"Voi pojat nyt me vasta liemessä ollaan". Team 1Lifen laskettu aika oli vuonna 2010 Oulussa, kun kolme selkärangatonta, kädetöntä, ihralla kuorrutettua ja elämäänsä kyllästynyttä pullapoikaa päätti "tappaa" toisensa toripolliisin silmien edessä: "Tartteis kai tehä jotain?" Syntyi veret seisauttava ja pelkoa viljelevä kommandojoukko, joka on erikoistunut suorittamaan vaarallisia ja mahdottomia tehtäviä vaativissakin olosuhteissa ympäri maailmaa. Tässä joukossa ylisuuri ego yhdistyy luontevalla tavalla kroonisesti alisuorittavaan ja kuolonkankeaan ruhoon ja tyhmyys ja hulluus tiivistyvät muodostaen epäuskottavia, tärähtäneitä ja sensuroimattomia stooreja, joiden lukemiseen kannattaa ottaa vakuutus. Kun mausteiksi lisätään vielä erilaiset fobiat, tunteettomuus, traumaattinen ja turvaton lapsuus sekä loputon vastuunpakoilu, sitä soppaa ei syö nälkää näkevä Erkkikään. Tuska avartaa mieltä ja epäonnistumisillekin löytyy aina toinen toistaan parempia selityksiä. Ja niitä tilityksiä ei kuuntele kuurokaan. Kaikki ei suju aina käsikirjoituksen mukaan, mutta ainakin on jotain mitä ilman hampaita, karvoja ja koipi amputoituna muistella. Yksi elämä, kerranhan täällä vain ollaan....

Alisuorittava kroppa tarvitsee seurakseen ylisuorittavat varusteet. Joukkueen vaatetuksesta huolehtii HAGLÖFS, pyöristä CANYON, kengistä INOV, kanooteista BEAR & WATER ja lisäravinteista POWERBAR. Jotta voimme menestyä, varusteista ei voi tinkiä. Kerromme totuudenmukaisesti kyseisistä tuotteista blogissamme...


maanantai 3. marraskuuta 2014

Vihjesuunnistusta Haukiputaalla

Kuvittele aurinkoinen ja tyyni ilima, huurteiset puut, jäätyneet lampareet ja kauden viimeinen suunnistus. Tällä kertaa Grekelän Heikki oli järjestänyt vihjesuunnistuksen Haukiputtaalla. Kukaan ei siis tiennyt reittiä etukäteen, vaan seuraava rasti selvisi vasta edellisen rastin karttakuvasta. Valittavana oli 35 ja 45 kilsan pyöräradat ja 21 kilsan juoksurata linnuntietä pitkin. Päädyin 21 kilsan juoksuun, joka sitten venähtikin 30 kilsan ja yli 3 tunnin juoksuksi. Juomat loppui noin 20 kilsan kohdalla, jonka jälkeen meno alkoi maistua puulta. Onneksi mulla oli hyvää seuraa ja arska heijasteli. Sijoitukset eivät tällä kertaa kiinnostaneet, eikä niistä sen enempää. Mutta niissä maisemissa kelpasi siis jolkotella...
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)