Viimevuoden keväällä näin ensikerran ilmoituksen NUTSin järjestämästä polkujuoksukisasta Kuusamon upeissa erämaissa. Silloin en päässyt vielä viivalle, mutta seurasin kisaa gps seurannasta ja ihmettelin juoksijoiden selviytymistä vaativalta, kylmältä ja märältä reitiltä, jossa sai rämpiä pahimmillaan puoleenreiteen yltävässä lumessa. Kytemään kuitenkin jäi ajatus osallistumisesta seuraavan vuoden kisaan, mutta harmikseni unohdin koko asian ja jäin ilman osallistumisoikeutta ilmoittautumisen auetessa vuodelle 2015.
Juoksuharjoitteluani rajoitti edelliseltä seikkailukesältä sinnikkäästi seuranneet rasitusvammat. Tein kovasti töitä, tehostin kehonhuoltoa ja yritin välttää juoksua. Joulun jälkeen aloin tekemään satunnaisia juoksulenkkejä talvisilla poluilla. Toiveena oli edelleen päästä mukaan Karhunkierrokselle ja vihdoin viimein huhtikuun alussa sain tarjouksen 80km Ultramatkalle. Harkitsin asiaa jopa puolipäivää..vaikken ollut juuri juossut..järki sanoi ettei missään nimessä..mutta kun mieli teki..Edellisenä vuonna matkan juosseen ystävän kannustuksella päätin osallistua kisaan. Ainakin luvassa olisi huikeat maisemat!
Lyhyessä ajassa piti tehdä kovasti töitä. Onneksi olin läpi talven pystynyt hiihtämään, etten ollut ihan rapakunnossa. Treeni oli enimmäkseen juoksua lumisilla poluilla. Parhaimmillaan rämmin räkäposkella upottavassa lumessa ennen töihin menoa ja töiden jälkeen. Edellisen vuoden lumiset olosuhteet mielessä ajattelin näistä treeneistä olevan hyötyä. Juoksutreenien lisäksi kävin pelaamassa salibandya, pyöräilemässä ja kuntosalilla sekä tein pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa.
Juoksua edeltävällä viikolla en juuri urheillut, tankkasin energiaa keskiviikko-torstain ja perjantaina kevensin. Lauantai aamuna heräsin klo 4.50. Söin 2 ruisleipää ja yhden kananmunan aamiaiseksi. Olo oli kevyt ja rento. Matka Hautajärvelle starttasi klo 5.30 yhteis bussikuljetuksella. Tunnelma bussissa oli rauhaisa ja odottava.Kuuden viikon tehotreeni huipentui klo 7, kun ampaistiin matkaan Hautajärveltä, Karhunkierroksen luontokeskuksesta.
Juomarepussa, tilavuus 6L, oli urheilujuomaa 1,5l ja energiageelejä ja suklaapatukka, suolaa ja pakolliset varusteet. Tärkeäksi varusteeksi, hyvien kenkien lisäksi, märässä maastossa osoittautui gaiterit/säärystimet, jotka suojasivat iskuilta, roiskeilta ja kengännauhat pysyivät hyvin kiinni lipan alla. Vaatetuksena pitkähihainen paita ja polvipituiset trikoot ja kompressiosäärystimet.Vettä satoi tihkuttaen, metsän siimeksessä ei juuri tuulta huomannut.
 |
| kuva: Minttu Mustonen |
Juomarepussa, tilavuus 6L, oli urheilujuomaa 1,5l ja energiageelejä ja suklaapatukka, suolaa ja pakolliset varusteet. Tärkeäksi varusteeksi, hyvien kenkien lisäksi, märässä maastossa osoittautui gaiterit/säärystimet, jotka suojasivat iskuilta, roiskeilta ja kengännauhat pysyivät hyvin kiinni lipan alla. Vaatetuksena pitkähihainen paita ja polvipituiset trikoot ja kompressiosäärystimet.Vettä satoi tihkuttaen, metsän siimeksessä ei juuri tuulta huomannut.
