Team 1Life seikkaili taikametsien ja jylhien maisemien värittämässä kisassa Hossassa

Tänä vuonna Lost in Kainuu pidettiin upeassa Hossassa. Hossa on saanut kansallispuistostatuksen vasta 17.6.2017, mutta on jo vuosien ajan hienoilla ulkoilureiteillään ja maastoilla ilostuttanut tuhansia retkeilijöitä. Kun kisapaikka julkistettiin niin oli heti selvää, että jollakin kokoonpanolla pitäisi kisaamaan päästä. Loppujen lopuksi saatiin kaksi joukkuetta tiimistä viivalle. Miesten Lost- sarjaan Matti ja Joni ja Ekstreme- sekasarjaan minä Ari-Pekka ja Janne.

Kisaa edeltävänä iltana majoituttiin Hossan luontokeskuksen, kisakeskuksen kupeeseen paritalopuolikkaaseen. Muutama tunti meni tutustuessa kisamateriaaliin ja seuraavan päivän kisareittiä suunnitellessa. Arto oli huoltomiehenä ja selänpesijänä mukana. Miehillä menikin tovi  saunassa selänpesu hommissa. Ehkäpä lauteilla tehtiin myös jonkinlaisia taktiikoita seuraavan päivän kisaan.;) Minä yritin laittaa ajoissa nukkumaan, mutta tiimin miehillä oli sen verran kierroksia keskeneräisten kisakamojen takia että mökki hiljeni vasta pitkälle puolenyön jälkeen.

Kuva Vaarojen valokuvaajat

Kisa-aamuna herätys klo 7 jälkeen. Kisakamat huoltoalueelle. Olimme varanneet järjestäjältä puolijoukkueteltan minne veimme kisavarusteet. Aamupala ja lopulliset viilaukset varausteisiin. Aurinkoinen keli ja 10 asteen lämpötila tuntui sopivalta kisan aloitus keliltä. Lähtöviivalla oli runsaslukuinen osallistujamäärä. Klo 11 starttasi Ekstreme sarjan 44 joukkuetta ja Lost sarjan 78 Viivalla oli siis vajaa 300 suurta seikkailijaa. Harvinaista herkkua Suomessa.

Kuva vaarojen valokuvaajat.

Kisa alkoi säpäkäsri prologilla. Kartalla olevat rastit sai hakea vapaassa järjestyksessä ja rasteilta löytyi vihjeitä viimeisen rastin löytämiseksi. Pakollinen varustus oli uimapatja. Joukkueemme taktiikka oli edetä kahden patjan voimin. Minä ja Ap kannettiin uimapatjoja ja Janne luki karttaa. Viimeiselle rastille tehtiin tiimille tyypillinen taktikointi ja luovuttiin patjoista kilometri ennen viimeistä rastia. Kuinka ollakkaan patjoilla oli tarkoitus laskea kosken pätkä alas ja ei auttanu muu ku alkaa kahlaamaan. Sen minkä meidän joukkue teki edellä Matti ja Joni teki kohta perässä :) Muutama huonompi reitinvalinta mutta muutoin suoriuduttiin tehtävästä ihan kiitettävästi.

Varsinainen kisa alkoi n. 30km mittaisella juoksuosuudella, rastit 1-6, Hossan luontokeskukselta ulkoilureittiä mukaillen kohti Julma-Ölkkyä. Juoksu on mun juttu ja juoksin edellä Jannen ja Apn seuratessa. Ap:llä alkoi kramppaamaan jalat jo toisen rastivälin jälkeen. 1 questilla Ap tankkasi suolaa ja urkkajuomaa, vanha ja hyvä niksi kramppikinttuihin. Juoksu jatkui reippaasti eteenpäin kohti seuraavaa questia ja Ap:n jalat alkoivat taas toimimaan. 2 questilla päästiin vaijeriliukuun rotkon yli. Aivan huippu questi!! Vahdikas lasku toiselle puolelle rinteeseen ja perse eellä penkkaan..;) Jee, mie tehin varmaan enkat perseliussa!!

Juoksu jatkui kohti seuraavaa rastia 5. Rasti määrite oli jyrkänteen päällä, se olikin jäynä, etsimme rastia väärästä paikasta sillä rasti olikin jyrkänteen alla, mutta juuri siinä kohtaa mihin oli karttaan merkitty. Takana tuleva Maloja tiimi pääsi tässä rastilla n. 5minuutin päähän meistä. Jäljellä oli enään yksi rastiväli ennen saapumista melonnan alkuun. Jannella alkoivat vuorostaan jalkaongelmat. Jalat kramppasivat ja eteneminen hidastui. Suolaa sai nyt vuorostaan Janne. Saavuimme Maloja tiimin kanssa lähes yhtä aikaa rastille 6. Maloja suoriutui vaihdosta nopeammin ja starttasi melontaan muutaman minuutin etumatkalla.

Kuva vaarojen valokuvaajat.

Melonnan alkuun sai hakea rastit 7-11 vapaavalintaisessa järjestyksessä. Pojat jätti minut lähelle 7 rastia. Juoksin emitin kanssa rastille 7 ja siitä rastille 11, josta jatkoin matkaa rastin 8 läheisyyteen, matkaa kertyi reilut 10 km, mistä pojat jatkoivat matkaa meloen 8-10 rastille. Hyppäsin kyytiin ennen 12 rastia. Loppumatkan istuinkin kanootin pohjassa ja jalat koukussa. Vettä satoi, takapuoli kastui. Kaikki repussa olevat pakolliset varusteet olivat päällä ja jätesäkkikin vielä lisäksi, mutta siitä huolimatta oli jäätävän kylmä koko lopun melonnan.

Rastille 12 olimme vielä hyvässä vedossa, n. 12 minuuttia Malojaa perässä. Synkkä pimeä laskeutui, otsalamppujen valo typistyi muutamaan metriin. Pimeässä alkoi tulla virheitä ja eteneminen hidastui. Takimmaisilta 16-17 rasteilla tuli väsyneinä ja huonoilla valoilla haasteita kun AP ei nähnyt edes mihin ohjata. Välillä ranta joka oli äsken vasemmalla olikin kohta jo oikealla. Jumalauta me pyöritään paikallaan :) Rastilta 18 oli pakollinen kanootin veto koskien ohi. Liekkö koskien kuohu ja pimeä pelotti niin.;) että oikaistiin liian aikasten kanoottien kans läpi tiheän ja vaikeakulkuisen metsän. Jälkeenpäin selvisi, että oikeaa oikoreittiä kulkemalla olisimme säästäneet n. 20 minuuttia. Melonnan viimeisellä rastilla kuulimme olevamme kärkitiimiä jäljessä reilu tunnin,vuorokausi oli juuri vaihtumassa, olimme seikkailleet jo 13 tuntia.

Sotilassuunnistus

Edessä oli pakollinen puolentunnin huoltotauko. Vaihdoimme kuivaa vaatetta päälle, söimme järjestäjän tarjoamat keitot ja lisäsimme reppuihin lisää evästä ja juomaa. Tauko venyi 20 minuuttia yli tavoitteen ja lähdimme liikkeelle seuraavaa osuutta, Sotilassuunnistusta. Sotilassuunnistuksen, rastit 20-24, sai suorittaa vapaavalintaisessa järjestyksessä ja vapaa-valintaisella tyylillä. Meidän taktiikka oli lähestyä rasteja pyörällä mahdollisimman lähelle ja hakea jalan rasteja. Rastit olivat tosi haasteellisia ja eteneminen jalan vaikeakulkuisessa maastossa oli hidasta. Meidän tiimillä meni tuhottomasti aikaa harhailuun ja hakemiseen.  Rastien haku meni suoraan sanottuna reisille ja rastia 21 hakiessa iski epätoivo näyttääkö kompassikaan pohjoiseen. Ei meinattu löytää kävelyvauhdilla rastille, muttei kyllä takaisin pyörillekään :) Toista rastia etsiessä tajusimme että emme millään ehdi aikarajan puitteissa hakea kaikkia sotilassuunnistuksen rasteja. Rengasrikko vielä pehmeällä hiekkatiellä varmisti, että jouduimme siirtymään suoraan huoltoon. Jännitys momenttia lisäsi kun renkaan vaihdossa meni varmaan nyrkillinen hiekkaa mukana, mutta hyvin kesti lähtiä liikenteeseen.

Tässä vaiheessa tiimissä oli aika hiljaista, vastoinkäymiset näkyivät ilmapiirissä. Kaikilla harmitti kisan ratkeaminen jo tässä vaiheessa. Keskeytyksen uhka oli ilmassa. Menimme huoltoon ja jatkoimme hyvän tauon jälkeen seuraavalle maastopyöräilyosuudelle, rastit 27-37.  Etenimme reipasta vauhtia rastilta rastille. Aikarajan puitteissa meillä jäi hakematta rastit 34-35. Muutoin rastit löytyivät mukavasti pientä häröilyä lukuunottamatta. Pyöräily oli mukavaa, ajattavaa polkua, jonkin verran juurakkoa. Fiilikset tiiimissä paranivat.
                                          

Pienen huollon jälkeen jatkettiin vielä viimeiselle osuudelle maastopyörillä. Osuus oli enimmäkseen hiekkatietä ja questeja. Siinävaiheessa kello näytti jo pitkälle iltapäivää. Seikkailtu oli jo reippaasti yli vuorokauden. Olo oli ryytynyt, mutta muutoin energinen. Aamuyön pettymys alkoi haihtumaan. Ajoittain viljeltiin jopa huumoriakin..;) Jannen kommentoi mulle yhdellä kukkulalle kiivetessä, että käytsä usein täällä..:)..Mie siihen että melkein jokapäivä..:)

Maali häämötti enään muutaman rastin päässä..mulla ei ollut kelloa ja jotenkin me saatiin loppureitistä vielä ekstreme jännitys aikaiseksi kun rastilla 44 kyselin pojilta että paljonko aikaa maaliin? Huomattiin, että aikaa maaliin oli enään 20 minuuttia, aikomus oli vielä hakea viimeinen rasti 45, mutta se jäi kiireessä hakematta. Janne säntäili edessä pitkin harjannetta välillä kantaen pyörää ja väillä ajaen ohuita uria pitkin. Mie aloin panikoimaan, että jos me ei ehitäkkään maaliin ajoissa,verenmaku suussa yritin pysyä poikien perässä..tetsaus jatkui kauheella sykkeellä, ajettiin loppu lujempaa kuin koko kisassa, kunnes vihdoin löydettiin ajattavaa polunpätkää mikä johdatti meidät Hossan luontokeskuksen maaliin. Maali sulkeutui klo 18.30 ja me saavuimme maaliin klo 18.22. Olimme kisareitillä huikeat 31 tuntia 22 minuuttia.

Kisa oli rankka ja osuudet pitkiä. Lostissa ei aikaisemmin ole ollut näin pitkää melontaa, 40km, eikä yhtämittaista juoksua 40km. Minulle tuli lisääjuoksua vielä reilu 10km. Sotilassuunnistus oli haastavaa ja ratkaisi lopullisesti meidän tiimin taistelun ykkössijasta. Myös melonnan pimeäosuus oli meidän joukkueella reilusti hitaampaa kuin voittajajoukkueella. Kisa päättyi n.160km mittaiseen maastopyöräilyosuuteen.

Tällaisen kovan kisan voittoon tarvitaan onnistumista joka lajissa. Tärkeä osa onnistumista on myös hyvä suunnistustaito, etenkin pimeässä, sillä kisassa oli pilkkopimeää 22-06.

Tulimme kuitenkin kisassa sekasarjan 2 sijalle ja miesten kisassakin tällä tuloksella olisimme yltäneet 7 sijalle. Lost sarjassa Matti ja Joni sijoittuivat sijalle 4. Hieno saavutus, sillä sarjassa kisasi kaikkiaan 42 miestiimiä. 1Life tiimillä siis ihan mukiinmenevä viikonloppu!!

Pienen treenitauon jälkeen tiimissä tehdään jo suunnitelmia ensikesän kisoja ajatellen..Ensi vuonna Kainuun maastoissa jyllää vahvempi ja varmempi 1Life..:)

Ajattelimme AP:n kanssa jäädä lajista jo eläkkeelle..Olen nyt 2 viiikkoa syönyt, syönyt, nukkunut, käynyt töissä, nukkunut ja syönyt joka välissä. Kroppa alkaa pikkuhiljaa vaatimaan pientä lenkkiä ja mielikin alkanut muuttumaan..Kyllä mie varmasti vielä ensivuonna seikkailen..Mahtava laji, vaatii paljon omistautumista ja aikaa, mutta antaa paljon..Minun tähtäimessä on ensikevään Karhunkierroksen 160km matkan selätys..sitä varten täytyy muutaman kerran tossuja käyttää poluilla..Ensi viikolla Oulussa Pimeä Rogaining..tulkaa tekin!!..:)

Kiitos Lost in Kainuu järjestäjille!!Hossa oli kisamaastona aivan loistava! Upea luonto ja mahtavat maisemat!

Kiitos 1life tiimi!!

Johanna

Ultra diiselit jänkhällä

Tiimistä ultra kaksikko Janne ja Jossu lähtivät testaamaan kuntoaan Ylläksen maisemiin tunturisuunnistuksen merkeissä. Parin kesän aikana kaksikko on päässyt viemään jo usean kisan yhdessä läpi, joten molemmilla on kuviot selvillä. Jossun armoton psyykkaus ja Jannen pessimismi (kyllä tämä kisa vielä ryssiä ehditään) on ollut aivan loistava kombo. Jannella on Ylläksen maastoista kokemusta vain parina talvena 7Summitista ja Jossu on kolunnut Yllästä kesästä talveen. Kisa on kohtuu kova kun pari kymppiä vedetään molempina päivinä peräkkäin. Meillä kisa tosin yleensä alkaa vasta toisena päivänä ja kolmas päivä olisi yleensä paras :)

Kisapäivänä kaikilla osallistujilla oli loistava tunnelma ja tästä tunturisuunnistuksesta on juuri kyse. Laitetaan itsemme äärimmäisen kovaan rääkkiin hymy viimeiseen asti huulilla :) Ensimmäisen päivän yhteislähdöstä kisa starttasi pari valjakolta mukavasti ja reitin valinnat osuivat nappiin toiselle rastille asti, johon tultiin kolmannella sijalla. Pikku harha askel kakkos rastilta lähdettäessä kolmannelle rastille ja tässä viiden minsan pummi kärkiporukkaan nähden. Kolmas rasti toi esille ratamestarin innokkuuden radan suunnittelussa kun kolmen rastin hajonta kisan alkuun ja kaikki puustorajan alapuolella. Tällä rastilla moni pummaili useita minuutteja ja osa kerkesi pyörähtää myös kaikilla alueen rasteilla. Nelos rastin jälkeen kisa sai ikäviä piirteitä kun tunturia kierrettäessä Jossu kompuroi ja iski kivikossa polven täydellä painolla kiveen. Höyhenen kevyet ukemit ei siinä paljoa kaatumista pehmentänyt. Huuto ja mekastus oli sen mukainen että uskoin kisan olevan tällä kertaa siinä. Aloin varalta kattelee lähintä huoltopistettä, johon raadot voivat raahautua noutoa varten. Rauhoiteltiin Jossu siihen kuntoon että uskallettiin polveen kurkistaa. Osuma näytti pahalta, mutta onneksi osui polven yläpuolelle eikä luuhun/lumpioon. Komia mustelma polvessa, Jossu heitti vaan pari buranaa naamariin ja känkättiin rauhallisesti eteenpäin. Ihmeen kaupalla meno jatkui ja loppu kisa vedettiin jo melkein alun vauhtia. Kello ei meidän matkan teosta tykännyt, mutta itse nautittiin kisasta täysillä ongelmista huolimatta. Tuloksena kuudes sija, 24 minsaa kärkeen. Tästä lähettiin laittaa kylmä hoitoa jalkaan ja odottelemaan vieläkö seuraavana päivänä pystytään lähtee kisaan mukaan.

Ensimmäisten rastien hakua :)

Toisen päivän aamu näytti lupaavalta kun Jossun jalka nousi kuin vanhoina hyvinä aikoina. Kisa paikalle lähettiin hyvissä ajoin ja tänä vuonna toinen päivä startattiin yhteislähdöllä. Lähtölaukauksen jälkeen reitti näytti selkeältä ja ei muuta kuin täyttä hanaa kohti rasteja. Mono oli tänään syönnillään näytti että ensimmäisillä rasteilla leimailtiin kärkijoukossa. Rastit löytyivät varmasti ja vauhti oli vähintäänkin kohillaan. Tuntui että voisi juosta miten tahtoo ja diiselit taisivat juurikin toisena päivänä vasta käynnistyä. Kuulostaisi että kolmas kisapäivä olisi meidän juhlaa :) Toisena päivänä oltiin päivän kolmanneksi nopeimpi, mutta harmillisesti se riitti yhteiskisassa vain viidenteen sijaan. Kisan jälkeen jäi vielä hampaankoloon seuraavaa vuotta varten :)

Tämän vuoden tunturista täytyy antaa kiitokset ratamestarille joka suunnitteli radoista suunnistuskilpailun eikä jonojuoksua. Rastit olivat suurelta osin puurajan alapuolella ja välillä rastille piti sattua kohilleen ennen rastilipun löytymistä. Kisaajia haastettiin tarkkaan suunnistukseen ja hajonnat tuovat loistavaa jännitystä kisaan :)

Terveisin,

Janne

Pimeetä Rogaa Canyonilla Rollaten

Yö Rogan lähtö. Kuva: Oulu Rogaa ja Rollaa.

Oulun seudulle on saatu uutta tarjontaa rogainingin merkeissä kun Oulu Rogaa ja Rollaa on tarjonnut parin kesän verran mahdollisuuden kiertää omaan tahtiin haluamaansa reittiä. Nyt Roga tapahtumien takana häärivillä kahdella iso H:lla eli Harrilla ja Hotilla oli kovat piipussa kun järjestettiin Oulun ensimmäinen Yö rogaining.

Kuva: Sampo Rahko

Tavoilleni uskollisena ilmoittauduin mukaan vasta viime hetkillä ja vielä perjantai-iltapäivänä varmisteltiin Jannen kanssa että ollaanhan me lähdössä viivalle. Paikanpäälle oltiin joka tapauksessa menossa kun tiimin voimin esiteltiin hankkimiamme Canyonin maastopetoja.

Päätettiin ajaa treenimielessä rennosti pari, kolme tai max 4 tuntia, kisan kokonaiskeston ollessa 8 tuntia. Reitin piirtämiseen ei siis kauheasti tuhlailtu aikaa kun sen piti jo lähtökohtaisesti olla pikkurinkula kahdella A3:n kartalla. Päätettiin että ainakin Lintulammen 7Q rastilla käydään syömässä makoisat Matin käristämät makkarat.

Startti kajahti klo 22.00 Nallisportin pihasta, lähdimme kiertämään rinkulaamme pohjoisen kautta. Reittimme kulki pääasiassa urbaanilla alueella ja näinollen ei sukatkaan kastuneet. Liikenneraivoakin saatiin kokea kun eräs motoristi näki vaivaa hiljentää vauhtia meidän kohdalla ja vaati kovaan ääneen meitä sammuttamaan valojamme. Ilmeisesti otti koville kun pyöräilijöillä oli kirkkaammat tuikut kuin hänen mopossaan J

Kuva: Teemu Takkula

Maaliin saavuttiin ajeleskeltuamme PK sykkeillä 3t45min hädin tuskin paita märkänä, sen verran keveästi pyörä kulki (eli mentiin riittävän rauhallisesti) ja kyllä oli vaatetuskin juuri kohdallaan keliin nähden. 65 kilsaa silti tahkottiin ja 184 kisapojoa plakkarissa. Maalissa poristiin järjestäjän kanssa että siihen mennessä oltiin paineltu mukavasti kärjen tuntumassa.

Tapahtuman järjestelyjä täytyy jälleen kerran kehua, kartat olivat laadukkaat joihin saatiin myös suojamuovit  järjestäjien puolesta, hiukopalaa oli ruhtinaallisen monipuolisesti tarjolla saunan kera kun alkuyöstä saavuttiin maaliin kisakeskukselle.

Tulokset

Päätyökalu eli fillari ei pettänyt tälläkään kertaa, joka ainoalla lenkillä tai kisatapahtumassa Grand Canyon CF 9.9 ja Exceed CF SL 7.9 toimivat vuorenvarmasti ja kapistukset nousee kantoon tarvittaessa höyhenen kevyesti.

Canyonin pyörät herättivät testipaikalla mukavasti kiinnostusta ja paikalla oli noin 30 testaajaa. Laajemmalla tarjonnalla testaukseen olisi ollut tunkua maantiekiitäjistä syklocrosseihin. Kova kysyntä oli myös täpäreille, mutta harmillisesti tiimiläiset on kaikki satsanneet jäykkäperäsiin. Tiedä sitte onko tämä budjetti vai maku kysymys J

Canyon testauksessa piti kiirettä. Kuva: Matti Hokkanen.

Suuret kiitokset tapahtuman järjestäjille Matille ja Harrille sekä Canyonille että Partioaitalle hienoista tavarapalkinnoista, jotka arvottiin kaikkien kisailijoiden kesken. Tapahtumasta jäi erittäin positiivinen pöhinä ja uskon vahvasti että ensi vuonna osallistujamäärä tulee kasvamaan rajusti.

Kisasta tuotetaan vielä videokooste, joten käykää päivittämässä sivustoa lähiaikoina J

Terkuin,

A-P ja Janne

Team 1Life seikkaili Kainuun metsissä 3 sijalle

Märkää, kylmää, kivikkoista ja pehmeää, Lost In Kajaani 2017 ei pettänyt tänäkään vuonna..☺

Ekstreme lost sarjan reitti kulki tänä vuonna Kuhmosta Kajaaniin. Lähdimme kisamaan Jukan ja Jannen kanssa ekaa kertaa tällä kokoonpanolla sekasarjaan.

