Xtar 48h will start soon

Tonigh is a start for Xtar 48h in Estonia. At 19.00 Ulla, Ari-Pekka and Harri from Team 1Life start their long race and go to dark forest. If everything goes just fine, they shoud be finishers at 19.00 on saturday. Let's keep thumbs up. You can follow their trip from our facebook.



It seems that it's not possible to manage without sweating

Estonian XT-Adventure Race (EXTAR) is 48 hours race full of adventure, going beyond the limits, enjoying the company of your friends and beautiful Estonian nature. IV EXTAR is held in May 16-18 2013 in Ida-Virumaa, where three-member teams can test their own and their competitors’ limits in trekking, roller-skating (-skiing), canoeing and biking.

 

Serious faces in last year race

Specialized ei ole sattumaa

Ei ole sattumaa, että Specializedilla napattiin maastopyöräilyn olympiavoitto viime vuonna. Ei ole sattumaa, että Special Bikella kauppa käy kuumana kuin keskiaikaisilla oravannahkamarkkinoilla - pyörät viedään käsistä, eikä kaikkia malleja edes riitä kaikille. Ei ole myöskään sattumaa, että Team 1Life on juuri hankkinut viisi tuliterää kiituria Special Bikesta - köyhällä ja rapistuneella ei ole varaa ostaa halpaa ja huonoa.

Olen tammikuun alusta lähtien ajanut noin 600 km maastopyörällä, jonka nimi on Specialized Stumpjumper Comp. Vaikka pyörä on tehty alumiinista, se painaa vain noin 11 kg. Keveytensä, laakerien ja renkaiden ansiosta pyörä rullaa uskomattoman hyvin myös asfaltilla. Srammin vaihteet tekevät vaihtamisesta helppoa, eikä vaihtamisessa ole juuri viivettä. Myös ylämäessä vaihtaminen onnistuu kohtuullisen hyvin. Eturattaita on vain kaksi, mikä helpottaa vaihtamista. Eturattaat ovat myös aika pienet, joten jyrkässä alamäessä välitykset voi loppua kesken, mutta ainakaan täällä Pohjanmaalla siitä ei ole pelkoa. Painopiste pyörässä on aika edessä, jonka ansiosta pyörä ei lähde keulimaan isossakaan ylämäessä. Toisaalta hienosti suunniteltu geometria takaa, että jyrkässäkin  alamäessä perä pysyy riittävän hyvin maassa.

Ajoasennon löytäminen on helppoa ja tarvittaessa siihen saa apua Special Biken omasta "klinikasta". Pyörän ohjaus ja suunnassa pysyminen on ensiluokkaista. Jos etupyörä lähtee luistamaan esim. lumessa tai hiekassa, tasapaino on helppo korjata - pyörä tottelee kuskia kiitettävästi. Tämän totesin mm. ajellessani Oulujokea Madekoskelle reilu kuukausi sitten. Leveä ohjaustanko vaatii totuttelua ainakin alussa, mutta sen kaventaminen tarvittaessa ei ole vaikeaa. Jarrut pelaavat hyvin, eikä niiden pieni kitinäkään haittaa ajonautintoa. Etuhaarukan jousto toimii ja sitä on kohtalaisen helppo säätää. Tarvittaessa tankoon saa myös "kaukosäätimen", mikä helpottaa säätämistä, jos reitillä on paljon vaihtelua hiekan, polkujen ja alfaltin kesken. Kaiken kaikkiaan pyörä on erittäin hyvin suunniteltu, mikä takaa hyvän ajonautinnon.

En malta olla kehumatta myöskään Rimen kenkiä. Joustava Vibram pohja, jalan kaaret huomioiva rakenne ja Boa kiristyssysteemi tekevät kengästä hyvin istuvan ja miellyttävän - jalka pysyy hyvin suunnassa ja paikallaan, mikä tuo varmasti myös lisäapua voimantuottoon. Pohjan rakenne mahdollistaa myös sen, että kenkien avulla voi jopa kävellä tai juosta lyhyitä matkoja, mikä sopii erityisesti seikkailu-urheiluun hyvin. Pienenä miinuksena on korkea hinta, mutta toisaalta jalkojen kanssa ei kannata pelleillä.

Boostereista apua penikkatautiin

Aiemmin tuli kehuttua, että kompressisäärystimet eli tässä tapauksessa Boosterit edesauttavat laskimoverenkiertoa. Kun vähähappinen veri palaa nopeammin jaloista sydämeen, sydän voi pumpata verta nopeammin myös eteenpäin viedäkseen lihaksille happea ja ravinteita. Tämän pitäisi vaikuttaa suorituskykyä lisäävästi. Boosterit näyttäisivät myös vähentävät pohjekipuja kuten penikkatautia.

Penikkatauti eli lihasaitiosyndrooma on yleinen kevään merkki, ainakin urheilijoilla. Vaiva aiheutuu siis siitä, että pohkeen lihakset kasvavat nopeammin kuin niitä ympäröivä kalvo, jolloin pohkeeseen tulee ylimääräistä painetta. Asian voisi ilmaista niinkin, että makkaran ympärillä oleva kuori kiristyy ja makkara joutuu pulaan. Tämä aiheuttaa kipuilua sääriluun sisäosaan, yleensä sen alakolmanneksen alueelle. Samantyyppinen vaiva voi esiintyä myös säären etuosassa. Syynä kyseisiin vaivoihin ovat esimerkiksi juoksemisen tai harjoitusmäärien nopea lisääminen, askellusvirheet esim. ylipronaatio, huonot jalkineet, kalteva alusta ja heikko lihashuolto.

Juoksun aikana käy usein niin, että mm. pohkeiden verenvirtaus kiihtyy eli ne menevät ns. pumppiin. Näin tapahtuu erityisesti sillon, jos juoksee paljon päkiöillä. Tämä johtaa siihen, että kun pohkeet täyttyvät verellä, lihasten ympärillä oleva kalvo venyttyy entisestään, joka pahentaa kipua. Boosterit ovat osoittautuneet hyväksi lääkkeeksi tähän vaivaan ainakin allekirjoittaneen kohdalla. Ne ilmeisesti vaikuttavat verenkiertoon niin, ettei pohkeisiin pääse kasaantumaan niin paljon verta. Ja tämä näyttäisi myös mahdollistavan normaalin treenaamisen ilman kipuja. Suosittelen.

Team 1Life gets wings to SOMEland, follow us on Twitter!

Team 1Lifen SOME strategia etenee kuin Siperian juna, hitaasti ja kolisten läpi roudan ja jään. Sopiva aika julkaista seuraava aikakausi virtuaali urheilullemme puolitoista viikkoa ennen Viron Xtar48h kisaa. Niin joukkueen itsensä kisassa likoon ja rapaan laittavat jäsenet kuin sitä rannalle seuraamaan jääneetkin pyrkivät siihen kaikkein reaaliaikaisempaan kommunikaation tämän uuden kanavan myötä.

Ainakin tästä on se etu, että pitkien suoritusten tunteet ja lätinät puristuvat nyt pakosta 145 sanaan...

Stay tuned and tune for our channel!! https://twitter.com/Team1Life

Naisen pääsykoe ja miten mies voi siitä selvitä.

Nainen aloita elämäsi seikkailu. Näinhän sitä autioon metsään huudettiin naisvahvistusta joukkoomme saadaksemme viime syksynä. Pääsykoe piti suorittaa välillä Utsjoki – Madonna di Camplio. Loogisesti puolesta välistä paikaksi valikoitui siis Oulu. Ja siksi naiseksi lajin maailmanmestari parin vuoden takaa. Joukkueen kipparina osakseni laskeutui siis urheilun kylmä kohtalo. Jos selviän tästä pääsykokeesta saan ehkä vielä joskus elämässäni urheilla.

Hyvä tervaus on mallisuorituksen perusta

Tapsa ei vaihda kameramerkkiä eikä pikku pojan virnettään

Urban ride Oulu, muutaman vuoden jatkunut keväinen traditio Oulussa jossa sinkuloijat, rupulikumi ja CX jengi kokoontuvat karttojen ääreen puolittain hupimielessä ja hieman enemmän tosiharjoituksena suhtautuen sille sairaammalle osalle eli mukaan lukien allekirjoittanut. Fillariliikkeen pihalle oli kerääntynyt kunnioitettava miltei kuudenkymmenen polkiijan sekalainen seurakunta. Aamu oli valjennut yhtä hilpeänä kuin koko kevät, silkkaan vaakatasoiseen räntäsateeseen. Voisiko tutummin kolmen viikon päässä olevaan Viron kisaan taas valmistautuakaan?

