivasuunnistusta fillarilla (tai juosten). Onneksi karttoja ei tällä kertaa tarvinnut piirtää itse, sillä se olisi tiennyt lisäksi hallitsematonta kaaosta. Kisaan valmistauduttiin erityisen huolellisesti viettämällä saunailtaa suunnistuskamujen kanssa. Kisan jälkeen oli tarkoitus pitää tiimin mediapäivä, mutta valitettavasti paikalle ei saapunut yhtään toimittajaa.
Viivasuunnistuksen idea oli hyvin simppeli tai niin mä ainakin luulin. Seuraat vain ratametsurin piirtämää viivaa ja merkitset karttaan poikkiviivalla näkemäsi "rastit", jotka tässä tapauksessa tarkoittivat punakeltaisia kreppinauhoja. Aikaa oli käytössä ruhtinaallisesti 4 tuntia noin 60 kilsan matkaan. Jokaisesta missatusta rastista tulisi 10 min sakkoa ajetun ajan päälle eli nopeudestakaan ei olisi haittaa. Edellisestä viivasuunnistuksesta viisastuneena otin mukaan 4 kynää jotka sijoitin eri taskuihin, koska osa häviäisi kuitenkin matkalla. No, ensimmäinen hävisi jo ennen lähtöä, kun lainasin yhden kamulle .
Kisa lähti käyntiin letkajenkkana kuten arvata saattoi. Jo kymmenen minuuttia lähdöstä letkasta ei ollut enää hajuakaan, kun mentiin alueelle, jossa oli kaiken maaliman koirankusetuspolkuja, joista jokainen valitsi omansa. Taisi Heikki kusettaa meitäkin.
Tunnin kisaamisen jälkeen hävitin toisen kynän ja kun parin tunnin jälkeen kolmannesta meni terä, mulla oli vaan yksi toimiva kynä, josta piti siis pitää toooodella hyvää huolta. Mitäs sitten, jos sekin häviää? Ehkäpä käytän jotain eritteitä, luonnon aineksia tai sitten teen karttaan reikiä. Kyllä mä jotain keksin. Samalla tajusin, etten ollut muistanut juoda laisinkaan. Otin puoli pullollista litkua niin, että meinasin tukehtua ja pääsin taas kartalle pienen piiloskelun jälkeen. Kylläpäs tuo aikaa muuten juoksee.
Jossakin vaihessa tsekkasin kelloa ja sen mukaan olisi muka puoli tuntia aikaa enää jäljellä. Oli tehtävä radikaali oikaisu ja mentävä lähes suorinta tietä maaliin. Maalissa ihmettelin, kun siellä ei näy ketään. No onneksi Heikki oli paikalla ja tokaisi, että olin tuntia liian aikaisin maalissa. No niinpä tietysti, elin kelloni mukaan edelleen kesäaikaa. :)
Viivasuunnistus oli uskomattoman hauskaa. Sai ajaa taas hienoja uusia träkkejä. Loppusijoitukseni oli töppäyksestäni huolimatta 6. Naisten sarjan olisin voittanut. Ehdin keräämään vajaan kolmen tunnin aikana 18/30 rastia. Vauhtia oli hieman liikaa, sillä pari "rastia" jäi huomaamatta ja välillä eksyin väärille poluille sen takia, kun silmät meinasi pullistua päästä (haittaa muuten näköäkin, kokeilkaa vaikka). Jos ja kun "rastit" ovat noin näkymättömissä, pitäisi koittaa malttaa mielensä paremmin. Tällä kertaa ei ajatuskaan ollut mukana. Eikä silmät, jotka sokeutuvat joka vuosi vähän lisää. Jatkossa talviaikaan pitää myös siirtyä aiemmin ja kynälle pitää kehittää joku patentti (laittaa esim. jojon päähän), vaikka se viimeinen kynä jäi hävittämättä. Nyt lienee parempi siirtyä talviteloille ja ehkäpä se kellokin pitää siirtää jo talviaikaan...
Kirjoitti Hotti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti