Mount Si up and down

Puolentoista tunnin ajon aikana Olympiasta North Bendiin  autojen katoilla näkyy merikajakkeja, koskareita, lumilautoja, suksia, surffilautoja, maantiepyöriä ja maastopyöriä. USAn luoteisrannikko tarjoaa mahtavat olosuhteet monenlaisiin ulkoilulajeihin ja ihmiset onneksi ymmärtävät hyödyntää niitä. Loistavan ulkoiluelämän lisäksi alueen erikoisuuksia ovat lukuisat pienpanimot ja hyvä kahvi. Kyllä täällä viihtyy.

Mount Si ei ole alueen korkeimpia vuoria, mutta on erittäin suosittu retkeilykohde hyvän sijaintinsa, hyvien polkujen ja komeiden maisemien vuoksi.  Mount Sin huippu on 1270 metrin korkeudessa. Parkkipaikalta 750ft/228m huipun juurelle 3900ft/1189 metriin nousee n. neljä mailia pitkä hyvä kulkuinen polku. Tehokkaan nousun vuoksi Mount Si on Seattlen alueen ultrajuoksijoiden suosikkipaikka pitkiin mäkitreeneihin. Scott Jurek kertoo omista Mount Si –treeneistään kirjassaan Eat and run. Jurek teki Mount Sillä kolmen nousun treenejä valmistautuessaan Weastern States 100 mailin juoksuun, jonka hän voitti seitsemän kertaa peräkkäin.

Oma suunnitelmani oli tehdä yksi rauhallinen nousu huipun alle, jos keli sallii. Vesipullo kädessä ja yksi espressogeeli hihassa lähdin tamppaamaan vaikuttavaa nousua. Vaikka sää oli kylmä ja sateinen, oli reitillä paljon ulkoilijoita liikkeellä. Jos reitillä tahtoisi yrittää mahdollisimman nopeaa aikaa, kannattaisi yritys ajoittaa viikolle ja kesemmälle, jolloin polku olisi kuivempi. Nyt jouduin pysähtelemään usein väistäessäni vastaantulijoita ja ohittaessani.

Ainoa reittimerkintä oli kohdassa 1.7/2.3 mailia. Tiesin olevani pian puolessa välissä. Pidin tahdin tasaisen rauhallisena, enkä juuri puskenut. 40 minuutin kohdalla vastaan tuli nainen jääraudat jaloissa. Ihmettelin hetken, kunnes vähän ylempänä lumiraja ja lumisade tulivat vastaan.  Lumirajalla otin varmuudeksi geelin, jotta virta riittäisi ylös asti. Edellisen viikonlopun kisa painoi vielä vähän jaloissa .

Haystack Basin on huipun alla oleva tasanne, josta voi ihastella Mount Sin huippua. Tasanteella oleva penkki on ”virallinen” juoksureitin kääntöpaikka. Sinne päästäkseen pitää ylittää lyhyt kivikko, joka vaatii etenkin lumisella kelillä vähän käsiä avuksi. Penkillä ajassa 59min. En jäänyt ihastelemaan maisemia, koska varustukseni (sortsit, t-paita ja irtohihat) oli läpimärkänä hivenen liian kevyt tuuleen ja tuiskuun. Huipulle asti eteneminen olisi vaatinut aivan erilaista varustusta. Reitti sinne on talvella hyvä mixed/ice –reitti.

Alamäkiosuuden alku muistutti laskettelua, kun liukastelin lumista polkua. Neljä mailia singleträkkiä alamäkeen, vajaa tuhat metriä pudotusta. Nyt ollaan mukavuusalueella! Lunta, sohjoa, mutaa, liukasta, kiviä, juuria, ihmisiä väistettävänä. 34 minuuttia ja olin takaisin alhaalla. Tätä tulee Ruskossa ikävä.

Kiinnostaako polkujuoksu hyvässä seurassa? NUTSin Karhun kierros lähestyy. Lue Joken blogista enempi.