Tunturisuunnistuksen juhlaa

Kaunispään huippu: Suomen kaunein lähtöpaikka? (T.O)

Järjestyksessään 30. Tunturisuunnistus käytiin elokuun alussa arvoisessaan paikassa - Saariselän ja Urho Kekkosen kansallispuiston valinta kisapaikaksi ei varmaankaan ollut sattumaa, sillä juuri siellä sijaitsevat suomineidon mahtavimmat kurvit ja uhkeimmat muodot. Sattumaa tai ei, tämän Suomen toiseksi suurimman kansallispuiston perustamisesta oli tullut kuluneeksi myös 30 vuotta. Kun vielä arskan järjestämän valoshow saatiin mukaan bileisiin, oli tunnelma katossa. Mukaan oli tällä kertaa lähtenyt yli 1000 jänkänpolkijaa, joka oli kaikkien aikojen ennätys. Matkassa oli niin retkeilijöitä eväineen kuin kovia kisaajiakin, ja kaikilla vaikutti olevan pilkettä silmäkulmissa. Meininki oli kerrassaan mainio.

Kaunispään rinteessä riitti populaa ja lämpöä (noin 26 astetta). (T.O)

Hetki lyö...

Ajeltiin Oulusta Saariselälle jo perjantaina, kun kisan oli tarkoitus alkaa lauantaina klo 14. Sarjaksi oli valikoitunut H21B, joka tarkoitti sitä, että juostavaa matkaa oli kotkan siivin noin 21 kilometriä per päivä nousumetrien ollessa 600-700 päivässä. Tavoitteena oli keinoja kaihtamatta päästä 10 joukkoon, eikä eroa kärkeen saanut tulla puolta tuntia enempää päivää kohti. Taktiikkana oli aloittaa rauhallisesti ja kiihdyttää loppua kohti, kävellä kaikki jyrkät ylämäet, juoda ja kastella päätä kaikissa mahdollisissa puroissa (hellesää) ja olla tekemättä turhia kiekuroita. Eka rasti otettiin varmasti pari minuuttia kärjen perässä. Ekalle pitkälle välille tehtiin toisista poikkeava reitinvalinta, ja takkiin tuli jostain syystä noin 20 minuuttia, vaikka ei juuri viivasta erottu. Sitä ihmetellään vielä haudassakin. Puolen välin jälkeen oltiin kärkeä noin puoli tuntia perässä, jonka jälkeen juostiin kärjen kanssa miltei samaa tahtia. Loppuaika 2.55 ilman ainuttakaan pummia, 29 minuuttia kärjen takana ja sijoitus 10., joten tavoitteessa pysyttiin.

Hotilla oli 1. päivän lopussa voimia flirttailla kameran kanssa. (T.O)

Janne on aina panostanut tyyliin. (T.O)

Toiseen päivään lähdettiin tuorein voimin, sillä emme olleet ottaneet itsestämme kaikkea irti ja hoidimme palautumisen huolella. Luvassa oli takaa-ajolähtö edellisen päivän tulosten perusteella. Tiedossa oli tiukka vääntö, sillä meidän perään lähti kuusi joukkuetta viiden minuutin sisään, mutta 9. sijaan oli matkaa 10 minuuttia. Lähdettiin liikkeelle taas rauhassa ja annettiin yhden parin mennä ohi, mutta ei annettu niiden karata. Ykköselle valittiin hyvä reitti ja juoksu kulki. Kakkonenkin löytyi helposti. Yritettiin karistaa kannoilta meidän perään lähtenyt pari ja niinpä kiihdytettiin hieman vauhtia. Saatiin heihin noin minuutin rako, mutta kolmosen rastinotto epäonnistui. Mentiin rinnerastin ohi yläkautta, mutta takana tulevat ottivat sen. Tajuttiin se heidän elekielestään, joten palattiin takaisin. Pummattiin noin 5 minuuttia ja yritettiin saada ero vielä kiinni. Juostiin kuin raivopäiset härät neloselle ja otettiin rastinotossa aikamoinen riski. Riski epäonnistui, kun menimme alakautta rastin ohi. Tuli taas 5 minuuttia takkiin. Maalissa luulimme olevamme 11. sijalla, mutta iloiseksi yllätykseksi saimme kuulla olleemme 10., sillä juoksuvauhtimme oli ollut sen verran reipasta, että olimme ohittaneet edellä lähteneen joukkueen. Eroa kärkeen tuli kokonaisuudessaan 59 minuuttia, joten kokonaisuutena suoritus oli varsin hyvä. Muista joukkueista mainittakoon, että Ulla oli parinsa kanssa 5. ja Johanna 11., joten 1Lifen osalta kisa oli varsin mukiinmenevä. Myös Free Adventuren 3. sija sarjassa H21A on mainitsemisen arvoinen. Muutkin oululaiset joukkueet menestyivät hienosti. Tulokset

Jos oltais tiedetty, että joku kuvaa meitä, olisimme yrittäneet olla vähemmän eksyksissä.
Kuva: Tuulia Miettinen

Suunnistus on uskomattoman hieno laji. Kun sitä saa harrastaa vielä parhaissa maisemissa ja parhaassa seurassa, se on vieläkin hienompaa. Reissu oli jälleen kerran ikimuistoinen, eikä vähiten sen takia, että juhlimme rakkaan puolisoni kanssa hääpäivämme. Maasto oli helppokulkuista ja suunnistaminen kohtalaisen helppoa, vaikka rastinotto ei aina ollut suuresta mittakaavasta (1:30000) johtuen kovin helppoa. Reitinvalintavaihtoja riitti ja välillä päästiin myös tuntsien päälle ihailemaan maisemia. Rasteja olisi voinut olla vielä enemmän ja jonkinlaiset iltabileet (esim. bändi) olisi järjestäjän toimesta voinut olla. Olisi hienoa, jos suunnistuskansa voisi kokoontua yhteen muutenkin kuin lähtöviivalla. Viikonlopun jälkeen mieli oli onnellisen haikea, mutta onneksi vuoden päästä maisemat ovat yhtä hienot. Vuoden 2014 Tunturisuunnistus kilpaillaan nimittäin elokuun ensimmäisenä viikonvaihteena 2.-3.8.2014 Pallaksella. Kilpailukeskuksena toimii Lapland Hotel Pallas. Team1Life kiittää saadessa osallistua näihin upeisiin tapahtumiin hienojen ihmisten kanssa. Tehtävä suoritettu.

Inovin kengät ja boosterit toimivat jälleen hienosti.