Perjantaiaamuna herättiin Kajaanin keskustassa Sokos Hotelli Valjuksessa hyvin nukutun yön jälkeen. Edellisenä iltana oli tehty kaikki kisavalmistelut viimesen päälle huolella. Janne ja Jukka oli suunnitellut reitin, kisareput oli valmiina ja pyörät ja huoltokassit viety kisakeskukseen kuljetusta varten. Saimme nauttia hotellin hyvästä aamiaisesta rauhassa. Vatsat täynnä siirryttiin kisakanslian läheisyyteen Kajaanin ammattikorkeakoululle, jossa meitä odotti linja-autokyyti Kuhmoon kisan lähtöön.

Linja-auto kyytissä ehdittiin käydä läpi kisan karttoja ja reittikirjaa. Perillä Kuhmossa oltiin hyvissä ajoin ja kisan alkuun oli aikaa parisen tuntia. Aika kului hitaasti, jännitys kasvoi hervottomaksi.

Keli oli pilvinen, lämpöä jotain 13 astetta. Hieman ennen klo 13 kaikki Extreme -ja Almost Lost sarjalaiset seisoivat rivissä urheilukentän reunalla, levotonta liikehdintää sekä huutoja ja tsemppauksia oli ilmassa. Kisa starttasi Prologilla jossa joukkueen jäsenet saivat hajaantua hakemaan numeroituja rasteja vapaassa järjestyksessä. Rasteilla oli vihjeitä mihin prologi päättyy. Jukka lähti hakemaan kahta rastia kun me Jannen kanssa haettiin loppuja. Yritettiin nokkelina veijareina ratkaista prologin tehtävää Jannen kanssa jo ennen viimeisiä vihjeitä ja tehtiin muutama ylimääräinen mutka kartalla olevien harhauttavien kirjainten vuoksi. Se oli varmaan järjestäjän tarkoituskin..☺

Vihjeiden perusteella selvisi että seuraava rasti löytyisi Harakkasaaresta joka oli rannasta n. 50m päässä. Rannalle oli jo ehtinyt useita tiimejä ennen meitä ja Jukka säntäsi kahlaamaan saareen kaikkine varusteineen muiden mukana. Jukka ei turhia kainostellut vaan päästeli vesistöön kenkiä riisumatta. Vettä olikin sitten mukavasti vyötäröön saakka. Vihje löytyi kaukaisimmasta saaren kärjestä ja Jukka tuli tosi kovaa kyytiä takaisin saarelta. Seuraavalla rastilla saatiinkin sitten siirtyä melontaan mistä varsinainen kisa vasta alkoi.

Melontaosuus

Melonnan ohjeet oli hakea rasteja maalta ja saarista, joten selvää oli että emitin tuli kulkea sekä jalan ja kanootilla vuorotellen reittiä pitkin. Kiirehdittiin kanootin kyytiin ja lähdettiin melomaan, mutta kanootti ei tahtonut kulkea eteenpäin. Meidät ohittanut joukkue vinkkasi että kanootti kulki pyrstö edellä, siinä sitten alkoi naurattamaan ihan tosissaan, että ei hitto vie tätä hommaa… ☺ eiku toisinpäin ja jatkettiin menoa. Minä jäin alkumatkasta rannalle ja juoksin emitin kanssa hakemaan 2, 7 ja 5 rastin josta jatkoin matkaa niemen yli antamaan emitin kanoottiin. Sitten juoksin odottamaan takaisin 7 rastille. Siinä sainkin odottaa noin 40minsaa. Onneksi repussa oli pakollisia varusteita iso nippu, jotka siinä odotellessa puin kaikki päälle. Muuten ei ois tarennu siinä viileässä tuulessa odottaa. Loppumatkan juoksin vielä 1 rastin kautta kun kanoottikunta matkasi maaliin. Juoksua tuli n.9-10km, melontaa n.15km. Melonnan aikana havaittiin että osa joukkueista kulki pyörillä vastoin reittikirjan alkuperäistä ohjetta. No ei silti auttanut kuin keskittyä omaan tekemiseen.

Pojat odottivat minua melonnan maalissa. Seuraavaksi matka jatkuisi pyörillä. Meidän edellä oli ainakin 1 sekajoukkue, jonka näin lähtevän reitille minun saapuessa juoksemasta, muista sekajoukkueista ei ollut näköhavaintoa. Jukka ja Janne pukivat ekstra vaatetta päälle, sillä melonta oli ollut jäätävän kylmää puuhaa viileän kelin vuoksi. 

Miehet lähti pyörällä tykittämään lujaa heti alkuun. Minulla reidet ei oikeen tykännyt kovasta vauhdista heti juoksun jälkeen, joten mun piti huudella miehiä hieman himmailemaan. Hetken aikaa hiljennettiin vauhtia kunnes alkoi taas kulkemaan. Napsittiin alun pyörärasteja hyvällä sykkeellä. Jossakin vaiheessa meidät ohitti Hiiltomiehet sekajoukkue, meillä oli hieman poikkeavat reitinvalinnat ja saavuttiin 7 rastin läheisyyteen n. 5minsaa Hiiltomiesten perässä. Samoilla huudeilla yks kisailija tuli vastaan sandaalit jalassa ja omien varpaiden palelu unohtui hetkeksi. Nimenomaan hetkeksi ☺

Rastilla 7 oli reitin eka Cut-off klo 20, joka tarkoitti sitä, että klo 20 jälkeen rastille saapuvat joukkueet joutuivat jättämään väliin kaksi seuraavaa rastia. Me tehtiin n. 10 minuutin pummi etsiessä rastia, mutta alitettiin cut-off vielä sopivasti. Onnekkaasti, sillä emme olleet laittaneet tuota aikarajaa ylös ja reittikirja oli minulla repussa!! Järjestäjä oli laittanut yllättävästi näinkin alkuvaiheessa cut-off ajan, koska seuraavat 2 rastiväliä olivat vaativat ja vaaralliset liukkaiden pitkospuiden vuoksi, etenkin pimeässä. Meidän perässä tullut Puuppolarules sekajoukkue jäi tähän cutofiin, josta olimme tietoisia vasta maalissa.

Cut-Off 7 ja rastivälit 7-9

Rastiväli 7-8-9 oli käytännössä lyhyitä, erittäin liukkaita pitkospuupätkiä ja vaativaa juurakkoista ja märkää polkua vuorotellen. 8 rasti löytyi pimeässä ihan nappiin josta jatkettiin matkaa kohti 9 rastia. Väli oli pitkospuineen ja kivikkoisine polkuineen fyysinen ja vaativa. Juoksin enimmäkseen miesten perässä joko pyörää taluttaen tai nostellen ja vain lyhyitä pätkiä pyöräillen. Oli loistavaa kuunnella vuoroin kiljahduksia ja syviä huokauksia. Nämä päättyivät lopulta kahteen loiskahdukseen minun ja Jukan testatessa kosteikkojen syvyyttä. Kiitin uuden Canyonin hankintaa, kuin ois ferrarilla ajanut..☺ Canyon maasturini toimi hyvin pehmeässä ja juurakkkoisessa maastossa..☺

Hiidenportin reitti, rastivälit 10-11

Tässä vaiheessa olimme edelleen hyvissä asemissa kisassa n. 15 minuuttia kärkeä perässä. Kisan ratkaiseva käänne meidän tiimin osalta tapahtui sitten seuraavalla välillä. Rastilta 10 rastille 11 oli käytännössä 2 vaihtoehtoa. N. 5,5km reitti Hiidenportilta UKK-polkua pitkin tai n.20km lenkki maanteitä pitkin. Me mentiin tietenkin läpi tuota UKK-reittiä, joka osoittautui ajokelvottomaksi. Meillä meni aikaa tuohon lyhyeen väliin n. 35-40 minsaa kauemmin kuin tiimeillä jotka kiersivät maanteitä pitkin. 

