Hola Hola! (Part III)

Vapun alla pakkasin pyöräkamat ja suunnistin puolikkaan perheen kera "kohteeseen" Mallorcan aurinkorannalle. Sää ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, koleaa ja sateistakin keliä pääasiassa.



Tramuntanan vuoristo tarjoaa monta n. 500m huippua.



Reissu oli minulle tänne maantiepyöräilyn pienoiseen mekkaan jo neljäs, ensimmäinen oli lähinnä perheloma vaikka pyöräillen silloinkin tutustuin saaren lounaisosaan. Nyt kolmena peräkkäisenä keväänä pääasia on ollut treenaamisessa. Tällä kertaa plakkariin kertyi määrää ja laatua 10 päivään reilut 35 tuntia, hieman juoksua ja kuntopiiriä hotellin salilla pyöräilyn lisäksi. Noin 800km pyöräilyä lienee kelpo määrä ottaen huomioon että sateen vuoksi yksi ajopäivä jäi välistä ja pari viimeistä päivää meni vatsataudin kourissa.

Lenkit heitin pääasiassa Hartikan Pekan kanssa joka majaili samassa hotellissa ja muutamilla kerroilla oli muitakin suomalaisia mukana. Ohjelmaan kuuluin tietysti myös Mallorca Classic kuntoajo jo neljäntenä päivänä.



Pikku Sollerin nousu takana - pienen "kisan" jälkeen



Classicin aamuna sää näytti mukavalta, tein normaalit valmistautumiset pekoniaamiaisineen ja eikun lähtöpaikalle haistelemaan tunnelmaa.



Hetki ennen Classicin starttia



Ensimmäiset 40km ajetaan kokoontumisajoa Palmasta Incaan, myös saaren pohjoisosista kokoontuu porukkaa ja varsinainen lähtö 98km "kisapätkälle" tapahtuu sieltä. Heti alkumatkasta lähdettiin reippaasti liikkeelle ja päätin roikkua Pekan perässä vaikka väkisin. Taktiikka onnistuikin, vaikka välillä 7% serpentiininousuissa meninkin laikka punaisena. Kun päästiin Puig Majorin kohtaan ja siitä 17km kovaan laskuun kohti Solleria, tiesin että pahimmat nousut olivat jo takana. Laskussa ei millään pärjää kahjoimmille menijöille, innostuin kuitenkin laskettelemaan aika reippaasti vastaan tulevasta vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Menoa kuitenkin hillitsi tehokkaasti kun näimme juuri onnettomuuden tapahtuneen, yksi pyöräilijä makasi liikkumattomana tiellä ensihoitajien hääriessä ympärillä.



Classicin reitti on hyvin merkitty



Pikku Sollerin nousun jälkeen pääsimme kohtuulliseen kovaan porukkaan ja kävin välillä vetovastuussakin kokeilemassa. Loppumatkan tasamaapätkällä otin pienen ja tiukan risteyksen jälkeen kyynärpääkontaktia kanssakilpailijaan ja herpaannuin sen verran että tipahdin letkasta 8km ennen maalia juuri vastatuulen alkaessa. Loppuaika 3.21 ja risat, 2 min Pekasta ja porukasta jäljessä. Eroa kärkeen kertyi sen puolisen tuntia. Tulokseen voi olla tyytyväinen, 30km/h keskari tuollaisilla nousuilla (Puig Majorilla käydään 900m merenpinnasta) höystettynä riittää mulle. 

Loppureissun öljynvaihtopäivien ja kotiinpaluun jälkeen olikin sitten aika kääntää maastopyörämoodi päälle.. Siitä hetken päästä hieman lisää.