Oulu on hitech kaupunki, kengäsuojia myöten

Alkupaukusta reippaaseen vauhtiin kohti Kaijoharjua jossa tiedossa seuraavat kartat. Ullan kanssa homma skulaa heti, vuorovedolla ja nopeilla suuntaratkaisuilla eli Ulla huutaa perästä mihin kaartaa. Mies koulutetaan ensimmäisestä seukkaamisesta tähän, kyllä nainen kertoo mihin suuntaan sinun on syytä mennä. Todetaan, että reiskoissa tahmeet öljyt tänä aamuna, otetaan iisisti. Sen seurauksena ollaan myös karttoja hakemassa jälkijunassa ja valittavaksi jää vain Oulunsalo tai Haukiputtaan suunta joista jälkimmäinen valikoituu.

Alkaa armoton tuulitunneli testi, vanhalla E4:lla ilmaseinä puskee vauhdit pois ja kevään pölyt ilmanvaihtokanaviin. Vuoroveto jatkuu ja todetaan useampaan otteeseen, että alkuperäinen pläni lyhenee kuin mummot karjalassa. Isot pisteet on kaukana ja muutaman rastin jälkeen todetaan, että keskitytään pienellä haulikolla ammutulle rastikasalle keskustan molemmin puolin. Rasteja ei näissä karkeloissa leimata, vaan ne on kaikkea hauskaa autopaikkojen laskemisesta aina liikennemerkkien nähdyn ymmärtämiseen. Käytännössä pyöräytetään Virpiniemestä aina Asemakylälle ja takaisin Haukiputaan keskustaan. Homma rupee pelittään ja mennään sen verran sopivilla tehoilla, että ehditään rupatteleen myös siitä yhdestä elämästä, kuinka monipuolista se näillä ihmismarkkinoilla onkaan.

Ensimmäinen osuus plakkarissa ja uutta tehtävä paperia tulee eteen. Kun Ulla kuuntelee ohjeet, käytän ajan tehokkaasti käymällä pitkäripaisessa. Tämä teamin laajennus tulee vaatimaan kuohuvat maalissa ja pilven takaa paljastunut aurinko lisää juhlan humua. Seuraava tehtävä vie paikalliseen sekatavara taloon kumin paikkaussetin hintaa vertailemaan ja putiikin asiakaskunta seuraa hitaalla katseella mutaisia tulijoita. Lisää näkyvyyttä lajille, kohta joudutaan rajoittamaan osallistuja määriä paikalliskisoissakin…

Seikkalijan tassu lämpenee vasta jossain viidennen tunnin puolella ja meillä meno rupeaa maittamaan. Parikin cyclocross kuskia ihmettelee meidä tunkkaus nopeutta vähän yli sadan kilometrin jälkeen ja sellainenkin ihme nähdään, että maantiepyöräilijät peesaa maastopyöräilijöitä umpisuoralla asvalltitiellä. Vielä muutama rasti napsitaan kun todetaan että ilta kuuden aika raja alkaa puskemaan vastaan ja Ouluun on vaja parikymmentä kilometriä. Kokka kohisten sinne ja ehkä ensimmäisen kerran laskeutuu pieni hiljaisuus välillemme kun puskemme kolmenkympin keskarilla keskustaa kohti. Ei voi kun ihaillla tuon naisen kestävyyttä, vanhana maantiepyöräilijänä perässäkin saa tehdä tosissaan töitä.

Keskustaan saavutaan viisi minuuttia ennen määräaikaa ja vielä pitäisi jostain kuvanpalasista tunnistaa vuosisadan elokuvat. Ei aivan osu kohdalleen ja kun kerrotaan, että nää pisteet voisi pelastaa euroopanennätyksellä kympin tempoajossa muutaman rastin vielä pitkin keskustaa hakien, todetaan että pitäkää hei tunkkin.. siis pisteet ja myö mennään Hietasaaren maalin bankettiin syömään epäterveellisesti…

Summasummarun: loistava hauskuus kevään aloitukseksi, olemme saaneet kovan lisän teamiin ja itken ilosta että pysyin siinä kyydissä perässä. Kyllä vanha totuus on, että jokaisen naisen peesissä on mies. Kisassa miltie 130 kilometriä maastopyörällä 11 metrin tuulessa kuuteen tuntiin ja tuloslistalla ilmeisesti ensimmäisinä maastopyöräilijöistä. 

Totuuden nimessä sanottava, että koska porukka ajoi kolmella eri radalla ei näitä tuloksia voi oikeasti juuri vertailla. Makee treeni kuitenkin meille (vajaa 150 kilsaa yhteensä kun ajoimme kotoa kisapaikalle fillareilla), antoi jotain toivoa ihan kohtuullisesta kevään alkukunnosta.

