"Voi pojat nyt me vasta liemessä ollaan". Team 1Lifen laskettu aika oli vuonna 2010 Oulussa, kun kolme selkärangatonta, kädetöntä, ihralla kuorrutettua ja elämäänsä kyllästynyttä pullapoikaa päätti "tappaa" toisensa toripolliisin silmien edessä: "Tartteis kai tehä jotain?" Syntyi veret seisauttava ja pelkoa viljelevä kommandojoukko, joka on erikoistunut suorittamaan vaarallisia ja mahdottomia tehtäviä vaativissakin olosuhteissa ympäri maailmaa. Tässä joukossa ylisuuri ego yhdistyy luontevalla tavalla kroonisesti alisuorittavaan ja kuolonkankeaan ruhoon ja tyhmyys ja hulluus tiivistyvät muodostaen epäuskottavia, tärähtäneitä ja sensuroimattomia stooreja, joiden lukemiseen kannattaa ottaa vakuutus. Kun mausteiksi lisätään vielä erilaiset fobiat, tunteettomuus, traumaattinen ja turvaton lapsuus sekä loputon vastuunpakoilu, sitä soppaa ei syö nälkää näkevä Erkkikään. Tuska avartaa mieltä ja epäonnistumisillekin löytyy aina toinen toistaan parempia selityksiä. Ja niitä tilityksiä ei kuuntele kuurokaan. Kaikki ei suju aina käsikirjoituksen mukaan, mutta ainakin on jotain mitä ilman hampaita, karvoja ja koipi amputoituna muistella. Yksi elämä, kerranhan täällä vain ollaan....

Alisuorittava kroppa tarvitsee seurakseen ylisuorittavat varusteet. Joukkueen vaatetuksesta huolehtii HAGLÖFS, pyöristä CANYON, kengistä INOV, kanooteista BEAR & WATER ja lisäravinteista POWERBAR. Jotta voimme menestyä, varusteista ei voi tinkiä. Kerromme totuudenmukaisesti kyseisistä tuotteista blogissamme...


maanantai 11. marraskuuta 2013

10th Muddy-X, Korkalovaara, Muhos



Illan ensimmäinen muuttuva tekijä ja ennakkosuunnitelmista poikkeava reitinvalinta tuli eteen kaupungista ulos ajaessa, kun valtatie 22 oli Raksilassa poikki. Uukkari, Raksilan läpi (moni muukin yritti), Rautasillalle ja pohjois-puolen tietä kohti Muhosta. Tämä aiheutti poikkeaman suunnitellusta aikataulusta. Kisapaikalla karttaan piti piirtää rastit ja numerot. No, eihän ne kaikki hopussa ihan oikein kartalle siirtyneet. Reitin piirtämisen jouduin jättämään kesken, kun oli startin aika.

Kartalle pääsyn ja ajorytmin löytämiseksi aloitin keräilyn muutamalla helpohkon oloisella rastilla lähellä starttia. Pienestä sekoilusta huolimatta homma lähti ihan hyvin käyntiin (21, 18, 19, 22) ja muutaman rastin jälkeen sain tavoitteeni mukaisesti ajaa yksin omaa tahtia ja keskittyä omaan suunnistamiseen.

Ensimmäinen isompien pisteiden rasti (61) oli Repokankaalla voimalinjan tolpassa. Tästä alkoi mukava, kostea, pimeä taival. Vetta kenkään ja rapaa silmään. Meno oli mutaista ja tahmeaa. Tielläkään nopeus ei juuri kasvanut. Rastin 81 laavu sattui lampun keilaan vähän tuurillakin. Rasti Oulujoen rannasta (71), takaisin ylös ja tielle ja mutka suolla (51). Pällin ja Pyhäkosken välissä oli mukavia polku pätkiä. Nuo polut pitää joskus ajaa eestaas ja uudestaan valoisalla ja kuivalla kelillä.

Kirkkopolkua länteen ajaessa huomasin ensimmäisen kiireen aiheuttaman mokan. Rastilta puuttui numero. Rastia lähestyessä jouduin monta kertaa pysähtymään ja paikantamaan itseäni kartalta. Kisaa oli takana vajaa pari tuntia, joten väsyminen ei vielä sopinut aikatauluun. Rastimääritteistä päättelyn ja vastaantulevalta kisaajalta varmistamisen jälkeen leimasin sen kohtaan 61. Tässä oli ensimmäinen (ja ainoa suunniteltu) pitempi jalkautuminen. Näillä main uumoilin vielä ehtiväni kerätä kaikki rastit. Kuinka väärässä olinkaan.

Aika tarkkaan kahden tunnin kohdalla karttaan piirtämäni reitti loppui ja juurikin samalla hetkellä lampusta loppui akku. Ison akun piti kestää koko kisa. En ollutkaan ladannut sitä viimeisen lenkin jälkeen. Nämä kaksi muuttujaa mursivat rautaisen keskittymiseni ja alkoi päätön sekoilu. Seuraavaa rastia kohti mennessäni totesin (virheellisesti) olevani väärällä polulla ja palasin takaisin. Tämän rastin numeron olin kirjoittanut karttaan väärin ja numeroa vastaavaa määritettä ei löytynyt millään. Puhalsin pelin poikki ja päätin hakea toisen rastin (27) ja palata hukassa olevan pariin sen jälkeen. No löytyihän sekin (28). Vieressä olin juuri käynyt kääntymässä.

Vara-akun kesto kisan loppuun asti epäilytti ja yritin ajaa vähemmällä valolla aina kun pystyin. Tein piston rastille 26 ja suunnistin kohti jo kartalla hankalalta vaikuttavaa rastia 31. Rasti oli polun ja ojan risteyksessä ja yritin ajaa rastille polkua pitkin. Polun päätä ei ikinä löytynyt. Kaahailin ympäriinsä ja ylös ja alas suunnasta juuri välittämättä. Kirosin ja häpesin GPS-seurantaa. Taas peli poikki ja uusi lähestyminen. Päätin ottaa rastin jalan ojaa pitkin. Ulla oli tekemässä samaa ratkaisua ja ajeltiinkin tovi porukalla.

Autiotalolle (25) ja sieltä gof-kentälle. Yritin karistaa Ullan ja Markon kannoiltani ja suunnistaa itsekseni, mutta tiputin kartan, jouduin palaaman takaisin ja taas oltiin porukalla leimamassa (32). Lopussa yritin välillä ajaa reippaammin ja suunnistaa itse. Rastivälit olivat niin lyhkäisiä (16, 15, 14, 11, 12), että minun pysähtyessä lukemaan karttaa, Ulla ja Marko taitavampina ajoivat minut kiinni.

Korkalovaarasta löytyi yllättävän komeita mäkiä. Pitävät kuulemma latuja hyvässä kunnossa. Pitää käydä testaamassa ensi talvena. Viimeiselle rastille (13) teimme porukalla hyvän reitinvalinnan ja oikaisimme pyörät olalla mäen yli ja suon poikki lähes suoraan rastille.

Pyörä ja kuski olivat maalissa todella likaisia. Mutta onnellisia. Ainakin kuski. Kaksi rastia jäi loppupuoliskon sekoilun takia käymättä, mutta olipa opettavainen keikka. Huolelliset valmistelut ja tarkempaa kartan seuraamista ensi kerralla.

Kiitos Jussille hyvästä ja kovasta duunista!