Tuossa pätkällä joutui kantamaan pyörää, liukastelemaan juurakkoisilla ja kivikkoisilla poluilla pyöräilykengillä, nousta pyörän kanssa korkealle ja kulkea liukasta jyrkänteenreunaa pyörän kanssa taiteillen. Janne kaatui pari kertaa todella pahasti kivikossa ja loukkasi nilkan ja polven. Siinä tunkatessa tuli mieleen että tästähän voisi tehdä uuden trendilajin Trailrun with Bike… ☺ Olo oli pätkän jälkeen kuin uitetulla koiralla tai tässä tilanteessa enemmän kissalla ☺ Mulla loppui juomat ja eväät ja energiat ja voimat, joka kyllä harmillisesti näkyi koko loppukisan suorittamisessa.

Tämän jälkeen poimittiin vielä pari rastia ennen pakollista 30minuutin yötaukoa. Matkaa oli siihen mennessä kertynyt n. 138km ja aikaa oli kulunut reipas 12h. Tauolle tultaessa koko joukkue oli enemmän tai vähemmän naama valkoisena ja väsyneenä. Hiidenportti oli vienyt meistä puhtia aikalailla. Mehän otetaan kaikki tarjolla olevat haasteet, mutta olisiko tälle kertaa kannattanut ☺ Aikaa oli vähän, mutta varusteiden huolto ei vaan kylmissään ja väsyneenä ja vähissä energioissa onnistunut niin nopeasti kuin olisi pitänyt. Huollossa oli keittoruoka jonka söimme liian hitaasti ja hartaasti. Taisin melkein nukahtaa pöytään..☺ ja pääsimme jatkamaan kisaa n. 45 minuutin tauon jälkeen. Tauko oli kuitenkin hyvä, sillä saimme tankattua energiaa ja vaihdettua lämpimät vaatteet ja matka jatkuikin sitten ihan kohtuullista vauhtia eteenpäin. Fiilikset olivat kuitenkin alavireiset, koska tiesimme jääneemme niin paljon jälkeen kärkikahinoista. Päätimme kuitenkin jatkaa matkan tekoa määrätietoisesti maalia kohti.

Vuokatti Trekking

Pimeässä Jukan ja Jannen suunnistus sujui hyvin yhtä n. 10minuutin harhailua lukuunottamatta. Yön pimeys ja lämpimät vaatteet alkoivat nukuttamaan, silmäluomet olivat raskaat ja vireys kaukana. Oli pakko vähentää vaatetta, koska pieni kylmä piti paremmin hereillä. Reitti kulki kohti Vuokattia jossa rastilla 26 oli vaativa rogaining suunnistus jalan Vuokattivaara Challenge Trekking. Reitille lähtiessä ei ollut enää pimeää. Rastit löytyivät hyvin ja jalkakin nousi ihan kiitettävästi reitillä joka kulki ylös alas Vuokatin vaaroja. Hiidenportin kompuroinnit verottivat kuitenkin Jannen juoksu vauhtia ja matka taittui lopulta enemmän känkkäämällä kun polvi ei suostunut ottamaan tärähdyksiä vastaan. Onneksi oltiin etukäteen arvioitu matka alakanttiin sillä pätkälle tuli pituutta 27 km ja vei 5,5 tuntia. 

Trekin jälkeen matka jatkui pyörällä. Yllättäen päästiin taas kiikkumaan muutaman kerran Vuokatti vaaraa ylös ennenkuin matka jatkui kohti Kajaania... ☺ Ja taas reisiä hapotti... Pojat napsi kofeiinipillereitä jotta pysyisivät hereillä... missattiin yllätyksemme kisan toiseksi viimeinen quest n. 10 minuutilla, kun ei oltu enää terävimmillään..

No ehkäpä kofeiini hieman helpotti menoa..rastit löytyi hyvin. Matka eteni kuitenkin. Lähestyvä Kajaanin keskusta antoi toivoa maaliin pääsystä ja ajatukset harhaili useampaan otteeseen maalissa oottavaan olueen..☺

Maalin lähettyvillä oli rasti 40 josta saatiin vielä viimeinen suunnistuskartta ennen maalia. Lyhyt jalkasuunnistus, jossa jakaanuttiin suorittamaan kahta tehtävää. Tässä vaiheessa polveen sattui ihan hitosti, mutta yritin juosta . Myös Jannella oli polven ja akilliksen kanssa ongelmia. Jukka kävi kiipeilemässä ja minä ja Janne käytiin pelaamaassa interaktiivista peliä. 

Lopuksi vielä pieni kunniakierros lähimaastoon missä saimme vuorotellen mennä uimapatjalla lyhyen lammen toiselle puolelle. Jannella oli tässä vaiheessa polvi ja akilles niin kipeä, että juoksu ei enää kerta kaikkiaan onnistunut. Käveltiin reippaasti maaliin ajassa 27h 32min. Tulimme sijalle 3, hävisimme kärjelle reilusti yli 2h. Matkaa taitettiin n.260km. Ekstreme lostissa oli mukana 35 joukkuetta, joista koko radan selvitti vain 7 joukkuetta. Se kertoo paljon tämän vuoden kisan kovuudesta.

Olipahan reissu, älyttömän fyysinen ja kylmä keli toi kisaan ihan oman mausteensa. Parannettavaa jäi vielä paljon tämän vuoden kisassa. Vaihdot olivat ihan liian hitaita. Energiaa ja juomaa oli eka etapille liian vähän. Yötauon jälkeen olisi riittänyt vähemmänkin vaatetta, mutta oli niin hiton kylmä!! Pyöräily oli minulle työlästä, olin ulkoiluttanut Canyonia ihan liian vähän ennen kisaa. Harmillista että reitinvalinnan jälkeen jäätiin niin kauas kärjestä. Mutta se on kisan luonne. Tästä itteämme ruoskimalla tulemme ensi vuonna takaisin Kainuuseen entistä tiukemmalla setillä ☺

Parasta kisassa oli hyvät varusteet. Etenkin Canyon maasturia saatiin kiittää kisassa monta kertaa keveyden ja hyvän ajettavuuden vuoksi! Nonamen sekä Haglöfsin varusteet toimivat loistavasti haastavissa keleissä. Kisa oli hyvin järjestetty ja maasto ja reitti haastava ja mielenkiintoinen. Kilpailun tulokset!

Ensi vuonna kisataan Hossassa. Sinne lähden, jos vaan olen paremmassa kunnossa.. Näin kovaan kisaan pitää valmistautua paremmin. Tämän vuoden kisa toi ensimmäisen mausteen ensi vuoden kovuudesta joka taitaa ylittää kaikki odotukset. Ainakin olosuhteet ovat otolliset loistavalle reitille läpi haastavien maastojen. 