Kun pääsimme himaan poksahti iloisesti selässä vajaat 80 kilsaa kannettu kuohari. Ensimmäinen lasi nousi sille, että uudet teaminjäsenemme ovat tulleet nostamaan tämän tekemisen uudelle tasolle. Toinen sille, että saamme vielä monet shamppajat maalissa tänä vuonna ansaitusti nauttia. Viro ja 48h kutsuu pian.

Mount Si up and down

Puolentoista tunnin ajon aikana Olympiasta North Bendiin  autojen katoilla näkyy merikajakkeja, koskareita, lumilautoja, suksia, surffilautoja, maantiepyöriä ja maastopyöriä. USAn luoteisrannikko tarjoaa mahtavat olosuhteet monenlaisiin ulkoilulajeihin ja ihmiset onneksi ymmärtävät hyödyntää niitä. Loistavan ulkoiluelämän lisäksi alueen erikoisuuksia ovat lukuisat pienpanimot ja hyvä kahvi. Kyllä täällä viihtyy.

Mount Si ei ole alueen korkeimpia vuoria, mutta on erittäin suosittu retkeilykohde hyvän sijaintinsa, hyvien polkujen ja komeiden maisemien vuoksi.  Mount Sin huippu on 1270 metrin korkeudessa. Parkkipaikalta 750ft/228m huipun juurelle 3900ft/1189 metriin nousee n. neljä mailia pitkä hyvä kulkuinen polku. Tehokkaan nousun vuoksi Mount Si on Seattlen alueen ultrajuoksijoiden suosikkipaikka pitkiin mäkitreeneihin. Scott Jurek kertoo omista Mount Si –treeneistään kirjassaan Eat and run. Jurek teki Mount Sillä kolmen nousun treenejä valmistautuessaan Weastern States 100 mailin juoksuun, jonka hän voitti seitsemän kertaa peräkkäin.

Oma suunnitelmani oli tehdä yksi rauhallinen nousu huipun alle, jos keli sallii. Vesipullo kädessä ja yksi espressogeeli hihassa lähdin tamppaamaan vaikuttavaa nousua. Vaikka sää oli kylmä ja sateinen, oli reitillä paljon ulkoilijoita liikkeellä. Jos reitillä tahtoisi yrittää mahdollisimman nopeaa aikaa, kannattaisi yritys ajoittaa viikolle ja kesemmälle, jolloin polku olisi kuivempi. Nyt jouduin pysähtelemään usein väistäessäni vastaantulijoita ja ohittaessani.

Ainoa reittimerkintä oli kohdassa 1.7/2.3 mailia. Tiesin olevani pian puolessa välissä. Pidin tahdin tasaisen rauhallisena, enkä juuri puskenut. 40 minuutin kohdalla vastaan tuli nainen jääraudat jaloissa. Ihmettelin hetken, kunnes vähän ylempänä lumiraja ja lumisade tulivat vastaan.  Lumirajalla otin varmuudeksi geelin, jotta virta riittäisi ylös asti. Edellisen viikonlopun kisa painoi vielä vähän jaloissa .

Haystack Basin on huipun alla oleva tasanne, josta voi ihastella Mount Sin huippua. Tasanteella oleva penkki on ”virallinen” juoksureitin kääntöpaikka. Sinne päästäkseen pitää ylittää lyhyt kivikko, joka vaatii etenkin lumisella kelillä vähän käsiä avuksi. Penkillä ajassa 59min. En jäänyt ihastelemaan maisemia, koska varustukseni (sortsit, t-paita ja irtohihat) oli läpimärkänä hivenen liian kevyt tuuleen ja tuiskuun. Huipulle asti eteneminen olisi vaatinut aivan erilaista varustusta. Reitti sinne on talvella hyvä mixed/ice –reitti.

Alamäkiosuuden alku muistutti laskettelua, kun liukastelin lumista polkua. Neljä mailia singleträkkiä alamäkeen, vajaa tuhat metriä pudotusta. Nyt ollaan mukavuusalueella! Lunta, sohjoa, mutaa, liukasta, kiviä, juuria, ihmisiä väistettävänä. 34 minuuttia ja olin takaisin alhaalla. Tätä tulee Ruskossa ikävä.

Kiinnostaako polkujuoksu hyvässä seurassa? NUTSin Karhun kierros lähestyy. Lue Joken blogista enempi.