Alkutaipale Oulangan luontokeskukseen kulki reippaasti letkassa juosten. Polku oli nopeakulkuista, ajoittain jopa kuivaa ja mukavan teknistä, väliin liukkaita pitkospuita. Sukat ja kengät kastuivat jo ensimmäisillä kilometreillä ja pysyivät märkinä lähes koko matkan. Juoksu tuntui heti alkumetreillä kulkevan kevyesti. Juttu lensi puolin ja toisin edellä juosseen mieskisailijan kanssa. Ensimmäisellä huoltopisteelle oli matkaa 27km, jonne saavuin reippaan kolmen tunnin taivaltamisen jälkeen, siellä oli odottamassa oma huoltokassi. Järjestäjä tarjosi kaikilla huoltopisteillä sipsiä, suklaata, vettä ja urheilujuomaa. Paikkasin alkutaipaleella syntyneet rakot ja vaihdoin jalkaan kuivat sukat. Reppuun piti pakata nyt enemmän energiaa kuin lähtiessä, sillä jatkossa huoltopisteillä ei olisi omaa huoltoa. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä riittänyt vähempikin..
Reilun 10min tauon jälkeen jatkoin matkaa suu ja kädet täynnä suklaata. Reppu tuntui painavalta ja askel raskaalta. Alkumatkan hyvä peesi karkasi lennokkaalla askeleella matkoihinsa. Matka jatkui yksin taivaltaen Oulankajoen vartta, harjun päällä hyvää ja helppoa polkua pitkin. Vaikka tämä pätkä oli helpoin reitillä oli se minulle kaikkein vaikein. N. 32km kohdalla koin notkahduksen ja vauhti hiljeni lähes kävelyksi. Geeliä ja suolaa ja itseni psyykkausta ja pian tossu alkoikin taas kulkea. Päätin, että miehän en kävele, vaan juoksen..ja muutama voimasana tuli sanottua ääneen.
 |
| Matkan varrella sai ihastella koskien kuohuja/kuva:Aapo Laiho |
Reilun 10min tauon jälkeen jatkoin matkaa suu ja kädet täynnä suklaata. Reppu tuntui painavalta ja askel raskaalta. Alkumatkan hyvä peesi karkasi lennokkaalla askeleella matkoihinsa. Matka jatkui yksin taivaltaen Oulankajoen vartta, harjun päällä hyvää ja helppoa polkua pitkin. Vaikka tämä pätkä oli helpoin reitillä oli se minulle kaikkein vaikein. N. 32km kohdalla koin notkahduksen ja vauhti hiljeni lähes kävelyksi. Geeliä ja suolaa ja itseni psyykkausta ja pian tossu alkoikin taas kulkea. Päätin, että miehän en kävele, vaan juoksen..ja muutama voimasana tuli sanottua ääneen.
Lähetyttäessä Juumaa polku muuttui vaativaksi, juurakkoiseksi, tekniseksi ja se oli minun mieleen. Pian aloin ottamaan kiinni 53km juoksijoita ja muutaman 80km juoksijan ohitin. Väliin sain seuraa ja taas olin yksin. Juuman huollossa pikainen pysähdys ja nestetankkaus, aikaa oli kulunut n.8,5h ja matkaa vajaa 60km.
Juuman jälkeen oli pitkään tasaista, mutta märkää. Kun alettiin lähestymään Iso Kumpuvaaraa reitin profiiliin alkoi tulla nousumetrejä samaan aikaan keli muuttui tuulisemmaksi ja sateisemmaksi. Vettä satoi väillä kaatamalla, rakeita paiskoi taivaantäydeltä, mutta se ei hidastanut menoa, vaan sai minut entistä vauhdikkaampaan menoon. Liike piti lihakset lämpimänä. Myös riittävä energiansaanti viileän kelin vuoksi oli tärkeää, otin säännöllisesti geeliä ja hieman enkstraakin kun oli oikein kylmä. Huoltotaktiikkana oli, että hitaissa ylämäissä tankkasin energiaa, jotta tasaisella ja alamäkiosuuksilla sain sitten edetä energisenä.