Oli ilo kisata jälleen Lostissa ja jokainen nautti hikipisaroista täysin rinnoin. Kiitos kisajärjestäjille jälleen hienosta kisasta! Kiitos yhteistyökumppaneille! Kiitos myös Janne ja Jukka, hyvin veditte mua mukana! ☺

Terveisin,

Johanna

Rokua MTB - Kesän parhaat pyörä fiilikset

Kisasarjan lähtö. Kuva: Rokua MTB

Kuva: Tarja Kivirinta

Rokua MTB:n 54 kilsan reitille täräytettiin meidän tiimistä kolmen karpaasin voimin. Väki vahva AP ja sitkeä sissi Artsi oli kisaa ennen luottavaisin mielin ja puhkuivat testosteroni huuruissa kuin laitumelta karanneet sonnit. Meikällä vuorostaan kisafiilis oli jo menneen kesän satoa ja kroppa oli aivan tyhjänä. Jalat olivat jälleen kerran kuin tonnin kivet ja aavistus oli että pyöräkisasta tulee keskimäärin yhtä vaikea kuin aikaisemmistakin kokeiluista. Onneksi olin pistänyt nimeni kuntosarjaan, jotta saisi rauhallisen lähdön. Mutta, mutta, miten siinä sitten taas kävikään…

Kuntosarjan lähtö oli 15 minuuttia kisamiesten jälkeen ja lössiä tuli vielä viivalle kuin sieniä sateella. Koitin katsoa rauhallisen lähtöpaikan innokkaimpien selän takaa. Täksi vuodeksi hankittu pyörä pääsee nyt ensimmäistä kertaa kunnon testiin J. Nopeasti aika kului ja lähtölaukaus pamahti ilmoille. Jokseenkin maltettiin lähteä rauhassa ja omaa paikkaa haettiin ensimmäisille poluille siirryttäessä. Oli vaan niin epävarma olo omasta suorittamisesta että ei tohtinu lähteä urku auki. Jokseenkin se olisi ollut tyypillistä meikän tyylille, mutta tänään maltti oli valttia. Viiteen kilsaan maltettiin mennä sulassa sovussa, mutta jonossa polkeminen ei sopinut omaan rytmiin sitten millään. Päätin lähteä kuromaan kiinni edellä menevää porukkaa ja siihen maltti sitten unohtuikin. Ei sillä että kisaanhan tässä oltiin lähdetty eikä pk-sykkeillä osaa pysyä. Kroppa alkoi siinä kympin nurkilla pelaamaan kuin unelma ja kisafiilis parani silmissä.

Kuva: Tarja Kivirinta

En sitten tiiä oliko päivän kunto kiinni enemmän pyörästä vai miehestä, mutta muutama napsu oli tullut suorituskykyyn lisää edellisestä kesästä. Oli mahtava päästellä menemään kun jyrkimmätkin nousut pääsi tunkkaamaan suorilla ylös muiden taluttaessa pyörää pahimmissa paikoissa. Tästä suorituksesta pisteet menee Sramin Eagle vaihteistolle, jonka 50 hampaisella ykkösrattaalla sai kivuta rinteitä hymyssä suin. Suositukset voi antaa myös grip-vaihtajalle, jonka kanssa on helppo työskennellä ja ote pysyy silti tiukasti ohjaustangossa. Vaihteet sattui jokaisessa maaston kohdassa kohdilleen ja silloin pyöräkin kulkee kuin keviästi J

Kisan parasta antia tarjosi noin kahdeksan vuotias pojan nassikka, joka tokaisi parin kymmenen kilsan kohdalla vilpittömästi kaverilleen että miten se on tuolla polkijalla meno on noin hitaan näköistä. Ei voinut kuin sanoa takaisin että eikä olekin hidasta ja siltä myös tuntui J. No, oli se tosin hidas maastonkohtakin, mutta silti… Tästä oli vielä rapsakat viisi kilsaa toisen ja viimeisen kierroksen alkuun. Nopeaa pätkää noin 32 kilsaa tunnissa. Vauhti tuntui kuin olis asfalttipätkää työntänyt menemään.

Kuva: Rokua MTB

Toisen kierroksen tiesi taas olevan kisan koetin kivi kun pitää alkaa taistelemaan väsymystä ja happoa vastaan. Toisen kiekan kympin jälkeen alkoi väsy jo kunnolla painaa ja täytyi vain laittaa kampi kiertämään. Yksin polkiessa matkan teko tuntuu entistä pidemmältä ja henkisesti helpottaisi kun saisi selkää välillä näkyviin. Onneksi noin 15 kilsan paikkeilla selkiäkin alkoi tulla taas vastaan, joka antoi tsemppiä viimeisiin rutistuksiin. En tiedä oliko porukka kisa vai kuntosarjan lähdöstä, mutta samapa se kun selkää vilahtelee. Viimeiset mäet runtattiin vielä suorilla ylös, mutta happotaso nousi jo taivaisiin. Mäen päällä sai vetää tovin aikaa henkeä ennen kuin pyörä alkoi taas kulkemaan. Alaselkäkin veteli viimeisiään, mutta sinnillä runtattiin kohti maalia. Viimenen viis kilsaa olikin sitten onneksi kevyempää maastoa ja pystyi pitämään vauhdin loppuun asti. Maalissa aika lopulta 2.28 ja kaikki voimat jätettynä maastoon. Hyvä kun päästiin pyörän selästä poies J

Tiimin kovin kammen pyörittäjä oli AP joka tuli M40 sarjan kisassa kolmanneksi ajalla 2.08. Artsi täräytti 2.24. Jannelle jäi tänään selän pesijän rooli kun jäi porukan hitaimmaksi. Artsi jatkoi viikonloppua vielä sunnuntaina Rokualla maastojuoksu kisalla ja päätti jahdata Rokuan keisari titteliä. Huhu kertoo että yhteiskisasta olisi napsahtanut hienosti 11. sija, loistavaa artsi. Rokuan MTB keräsi tänä vuonna ensimmäistä kertaa kiintiön täyteen 400 pyöräilijällä ja toivottavasti ensi vuonna saadaan aikaan yhtä hieno kisa J. Tulokset

Hieman on vakavan näköistä sakkia J. Kuva: Rokua MTB

Terveisin,

Janne

Tunturipurojen kutsu

Ensimmäisenä päivänä eksyttiin Kaunispäälle.

Tämän vuoden Tunturisuunnistus käytiin elokuun alussa ja jälleen kerran arvoisessaan paikassa – Kiilopään hienoissa tunturimaisemissa. Keli lupaili kisaviikolle koleaa syyssäätä, mutta päätimme laittaa juhlat pystyyn kelissä kuin kelissä. Mukaan oli tällä kertaa lähtenyt jälleen noin 1000 jänkhänpolkijaa. Matkassa oli niin retkeilijöitä eväineen kuin kovia kisaajiakin, ja kaikilla vaikutti olevan pilkettä silmäkulmissa.

Kisan aikana oli aikaa ikuistaa myös maisemia :)

Ajeltiin Oulusta Saariselälle jo perjantaina, kun kisan oli tarkoitus alkaa lauantaina klo 14. Johannan kanssa ilmoittauduttiin Sekasarjaan HDA. Tiedossa oli juostavaa matkaa suoriltaan kuljettuna noin 21 kilometriä per päivä nousumetrien ollessa 700-800 päivässä. Taktiikkana oli aloittaa kisa rauhallisesti ja kiihdyttää loppua kohti, kävellä jyrkimmät ylämäet, mutta suorinta reittiä mennään. Kisan eka rasti otettiin varman päälle aivan kärjen tuntumassa neljäntenä. Seuraavalla pätkällä Janne innostui vetämään hieman liian innokkaasti kun reidet oli pitkästä aikaa höyhenen kevyet. Johanna samoin tein hieman toppuutteli, jotta lähdön spurtin kuorma ehtisi hieman tasaantua. Harmillisesti kroppa ei päässyt täysin palautumaan vaan viiden kilsan jälkeen Johannan pohkeet kramppailivat varoittelematta ja tunturin kipuaminen alkoi tehdä vähitellen tuskaa. Johanna sitkeys tiedetään, joten matkaa jatkettiin ja suolaa vedettiin naamaan vähän väliä. Onneksi reitin valinnat toimi kuin unelma ja alamäkeen päästeltiin kuin viimeistä päivää.

Puolen välin jälkeen tunturin ylle nousi lisää tummia pilviä kun Janne päätti ottaa alamäessä muutaman pidemmän venytysliikkeen ja viikolla jumittanut selkä kramppasi. Loppumatkasta kramppi heijasteli kylkeen ja jokainen askel iski viheliäitä kipinöitä kyljen puolelle. Ei auttanut valitella kun Jossu oli sinnitellyt jo puoli päivää mukana. Vaihtia jouduttiin rauhoittamaan loppumatkan ajalta. Loputkin rastit löytyivat vielä sujuvasti ja ”viimeiseltä” rastilta Jossu sai jonkin ihmeen virtapiikin ja lähti pienen pedon lailla rullaamaan viimeisen kilsan alamäkeen kohti maalia. Toinen joukkue hiosti niskaan ja Jossu lähti vetämään kuin viimeistä päivää. Vedettiin melkein maalileimalle asti kun sain vihdoin hönkäistyä että viimeinen rasti maalin kulmalta on vielä leimaamatta. Pienen mutkan kautta oikealle viimeiselle rastille ja maaliin. Menetettiin niukasti yksi sija, mutta näitähän sattuu ;)

Ensimmäisen päivän sijoitus oli ikähyvityksien jälkeen 9. ja paljon jäi vielä hampaankoloon seuraavalle päivälle. Reitti oli todella fyysinen 23 kilometrin matkan ja 800 nousumetrin ansiosta. Tästä lähdettiin nopeasti tankkaamaan seuraavaa päivää varten. Illalla pidettiin vielä linimentti pirskeet, jotta päästään vielä seuraavana päivänä liikenteeseen. Molemmat oli aivan romuna vastustusten jälkeen, mutta ei auta kuin mennä uutta päivää kohti.

Ennen kisaa hiottiin vielä sotanorsun alamäki askellus kuntoon :)

Toiseen päivään lähdettiin odottavissa tunnelmissa, takaa-ajossa ei ollut muuta kuin voitettavaa ja jouduttiin ensimmäisenä joukkueena niukasti yhteislähtöön. Tiedossa oli tiukka vääntö, sillä viisi joukkuetta oli kymmenen minuutin sisällä. Lähtölaukauksen jälkeen otettiin hetken aikaa henkeä ja tehtiin oma reitin valinta ykkösrastille. Pieni kierto ennen leimausta, mutta oltiin juuri ennen isoa lössiä rastilla. Toinen rasti veikin sitten jo puoleen väliin rataa jonne lähdettiin painelemaan pitkää huikosta tunturien ylitse. Rakkaa löytyi tänäkin päivänä kylliksi, mutta rennosti päästeltiin sekä ylä- että alamäkeen. Toiselle rastille päästeltiin sen verran hyvää vauhtia että otettiin jo muutama joukkue kiinni. Kolmannelle rastille päästiin rullaamaan pitkää alamäkeä, johon Jossu tuumasi että nyt juostaan täysillä. Jolkuteltiin kuin vuorikauriit, no oikeastaan paikalla oli yksi kauris ja meikä vaikutti enemmän peesissä tömistelevältä norsulta. Sama se sille kun vauhti tuotti tulosta ja otettiin edellä menevä joukkue kiinni samalla kun takana tulevat joukkueet jäivät kymmenellä minuutilla samalla pätkällä. Näillä sijoituksilla tultiin maaliin ja kisan jälkeen oltiin vielä yllättävän hyvissä voimissa. Kuudes sija oli mitä pystyi ensimmäisen päivän tulosten jälkeen odottaa ja oltiin todella tyytyväisiä päätöspäivän kisaan sekä kisajärjestelyihin. Ensi vuonna startataan jälleen ja katsotaan millaisia haasteita on silloin tarjolla. Team 1Life kiittää ja kumartaa. J Tulokset

Terveisin,

Janne

Kärkkäinen Challenge 2017 4.6.2017 "Vettä kengässä sonneja karkuun" Team 1Life tyylikkäästi sekasarjan voittoon!!

1life tiimin Jukka ja Janne olivat lähdössä kisaamaan kesän kuumimpaan tai oikestaan olosuhteet huomioiden kylmimpään seikkailukisaan Kärkkäinen Challenge 2017 joka tänä vuonna järjestettiin 4.6 sunnuntaina Yli-Iissä Kierikkikeskuksessa joka on arkeologinen esihistoria- ja kulttuurimatkailukeskus. Janne sairastui pahimmoilleen muutamaa päivää ennen kisaa.

Lauantaina päivällä sain viestin missä huhuiltiin Jukalle paria kisaan. Mulla sattui olemaan sunnuntaina vapaapäivä, mutta edellisen viikonlopun NUTS Karhunkierros 84km tuntui vielä jaloissa. Olihan siinä sitten vielä lapset ja koiratkin, joille pitäisi järjestää puuhaa päiväksi..Kun kerta muita halukkaita ei ilmaantunut niin lupasin Jukalle, että käyn testaamassa jalkoja pyörän päällä ja ilmoitan sitten lähdenkö kisaamaan. Reipas tunti maastossa pyörällä menikin ihan kivasti ja päätin ottaa haasteen vastaan..Roskaruokaa mäkkäriltä ja vauhdilla varusteiden keräämistä ja auton pakkausta. Klo 22 jälkeen olin tyytyväinen..kaikki oli varmasti mukana..

Sunnuntaina klo 4.20 herätys ja aamupalan jälkeen auton rattiin kohti kisakeskusta. Perillä mukavasti seitsemän jälkeen ja ehtihän siinä hyvinkin sitten laittaa varusteet kuntoon ennen kisainfoa ja starttia. Pientä hässäkkää sain aikaiseksi kun huomasin että eihän mulla ookkaan pelastusliivejä mukana. Aikani kun huutelin puuttuvaa pakollista varustetta niin löytyihän onneksi liivit naisjoukkueelta..Kiitos heille..:)

Kilpailu starttasi klo 8 prologilla missä sännättiin Kivikautiseen kylään. 1 tehtävä oli tehdä liuskekivestä kaulakoru kiveä apuna käyttäen. Helpolta kuulostaa..reikä keskelle kiveä ja siitä sitten naru läpi ja avot koru olisi valmis..Meillä ainakin käytti näin :), mutta monelle tiimille tehtävä vei runsaasti aikaa..Seuraavaksi piti väsätä nuotio jolla piti saada sen yläpuolella oleva naru katkeamaan. Meillä jatkui hyvä tekeminen ja saatiin nopeasti roihut pystyyn..ja niin lähdettiin ensimmäisinä kohti varsinaista kisareittiä..Miesten kilpasarjalaisilla oli prologissa toinenkin osuus, joten heillä menisi vielä tovin ennenkuin pääsisivät perään..

I osuus oli pyöräilyä n.50km. Pakolliset varusteet olivat pyörä, kypärä, pelastusliivit ja uimapatja. Jo ensimmäisellä rastilla peräämme pyöräili toinen sekajoukkue Sonniadventure. Ei auttanut kuin lisätä vauhtia etteivät saaneet meitä kiinni...2 rasti oli viety mukavasti suon keskelle lintutorniin. Vaihtoehtona oli ajaa rastille pitkospuita pitkin tai tieltä käsin jalan. Jätettiin pyörät tienvarteen ja tetsattiin suonläpi rastille. Suo oli vetinen ja hiton kylmä. Jossakin vaiheessa ei enää tuntenut omia varpaita..JEE..kylmyydestä huolimatta reitinvalinta oli mainio sillä pitkospuut rastille eivät olleet priimaa. Sonniadventure polki samaa tahtia ja eroa ei saatu aikaiseksi..

Siitä sitten kohti ensimmäistä questia eli tehtävärastia...Uimapatjalla oli tarkoitus ylittää hieman isompi selkä, mutta järjestäjä oli siirtänyt iloksemme questia pienemmälle lammelle kohtuu viileiden vesien vuoksi, +3astetta!! Matka ei ollut kuin muutama sata metriä edestakaisin, joka me riipastiin yhdellä patjalla. Kastuihan siinä vyötäröstä alaspäin, mutta onneksi keskivartalo pysyi kuivana.  Sonniadventurella oli kahden pienemmän patjan taktiikka..en tiedä oliko hitaampi, mutta tässä he antoivat meille kovastikkin etumatkaa..Matka jatkui kohti seuraavaa rastia. Märissä vaatteissa tuli kylmä ja reidet alkoivat jumittamaan. Liikkeessa oli kuitenkin pakko pysyä, että kroppa pysyi jotenkin lämpimänä.

Seuraavalle rastille oli helppoa hiekkatiepätkää ja matka taittui nopeasti. Saavuimme ampuradalle, jossa pääsimme suorittamaan seuraavan questin. Ensin oli tietovisaa suolajeista, kun ei kumpikaan meistä ollut suospesialisteja niin kävimme lunttaamassa tiedot pikkumatkan päästä. Toisena tehtävänä oli ammunta. Tehtävä oli ampua yksi ilmapallo puhki n. 50m matkan päästä ja aikaa oli 30 sekuntia.Onneksi Jukka oli joskus pitänyt pyssyä kädessä niin heti ekalla tuli osuma. Kolmas tehtävä oli täyttää  helpohko sudoku. Se sujui kyllä..mutta siinä paikallaan ollessa alkoi taas vimmatusti paleltamaan kun ei ollut vielä vaatteet ehtinyt kuivua..Rastilta lähtiessä paikalle olivat jo saapuneet Sonniadveture, joten kiirettä piti..matkaan nopeasti pyörän selkään ja menoksi..siinä vastaan sitten pyöräili miesten kärki Freeadventure ja toinenkin sekajoukkue..

Seuraavat rastit olivatkin sitten paluumatkalla..kertalleen vielä käytiin samaisella lintutornilla ja suunnattiin kohti pyöräosuuden viimeistä rastia 7 voimalaitoksen patosillalle. Siellä oli luvassa päivän 3 tehtävärasti.  Saavuimme ensimmäisinä paikalle joten pääsimme sujuvasti pukemaan valjaita ja laskeutumaan voimalaitoksen sivustaa alas. Tehtävän jälkeen pyörillä kisakeskukseen jossa laji vaihtui nopeasti rullaluisteluun.

Luisteluosuus oli lyhyt ja helppo, pakolliset varusteet pelastusliivi, rullaluistimet ja kypärä..Vaikeinta oli ymmärtää jo aikaisemmin kisainfossa annettuja ohjeita ja tuhlasimme quest 4 ohjeiden hakemiseen rastilla 9 n. 5minuuttia (reittikirjassa sanottiin että 4 questin ohjeet on rastilla 9 mutta infossa sanottiin että tehtävän ohjeet ovat rastilla 10) ennenkuin muistimme että niinhän meille aamulla kerrottiin, että ohjeet ovat rastilla 10!!! Taidettiin saada samaan lankaan myös eräs miesjoukkue..;)


Tässä vaiheessa Sonniadventure oli jäänyt meistä hieman lisää..Rullaluistimet vaihtuivat pyörään. Seuraava osuus oli pyöräilyä ja matkaa n.60km. Pakolliset varusteet olivat pyörä, kypärä. Tämä osuus jää kyllä mieleen. Reitti oli suurimmalta osin hyvin ajettavaa hiekkatietä, mutta osaksi hyvinkin pehmeää ja hyvinkin märkää alustaa.. Oikea ratamestarin erikoisuus koettiin rastivälillä 12-13..Rastiväli oli niin muikea, etti kuivin jaloin voinut selvitä valitsipa reitin mistä vain..ja taisipa jonkunlaisen risukkotetsauksen tehdä jokainen joukkue..Onneksi olin hankkinut uuden CANYON hiilikuiturunkoisen maastopyörän, sitä kantaessa ja vesikko/heinikko/mutaliejussa pukkiessa kiitti kyllä pyörän keveyttä!! JOKU(Heikki) oli kuulemma joskus kesällä pyöräillyt näitä reittejä kera paarmojen ja halunnut ehdottomasti tuoda muitakin kokemaan elämyksiä..heheh..:)..Tällä kertaa lisukkeena oli vain hiton märkä alusta, kiitos myöhäisen kevään,  jota ei oikein voinut pyöräillä..;)

No, mutta Jukka teki uskomattoman hyvää työtä kartan kanssa ja reitinvalinnatkin osuivat nappiin. Rastilla 13 ohitsemme kiisi miesten kärki Freeadventure.Koska miesten kärki ohitti meidät vasta tässä kohtaa, tiesimme olevamme ihan hyvissä asemissa kisassa. Paluumatka helppoa tiepätkää kohti osuuden viimeistä rastia 14 tuttua voimalaitoksen patosiltaa, missä saimme kokea vielä toisenkin huiman köysilaskeutumis tehtävän.

4 osuus oli suunnistusta juosten. Juoksimme n. 5km matkan Kierikkikeskuksen lähimaastoissa rasteja hakien. Siitä sitten nopeasti viimeiselle osuudelle, jossa suppailtiin pikkulammen saaria ympäri ja haettiin vielä juosten kilpailun 2 viimeistä rastia. Viimeiset rastit juostiin ihan fiiliksissä. Kisa oli sujunut kaikin puolin onnistuneesti. Matkaa taitettiin pyöräillen 110km, juosten n.10km ja rullaluistellen 8km.Virheitä ei oikeastaan tehty yhtään ja tankkaukset tehtiin liikkeessä, joten tekemisen meininkiä oli alusta loppuun. Huolto onnistui ja energiataso pysyi hyvänä. Kisa oli fyysinen ja olosuhteet viileät. Lähes koko reitti mentiin märillä kengillä. Ensimmäinen kesäkisa missä pidin trikoiden alla kalsareita koko matkan ajan. Varusteet toimivat hienosti. Etenkin huippukiitos Canyon maasturilleni!! Loppuaika oli 9 tuntia 49 minuuttia, hieman alle reitin ihanneajan 10 tuntia.

Minulla ei ollut paras päivä, etenkin pyöräilyssä olisin voinut mennä lujempaa jos olisin ollut täysin toipunut viikontakaisesta ultrasta. Mutta selkeä voitto sekasarjasssa kuitenkin, lähes puolituntia seuraavaan joukkueeseen!!  Kannatti lähteä näin lyhyelläkin varoitusajalla!!

Kiitos järjestäjille hyvin järjestetystä kisasta!

Kiitos yhteistyökumppameille

https://www.canyon.com/fi/

 http://www.nonamesport.com/fi/

 http://www.haglofs.com/fi/en


Ohessa linkki kisajärjestäjien sivuille

http://karkkainen-challenge.fi/

 Ja linnki tulospalveluun, gps-seurantaan

 http://www.tulospalvelu.fi/gps/2017iiCkilpa