Praha run ja suunnistuksen erikoisluokka

Takana loistavat 8 päivää treeniä. Viikko sitten lauantaina suoritin joukkueen uudelle jäsenelle Ullalle yhren elämän tyyppisen sisääntulo testin eli yritin roikkua vajaat 150 kilsaa MTB:tä Oulun Urban ridea perässä ja maalissa kysyä josko saan jatkaa seikkailu-urheilua? Tästä syvällisempi analyysi vielä toisessa jutussa ja vastauskin tuohon kyssäriin selviää. Sillä välin, viihdyttäkää itseänne hyvillä tarinoilla tuosta karkelosta muissa seikkalevien oululaisten blogeissa (http://gappyadventure.blogspot.fi/2013/04/suburban-ride.html, http://passionadventureteam.blogspot.fi/2013/04/urban-ride-2042013-tytti-sanna-ja-marjo.html)

Kevät tulee tänä vuonna kaikinpuolin rytisten

Duuni vei sitten viime viikolla vaihteeksi Tsekkien maalle Prahaan ja uudet tossut saivat alleen niin makeeta pätkää, että pakko kehua ja muutama foto postata. Kun viritin 2000 volttia herätysmittarista sänkyyni sain revittyä itseni jopa aamuisin radalle. Ihmiset on jaettu aamu & iltaihmisiin ja minun ei kai tarvitse kertoa, että tuo agraarikulttuuri jäi vähemmistöön jo viime vuosituhannella. Iltapäivällä sitten toista settiä ja erityisesti ensimmäisen matkapäivän ip lenkki vilahti samantien yhren elämäni treenieni hall of fameen. Vajaa 16 kilsaa, 1h 20min ja parikymmentä fotoa matkalta. Koko viikon saldo vajaat 70 helteistä kilsaa ja loppuviikosta kiukaan termostaatti asettui jo lähemmäksi kolmeakymmenta astetta...

 

Ruskon tonni korvautui tällä viikolla näillä rappusilla...

Tossu ahmi linnanmuureja, mukulakivi teitä, Vlatavan joen upeita rantamaisemia, keskustan vanhaa arkkitehtuuria joka pistää suomalaisen historian oikeaan perspektiiviin. Praha rokkaa eikä vähiten sen tumman oluen osalta joka sopii lenkin päälle kuin vaahtohattu tuopin nokassa. Kaupungista löytyy upeita kujia, puistoja täynnä geishapusikoita (kirsikkapuu nimitys on silkka historiallinen väärinkäsitys)Työkaveritkin olivat kiitollisia kun ei tarvinnut maksaa turhaan sightseeing bussista, kaveri hankki kuvat koko kaupungista muutamassa tunnissa...

Täällä näköjään lipsuvasta suunnistamisesta ristiinnaulitaan...

Viime yönä sitten juoppokoneella himaan ja tietenkin aamulla odotti teamin treenit. Ulla piti meille suunnistuskoulun jälki-istunnon ja reiskat kirkui yhdessä muutto kurkien kanssa kevään tulon onnesta. Vaikka kartta on edelleen erityisesti allekirjoittaneelle käsittämätön kasa erinäisiä viivoja ja tahroja paperilla, oli joukkueella todella hyvä pössis treeneissä. Hiekka pöllysi ja kutta lensi, mutta jokaisen jalka tuntui olevan erityisen masokistisella tuulella tänä keväänä. Jo nyt on selvää, että maailmanmestari tuo meidän rämpimiseen ihan uutta terää.

Kaikkia näitä on kokeiltu, tuota hevostakin siivuina

Samaan aikaan toisaalla seikkailevat ystävämme maailmalla: AP on vetänyt taas ketju tiukalla kaikki välimeren vuoristot perhelomalla ja kuulemma 800 kilsaa kevyttä pyöritystä plakkarissa. Tänäkin vuonna olemattomilla pyörätreeneillä Mallorca Classicciin kolmantena matkapäivänä ja nyt meni kuulemma jopa ilman räntäsateita. Härkäapina oli kuulemma miltei loppuun saakka vetänyt kärkiporukoissa, mutta annetaan miehen itse kertoa kalajutut vähän myöhemmin kun pääsee takaisin napapiirille. Kuulemma viimeiset kolme päivää on ollut sadetus päällä ja kirsikkana kakkuun toiseksi viimeisenä yönä öljynvaihto viikot (olisko ollut taas pieniä haasteita saada aamupalalla perille mitä tarkoittaa well-done paistettu kanamuna...?). Juoksu-singeri Tommi taas jo kertoikin ameriikan vuoristojen selätykset ja nyt mies tuijottaa kotona kelloa notta onko se kolme yöllä vai päivällä...?

Ei väliä ihmiset onko loistavat vai olemattomat pohjat tälle keväälle, nyt liikkeelle! Yhden elämän yksi uusi kevät tulee taas ja on aika uusien seikkailujen.