Viimeisellä huoltopisteellä Konttaisella viivähdin vain pienen hetken, aikaa oli kulunut n.10,5h. Muutama sipsi suuhun ja vähän täydennystä juomapussiin. Suu täynnä suklaata lähdin kipuamaan kohti Valtavaaraa ja heti ensimmäinen nousu yllätti jyrkkyydellään, huoh, meinasi pyörryttää ja melkein tukehduin suklaaseen.. Nousut kävelin ja laskut enimmäkseen juoksin. Montakohan nousua lie olikaan kohti Rukatunturia.. osuus oli vain 6km ja tuntui pitkältä. Maisemat loppukilometreillä hivelivät silmää ja saivat väsyneestä matkaajasta vielä pikkuisen enemmän iri.
 |
| Märkää ja pitkospuuta oli kiitettävästi tarjolla/Aapo Laiho |
Juuman jälkeen oli pitkään tasaista, mutta märkää. Kun alettiin lähestymään Iso Kumpuvaaraa reitin profiiliin alkoi tulla nousumetrejä samaan aikaan keli muuttui tuulisemmaksi ja sateisemmaksi. Vettä satoi väillä kaatamalla, rakeita paiskoi taivaantäydeltä, mutta se ei hidastanut menoa, vaan sai minut entistä vauhdikkaampaan menoon. Liike piti lihakset lämpimänä. Myös riittävä energiansaanti viileän kelin vuoksi oli tärkeää, otin säännöllisesti geeliä ja hieman enkstraakin kun oli oikein kylmä. Huoltotaktiikkana oli, että hitaissa ylämäissä tankkasin energiaa, jotta tasaisella ja alamäkiosuuksilla sain sitten edetä energisenä.
Viimeisellä huoltopisteellä Konttaisella viivähdin vain pienen hetken, aikaa oli kulunut n.10,5h. Muutama sipsi suuhun ja vähän täydennystä juomapussiin. Suu täynnä suklaata lähdin kipuamaan kohti Valtavaaraa ja heti ensimmäinen nousu yllätti jyrkkyydellään, huoh, meinasi pyörryttää ja melkein tukehduin suklaaseen.. Nousut kävelin ja laskut enimmäkseen juoksin. Montakohan nousua lie olikaan kohti Rukatunturia.. osuus oli vain 6km ja tuntui pitkältä. Maisemat loppukilometreillä hivelivät silmää ja saivat väsyneestä matkaajasta vielä pikkuisen enemmän iri.
 |
| Maali häämöttää.. ehkä../ Aapo Laiho |
Viimeissä nousussa seuraani liittyi 3 miehen porukka, joilla oli takanaan yhtä monta kilometriä kuin minulla. Yhdessä juostiin viimeinen alamäki maaliin. Fiilikset oli kaikilla aikalailla samanlaiset!
 |
| Kuva Aapo Laiho |
Maaliviivan ylittäminen oli Huippua! Olo oli väsynyt, mutta iloinen, aikaa matkalla kului rapiat 11h 38min. Pitkä matka oli tehnyt tehtävänsä. Karhunkierros näytti juoksijalle parhaimmat puolensa, lunta ei näkynyt reitillä juurikaan eikä karhuja, vaikka niistä peloteltiin..:) Reitti oli elämys ja ehdottomasti juoksemisen arvoinen..tiesin jo maalissa että ensivuonna uudestaan...:) Yllätykseksi ylitin maaliviivan 2 naisena 80km sarjassa.
Kiitos järjestäjille hienosta ja hyvin järjestetystä kisasta! Kanssakisailijoille kiitos tsempistä ja hyvistä jutuista, erityisesti Antille ja Teemulle! Tiimikaveri Harrille kiitos mukavasta matkaseurasta ja onnittelut 53km kisan läpijuoksusta!
http://nuts.fi/
http://nuts.fi/tapahtumat/karhunkierros/
http://www.trailrunning.fi/
http://nuts.fi/
http://nuts.fi/tapahtumat/karhunkierros/
http://www.trailrunning.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti